Kesä ja työssäkäynti

Lainaus pitkästä vuodenaikakirjoituksestani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html kohdasta "Jos kesällä huono tai kumma olo" :


"C4.   Jos kesä tuntuu jotenkin lättänältä ja vaisulta, se johtuu ehkä siitä, että sinun olisi pitänyt tehdä selvä ero työhön ja siihen liittyviin asioihin käyttämäsi ajan ja vapaa-ajan puuhien välillä, esim. aikatauluttaa työajaksi osa kustakin arkipäivästä ja muina aikoina järjestää jotakin toimeliasta kesäpuuhaa, esim. kesäretkiä, niin että on selvästi ihan eri aika, erilainen ajanjakso kuin työ, loma-aika voimia tuova rentouttava ja virkistävä.

C5.   Jollet tunnu saavan rauhassa nauttia kesästä, vaihda vapaalle, esim. selvästi lomavaatteisiin, ja mene ehkä johonkin kesätapahtumaan tai harrasta jotakin liikuntaa, sillä kesä on lomailua varten eikä vartin huilitauko työn välissä.

C6.   Kesällä jos on töistä tullessa jäänyt jotenkin niuho ja/tai urilleen jäänyt olo, joka ei sovi kesään, niin pitäisi ensin tarpeen mukaan ehkä huahtaa hetki, haukata jotakin ja juoda kylliksi vettä tms ja kenties nopeasti vaihtaa vaatteet lomailevampiin. Sitten heti perään puuhata tovi tai muutama jotakin,mikä on tavallaan työmäinen tekeminen, siis oikeaa tekemistä, johon uppoutuu, mutta selvästi vapaa-ajan aiheita eikä työn tyyppistä, niin pääsee irti työtottumuksista ja vapaa-ajanvieton aiheopiiriin. Eli esim. peli, jonkun vapaa-ajan huolehdittavan asian tekstin lukeminen urakkana, lehtijutun lukeminen vapaa-ajan aiheesta, jonkin vapaa-ajan asian huolehtiminen, jokin harrastus, jokin kesätekeminen tai ehkä kuunnella radiosta jokin kiva laulu. Sen jälkeen mieluusti ainakin hetken jotakin tekemistä, missä on reipastahtista liikuntaa, vaikkapa puutarhaan tai pyörällä käväistä jossakin ja jutella ihmisten kanssa ja/katsella vehreyttä. Loppuaikakin vapaasti mutta motivoidusti ja muiden kanssa yhteen sovittaen "Elä ja anna toisten elää"-periaatteella.

C7.   Jos kesä tuntuu tasapaksulta, mielenkiinnottomalta ja ehkä liian kuumalta ja löllöltä, niin olet kai ajatellut kesää pidempänä kuin se onkaan ja et ole poiminut tapahtumista, harrastusmahdollisuuksista ym ohjelmista niitä kiehtovimpia vaan ollut puolella mielellän liian monessa ei-niin-kiinnostavassa mukana. Kesä on hyvää aikaa kohokohdille. Vaikket pääsisi tosi kiinnostavaan tapahtumaan kuin vaikka kerran viikossa, niin kannattaa se kumminkin, vaikka matka niihin olisi pidempi. Silloin jos viikolla vaikka joskus käy lisäksi uimassa, niin piristää se mieltä ja tuo hyvää oloa sekä fyysistä jaksavaisuutta. Samoin vehreys tuntuu vahvemmin, jos on elämässä muutakin kiinnostavaa eikä vain aina samat pari hassua puuta tai pensasta ja päivät pitkät ei mitään tekemistä. Toimeliaisuus ja liikunta tuovat hyvää mieltä ja kihetovat asiat saavat elämän tuntumaan täydemmältä. Jos olet vaikkapa lomamatkalla mukana vain skriik skrääkmuiden seurana, et ole palsillesikaan niin hyvää loma-aikaa tuova kuin jos olet hyväntuulinen, reipas ja elämästä kiehtouutunut, sellaiseen muitakin reippaasti lähettävä."

Kevennyksistä

"

