lauantai 26. elokuuta 2017

Virvatulten perässä juoksemisesta

En tiedä, kuinka isolle osalle ihmisistä Suomessa käy niin, mutta joskus tuntuu, että tavoitteet joita mainostettiin elämän suuriksi päämääriksi ja kiinnekohdiksi, elämänlaadun luonnollisiksi peruselementeiksi, onnen lähteiksi, niinovatkin jotenkin lättäniä, virvatulia tai jäävät käytännössä uottumattomiin, vaikka ensin olivat käden ulottuvilla, niin kuin vaikka omistusasunto, puoliso,perhe, työ, ym. Useassa näissä on tekemisentavasta kiinni, mikä lopputulos onnen ja vapauden kannalta syntyy. Hyvistä tekemisentavoista olen kirjoittanut hyvin monta ohjetta, katso http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html . Monessa haaveessa on ero ensikertalaisen ja työlääntyneen tai urautuneen välillä olennainen: ensikertalaiselta asia täyttää koko kapasiteetin ja sopii lokeroonsa, mutta tottumuksen myötä juttu ont utumpi ja vähemmän kiehtova, jolloin olisi tärkeä, että olisi muutakin elämää mutta toisaalta esim. vaihtelevasti aikaa ja energiaa panostaa myös tuohon hyvään juttuun. Myös ensikertalaisten mainostamat jutut ovat usein tuollaisia, hienoja, mutteivät tarjoa jatrkolle muuta kuin hyviltä vaikuttavia arvauksia. Olennaista on ero osan kapasiteetista käyttämisen ja koko kapasiteetin tarvitsemisen välillä ihmisestä toiseen. Esim. ulkomaalaiset krronisessa flunssassaan tai helteen laiskuuteen tottuneina saattavat olla kovin pienikapasiteettisia, kun taas terve Suomen ilmaston osaava koulun käynyt käyttäisi samaan asiaan vain osan kapasiteetistaan ja tarvitsisi paljon muita virikkeitä ja vaihtelua.
Ostoksissa onnistuminen on myös tärkeä taito, katso http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/11/suhteesta-tavaroihin.html . Siinä olennaista on paikkakunta, jolla asuu tai lomailee: se luo ihan erilaisen tarjonnan, eri tavoite-elämäntapaan sovitetun, eri taitoja tukevan, eri asioihin tutustuttavan, eri puolista pois luistavan.

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Kaupoista, myymisestä ja yrittämisestä

Tässä kun olen asunut Savonlinnassa, missä on kovin taitavasti pidettyjä kauppoja, ja toisaalta joskus seurannut Postin yrityksiä myydä postipalveluja, niin on tullut mieleen, että pääkaupunkiseudulla ainakin olisi paljon opittavaa savonlinnalaisista taitoista kaupan, markkinoinnin ja yrittämisen saroilla. Tässä linkkejä kirjoituksiini aihepiiristä:

http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/11/saonlinnassa-kivasti-pidettyja-kauppoja.html
ostoksissa onnistumisesta http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/11/suhteesta-tavaroihin.html
http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2017/01/tyossaan-kehittymisesta.html
lahjat ja taidot opt näin http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/07/tunteidenmukaisuus-tuo-lahjakkuutta-ja.html
http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/08/uusavuttomuudesta-eroon-paasemisesta.html

Savonlinnalainen käsityöläinen, kauppias tms tuntuu tekevän satsauksen yläkanttiin hintaan nähden, mikä toisaalta tekee hänen työstään antoisaa ja kiinnostavaa ja toisaalta tuo hyvän laadun ja hyvää mieltä asiakkaille jälkikäteen, mutta joskus vaatii asiakasta uppoutumaan aiheeseen enemmän saadakseen koko hyödyn.