Onnesta itkeminen

Olen elämäni aikana ainakin yhden kerran itkenyt onnesta. Olin 13, kun syksyllä perheessämme juteltiin koiran hankkimisesta. Joululahjaksi sitten saimme kirjan villakoirista. Vanhempani olivat aina pitäneet kirjoja valtavan tärkeinä, elämään uomia avaavina. Ja niin kirjan saaminen merkitsi, että se tie oli perheessämme auki. En niin koirista triennyt, mutta kirjan kannessa oli kuvia villakoirista erilaisista eri tilanteissa, ja jotenkin se oli niin paljon paremman elämän oloista kuin koululaisen elämäni, että tavallaan itkin surusta tavallista koululaisen elämääni ja tavallaan huojennuksesta, kun puutarhakuvat koirineen olivat niin rennon huolettoman hyväntuulisen näköisiä: näytin tosiaan varmasti pääsevän parempaan elämään, yhdessä muun perheen kanssa ja siksi sitäkin varmemmin, olihan koiran hankkiminen heidän ideansa. Kesäloman alussa meille sitten hankittiin villakoiran pentu, tosin erivärinen kuin mistä oli ollut puhetta, ja se eli meillä kunnes kuoli 14-vuotiaana, puolet mistä ajasta olin jo asunut poissa vanhempieni luota missä koirat olivat.
Luulen, että Haaveammattiin-blogini http://nopeaoppisuus.blogspot.fi onnistuessaan synnyttää samantapaisia tuntemuksia: ovat tiet parempaan elämään auki ja jos itkettää, niin se, ettei ennen, vielääsken ja pitkääna iemmin, ollut niin.
Ikä kai on tuollainen ilmiö: saamme haaveitamme toeutettua, kun taitavampina pääsemme itse valitsemaan enemmän, eriytymään enemmän omakaltaiseemme elämään.
Vanhuksille http://harmaahapset.blogspot.fi ,
taitojen oppimisesta harrastuneille http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/08/uusavuttomuudesta-eroon-paasemisesta.html
ja omaa elämää lisää haluaville http://parantamisesta3.blogspot.fi/2017/02/kivut-saryt-ja-hevosneulekuvio.html ,
työn ikeestä vapaa-aikaa lisää haluaville http://workandfreetime.blogspot.fi,
sekä oma käsitykseni hyvästä elämästä, esim. kesäloman lopulla kuten tuossa laulussa http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2017/04/onni-tekemisentapa-elinymparisto.html
ja hyvän elämän ohjeita monta tervehemnkisyyteen liittyvää http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html
(ja yritelmiäni tautien parantamisesta http://parantamisesta.blogspot.fi  hakemisto ) 

* * *

Mitäs näitä muita ilonaiheita onkaan, mistä olen kirjoittanut? Olen paljon hyödyllistä yrittänyt laatia. On vaikka vuodenajat http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html ,
käytännön taitoja http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi ,
laulamisen ym taitoja http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi ,
tämä paratiisiaiheinen blogi http://paratiisiteoria.blogspot.fi ja parhaimpien linkkieni kokoelma http://joululahjoja.blogspot.fi
ja nimeäni klikkaamalla löytyy profiilisivuni blogilista, jossa on kymmenittäin eri aiheita.
Ympäristöasioihin jotakin avuksi olen kirjoitellut blogissani http://kokonaiskuvat.blogspot.fi .
Masentuneille avuksi linkkejä on listassani http://eroonmasennuksesta.blogspot.fi ."

Lainaus blogistani http://paratiisiteoria.blogspot.fi 

Yleistämisen taito, pomon työnkuva, ym

Kirjoittaelin tuollaisen blogimerkinnän http://ihmispaata.blogspot.fi/2017/05/yleistamisen-taito-ihmisiin-liittyvissa.html alkua :

"

Yleistämisen taito ihmisiin liittyvissä kysymyksissä ja objektiivisen ajattelun kyky

Lainasin kirjastosta kirjan pomoista ja toisen vähemmistöjen oikeuksista. Molemmissa aihepiireissä on jonkun huonon akateemisen ajattelukyvyn omaavan taitpumusta luokitella kamala määrä aivan erilaisia ihmisiä ja ihmisryhmiä samaan lokeroon niin, että lokeron jotkin piirteet ovat joltakin yksilöltä tai ryhmältä nmallista kopioituja ja toiset toisilta, mutteivät koko ryhmältä, ja niin soveltaminen menee pieleen, kun yksilöt ja ryhmät ovat erilaisia. Tähän on syynä objektiivisen ajattelun kyvyn heikkous ja elämänkokemuksen puute. Tarvitaan laajempi objektiivinen ajattelukyky, jolla tehdä sellaisia jaotteluja ja luokituksia, joita filosofian alan keskustelun selkittäminen varmasti objektiiviseksi vaatii. Kaikkien ajattelukyky ei tähän yllä eikä nuoremman väen sosiaalisen kokemuksen määrä, mutta itse ainakin osaisin tähän jotakin malliksi tehdä laajemman elämänkokemukseni ja objektiivisenmaailmankuvani avulla.
Pomoja käsittelevän kirjan otsikoihin ensin kommentoisin: Miten pomon roolia voi selkeyttää? -> Pomo paapoja, siis tyypillinen naisihminen, joka saa ryhmän toimimaan hyvin yhteen, tai sitten vuosikymmeniä vanhemman ihmisen taitotason tapaan isoisämäisesti huolehtimassa nuorempien erilaiset tarpeet, sekä työn tekemisen että kehittymisen että yhteiskunnan toiminnan että sitä tukevan ymmärryksen ja toisaalta viihtyvyyden, jaksavaisuuden ja vapauden vaiuhtaa sen mukaan, mihin sopii. Tai sitten pomo on kellokone, kenties opetustaitoinen mutta lähinnä työvaiheiden huolehtimisesta vastaava ilman kummempia taitoja muuta kuin työnteko ja opetrus.
Mikä ihmeen (yrityksen) strategia? -> Ajattele yritysträ/työpaikkaa joulupukinpajana: se haluaa huolehtia jonkun asian aihepiirin hyvälle tolalle kivasti ja toimivasti, tehokkaan mielekkäästi työtä tehden, haaveiden tasolle työn tavoitteissa ja toetutuksessakin yltäen, ja mahdollisesti tulevaisuudessa uusia elementtejä työnkuvaan lisäten ja joistakin vanhoista urakoista eroon kasvaen."