** *
Tää on vitsi. Kun tuosta tuli mieleen, että olisi hyvä, jos vanhukset toimisivat hyvin osaamiensa tuotteiden sisänostajina ja testaajina, niin tuli mieleen, että mitä kävisi, jos laatisivat käyttöohjeen jollekin laitteelle: Käynnistä painamalla napista On. Näyttöön syttyy valoja teksti:
- Katsotaanpas, vähän kestää, mutta nyt tulee teksti, mitäs siinä lukeekaan:
 "Käynnistä painamalla napista On. Näyttöön syttyy valoja teksti:"
Joku vasta opinnoistaan tullut tai joku työhönsä kyllästynyt oli seurannut ohjeita laatiessaan käyttöliittymää.
Tämä työntekotapa on ihan toinen, paljoon ymmärrykseen j apaljoon satsaamiseen perustuva, siis mielenkiintoon perustuva, ei työteliäisyyteen vaan sukelluksiin kiehtoviiin aihepiireihin ja elämänkokemukseen pohjautuvaa, vuosien harrastuksen myötä esim. valita yksittäinen tuote tai tiettyyn tarkoitukseen tuotteita.

tiistai 22. elokuuta 2017

Urautumien korjaamisesta loman, taiteen, uskonnon ym avulla

Lainaus blogistani http://savolaisuudesta.blogspot.fi

"Urautumien korjaamisesta lomalla
Uutiset Turun puukotuksista laittavat miettimään eroa Turun tai pikemminkin pääkaupunkiseudun, josta olenkotoisin, ja Savonlinnan välillä. Savonlinnassa on jotenkin suojatumpi olo. Yhdistän sen ortodoksisen Uuden Valamon luostarin läheisyyteen reilun sadan kilometrin päässä Heinävedellä.Mutta voi se johtua siitäkin, että Savonlinnan vetovoimatekijät ovat lähempänä omia haaveitani. Mutta niin, Turussa on laaja koulutettu teoriaperspektiivi jatkuvasti käytössä ja ateistisuutta tavoittelevien kanssa käy usein niin, että jos on jossakin taitava, heiltä yli hilseen menevä, niin karsivat moiset varmuuden vuoksi pois, jotta pääsisivät uskonnosta eroon, ja niin perspektiivistä jäävät kaikki hienoudet ja taidot pois eikä vain uskonnolliset. Kun taas sitten uskonnon kanssa käy niin, että on yhteisössä jokin taho, jokin laajalti kannatettu suuntaus, joak käskee katsomaan urautumien lisäksi myös muun elämän, elämänviisauden, viisauden, käytännön asianhaarat, muiden elämänalojen taidot yms ottamaan huomioon, koko ajan etsimään parempia vaihtoehtoja etenkin sinne, missä ainakin osa kaipaa parannuksia. Eli jäädään paljon korkeammalle taitotrasolle, kun on Savonlinnassa uskonto, taide, mummola, luonnon viisaus ja kulttuurien kohtaamiset ym matkailussa. Osataan korjata urautuneiat kohtia viisaammiksi, mikä on hyvä matkailuvaltti vapaa-ajan lomamatkailupaikkakunnalle."

maanantai 21. elokuuta 2017

Worker with no experience of life wanting to broaden one's view

It came to my mind that in Asia maybe many work a lot but get no experience of life. There isn't much else in their life than first studies and then working, maybe cooking and reading newspapers and magazines too. So how to start if one has not much experience of life but wants to broaden one's sphere of life? Hobbies are a good start! In them one studies some area of life that one is sincerely interested in and does that in free time ways, kind of finding more room for oneself. Hobbies are typically on a different area of life than work and offer so refreshment and not just things to do. In Finland a typical hobby group meet once a week for some months. That isn't much time away from one's working life, but offers skills for life. It is important to choose a hobby that one finds fine and enjoyable, that one is sincerely interested in and finds refreshing and fascinating. In such one's whole capacity opens to learn new things, to be more alive, to find one's own ways in life and teh real ground for one's skills. It is good to have several hobbies. You can try some and continue after half a year only in those which you enjoy and find fascinating, which bring positive variation to your daily life. First find course advertisements: what can one study, when do courses start,w here and what it costs, do you suit them by your starting skill level, but notice also what other courses you like, etc. Then you have already some idea of the courses. Then you can go to some happenings in which people tell about such areas of life, courses etc. Or at least find brochures of nice fine things, which you can keep as souvenirs, as a future goal for your life and as a subject to talk about, even if you did not manage to go to them in the first try.
One can also go to happenings, for example to music concerts of the types of music that you happen to enjoy. They offer enjoyable variation to working life and a taste of what different areas of life feel like, would one be interested them: sometimes?, as hobbies?, as one's inclination?, as the type of skills to cultivate for one's dream job? About changing to dream job, see my blog http://todreamjob.blogspot.fi . And about getting more free time, see my blog http://workandfreetime.blogspot.fi .
If you would like to go to different types of places, ick ones that you like and whose values you admire, so that you are likely to get along and find real treasures from their wisdom and ways. Similarly with new types of peole to get to know, but take care of safety, since all do not like very work style people hanging around.

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Koulutuksen robottimaisuudesta ja viileyden vaikutuksista ryhmässä

Monella on tuntunut olevan koulumainen perspektiivi kuin viivoja vain, jotenkin ankea ja korjautumaton, kuin robottimainen. Se muistuttaa sitä, mitä käy laihduttajille ja lämpimistä maista Suomeen keväällä tuleville: luulevat olojaan lämpimämmiksi kuin mitä ne sitten ovat ja niin heidän elämisensä menee jotenkin ankeaksi, tiuskivan voimattomaksi. Ankeudelle on tyypillistä, ettäperpektiivi on jotenkin lätytänä, ei niin viisas, tunnelmaton, ei oikein kanna, räsähtelee rikki eikä oikein korjaudu niin helposti kuin tavallisesti lämpimämpänä. Kouluperspektiivissä on tuota samaa. Voiko olla, että koulussa on liian viileää? Ehkei sitä niin huomaa, jos on ryhmässä, joka luulee, että onok lämmin. Ja silloin kun istuu paikoillaan, niin jumittuu perspektiivi sen sijaan, että eläsi ajatusten ja mielitekojen mukaan kuin kesätuulen leyhyttelemänä, niin kuin kai lämpimänä omin päin puuhatessa käy. Itse olin kouluaikoina kuin unessa, jumittunut, olinko pitkittyneessä flunssassa oikeasti?

* * *

2.9.2017   Itseä tyhmempi seura, jota joku, esim. äiti, on mainostanut ihan ok'ksi ja jonka kanssa yhdessä, esim. hänen ohjauksessaan tai hänesä mallia ottaen, puuhataan, tyhmentää paljon, urauttaen tavallista paljon kapeampiin elämänuomiin, jolloin elämänlaatu kärsii kamalan paljon. Silti tyhmä, jolle koulu on sopivan tasoinen, saattaa pärjätä kouluasioissa ihan hyvin ja viihtyä, mistä syystä joutuu tai pääsee malliksi fiksummilleen, ja niin fiksumpien elämänmahdollisuudet kärsivät kamalasti. Näin käy myös, jos opettaja on tyhmä, esim. harjaantumisluokkaa käynyt tai kovin urautunut tätä nykyä. Pitäisi antaa fiksumpien oppilaiden olla kylliksi omalla tavalaan, etenkin tyylin,lähestymostavan yms henkilökohtaisten piirteiden osalta, jotta saisivat elintilaa edes hiukan niin kuin muutkin. Kouluopin perässä orjallisesti tekeminen ei ole elintilaa, jollei koulu ole itselle sopivan tasoinen ja kiehtova.

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Koulu aikuisille

Lapsilla ja nuorilla tuntuu olevan epäonnea näin kouluvuoden alkaessa. Näyttää siltä, että ei-ollenkana koulumalliset äidit heitä kouluun pakottavat, lienevät ulkomaalaisia alunperin, summittain hahmottavia kuin jatkuvassa helteessä elänyt, eivät ehkä ole käyneet koulua ollenkaan itse tai ovat vieraantuneet siitä liikaa elämäntavoiltaan ja siksi kaatavat sitä liikaa lasten ja nuroten niskaan. Mahdollisuus oppia tarkkaan eikäs ummittain, ei oikeastaan liity vain kouluun vaan hiukan viileämpään kehoon ja polveilevaan liikkumiseen nähdyssä maisemassa, joka on aika viileä. Eli se liittyy sekä katseen tarkkuuteen, ympäristön hahmottamisen tarkkuuteen ja hienomotoriikkaan, joita tukee tunnelmataju: tuntemuksenomainen tapa hahmottaa vaikka, että tällainen, tähän tapaan elettävä sää tai että onpa ruuhka-aika.
Kouu onlapsille ja nuorille järjetön pakko, ei sitä luokkaa mitä järkisyyt ja tunteet tukisivat. Liian suuria pakkoja syntyy, kun joku, kai siis vanhemmat, sosiaalitantat, yms, mm työttömät ulkomaalaiset, ei tee jotakin ollenkaan, vaikka kokee sen tarpeelliseksi elämässä suuressa määrin, kuten vaikka, ettei lue koulukirjoja vaikka kokee kouluoppia tarvittavan elämässä. Sellaisia liian suuria pakkoja siis liennyttää, jso nuo jotkut, joilla se tarve on, käyttäisivät sen elämänalan opiskeluun edes kohtuullisen suuruisen ajan joka viikko pitkiä aikoja putkeen niin että ehtiuvät oppia paljon, viisastuakin. Esim. olisi aikuisille koulua tunti viikossa tai tunti viikossa pakollista opiskelumaista lukemista omalta taitotasolta niin, ettei jää heikkoja kohtia alempiin taitotasoihin, kullakin ulkomaalaisella. Pitkän ajan kuluessa se olisi jo ihan eri asia kuin ei ollenkaan.
Ja jos tämä esim. on huono järjestely joillekin, niin pitäisi olla monia eri vaihtoehtoja, esim. jollekin aikuiselle koulussa istumista, siis aikuisten koulussa, kymmenen tai kaksikymmentä tuntia viikossa. Tai jotkin pari kurssia kouluaiheissa, joilla kydä kummallakin kerran viikossa. Tai oppimateriaalia erilaisista lukutavoista esim. hidas tyytyväinen pojan lukutapa, joka ei socvi kaikille, tai vikkelään hahmottavan taideorientoituneen tytön lukutapa, jossa tarkkuus ja se, ettei jää osaamattomia kohtia perustaitoihin tai toisten ajattelutyyppien tunnistamiseen,olisi tärkeää. Ja jotakin elämänatvoista, jota tukevat havaintokykyä ja jaksavaisuutta, tervehenisyyttä.

tiistai 8. elokuuta 2017

Vaatteet ja omat elämänvalinnat

Vaatteista en niin tiedä paljoa, mutta mainitsen tähän muutamalla sanalla vaatteista ja sosiaalisesta lokerosta, kun nyt tulin tuosta siivoamisestakin kirjoittaneeksi.
Eri ihmiset ovat eri tapaan sosiaalisia. Se on osin elämäntilannekysymys, että mikä on heille sopiva sosiaalinen etäisyys kuhunkin ja mihin tapaan heille on hyvä olla sosiaalinen tai pois vetäytyvä. Nuorilla ihmisillä seura vaikuttaa paljon, kun ei ole vielä oppinut itselle sopivaa tyyliä ja lokeroa. Ne eivät ole suosittelukysymys tai neuvojen seuraamiskysymys vaan samantapaista kuin harrastusten valinta, että kivoja, hyvää elämää tuovia, elämänvalmiuksia kasvattavaa.
Vaatteita on erilaisia eri elämänalojen harrastajille sekä eri arvoja kuvastrelevia, esim. mihin tapaan puolustautuu, mitä ryhtiä kaipaa. Mikä taas on vapaa-ajan huvi, lokero, johon mieluusti lipsahtaa ja josta mieluusti saisi työnsäkin.
Vaatteita on myös eri tekemisentapoja arvostaville, esim. kuivantyyliselle, mukavuudenhaluiselle tai näköhahmotuksen tarkkuutta suosiville. Tekemisentavat ovat yleensä elämänalueesta, käytetyistä taidoista, seuraavalle taitotasolle hyödyllisistä hyveistä ja mukavuusalueesta kiinni. Vaatteiden tehtävänä olisi auttaa itselle sopivaan elämään ja saada muut kohtelemaan edullisesti, siihen suuntaan tervehenkisesti vieden.