Lytyssä koulun kanssa ja tervehenkisyys korjauksena

Minua on ryhtynyt ihmetyttämään se, ovatko koululaiset, nuoret aikuiset ja kenties aikuisetkin monessa muussa maassa enemmän pulassa koulupakon yms ruodussa väkipakolla pitämisen kanssa, kun yksilöllisyydelle ei jää kylliksi tilaa. Oman kokemukseni mukaan sellaiseen on yleensä auttanut tervehenkisyyden painottaminen niin omassa kuin ympäristönkin elämässä, siis suomalaismallinen sivistys, terve järki, terveet elämäntavat yms. Terveistä elämäntavoista ja tervehenkisistä tekemisentavoista olen kirjoittanut blogissani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html mistä noin sata ekaa kääntänyt englanniksikin, mihin linkki tekstin alussa.

Kirjoitustaito voi olla yllättävän tärkeä

Olen tavannut kirjoitella paljon nettiin ja tavoitella mahdollisimman hyvää laatua: että olisi antoisaa, selkeää, helposti opittavaa, monelle sopivaa ja elämää ja maailmaa hyvällä tolalle vievää. Nyt sitten kun kirjoitin ihan arvossapidetylle kirjankustantajalle, niin siitä jäi jotenkin urautunut kirjoitustapa, en tuntunut jaksavan huolehtia muuta kuin asiasisällön: en luettavuutta enkä opin vaikutusta lukijan ja tämän ympäristön elämään. Mutta kamalan iso osa koulunja yliopiston oppimateriaalista on siihen tyyliin kirjoitettua: ei vain asia, ei esim. hyvää elämäntapaa tai elämänviisautta. Niin voiko olla, jos jotkin puolet työelämästä ja opinnoista ovat raskaita, niin ne ovat raskaita juuri siihen tapaan kuin minkä nuo asiakirjoittajat jättävät huolehtimatta? Eli kirjoitusten laadulla näyttäisi olevan olennaisen paljon merkitystä lukijoiden elämien kannalta. Itse opin kirjoitustaitoa mm maalaamisesta: ensin opettelin perustaitoja, mm näköisyyttä ja tunnelman saamista oikein, sitten etsin hyviä aiheita, olennaisuuksia, kohokohtia, mitä sanomaa ja opetettavaa hyvällä maalauksella kuuluisi olla, mikä on ikiaikaista ja samalla kaikille sopivaa, yms  (http://akvarelliblogini.blogspot.fi/2016/07/maalaaminen-ja-muut-elamanalueet.html) http://musicalfactlanguage.blogspot.fi/ ja ehkä http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi

Vain kiva työ kannattaa

Hyvälaatuinen objektiivinen ajattelu on pitkälti sama kuin rakenteet hahmottava maisemakatse.
Uuden oppimisessa on aito mielenkiinto aihepiiriin tärkeä: se avaa meidät huomaamaan paljon, vahvasti, selkeästi, syvälle mieleen painuen, arkijärjen ja koko maailmankuvan mukana ollen: ks. taito-ohje sivulla http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/07/tunteidenmukaisuus-tuo-lahjakkuutta-ja.html
Tästä jo näkee, että kiinnostavassa aiheessa hahmottaa enemmän ja paremmalla laadulla, on jaksavaisempikin, saa siis paljon enemmän työtä aikaan ja jaksaa työssään paremmin.
Vastaavasti tunteidenomaiset kiinnostuksenkohteet parantavat huomiota, vaikka olisivat vapaa-ajan aiheista, eli siis niitä myöten kulkien viisastuu, jos on kyllin tervehenkinen: ks. http://workandfreetime.blogspot.fi (ekan blogimerkinnän kirjalinkki käy aiheen läpi selkeämmin objektiivisesti) ja http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html
Tästä näkee myös, että jos jokin ei kiinnosta, niin se yhtään pidempään tehtynä tylsyttää huomiota ja siis tyhmentääpaljon, tekee huonon työnlaadin ja tuo huonon työtehon. Sellaiset tehtävät ovat yleensä paremmin hoidettuja jonkin kiinnostavamman siivellä, esim. että kiva työ mutta 10min -1/2 tuntia lisäksi jonkin ei-niin-kiinnostavan lävitse kahlaamista, hyvästä lähestymostavasta tinkimättä.

Kouluun kevennystä

Blogini http://pikakoulu.blogspot.fi yrittää lyhentää koulua parantamalla ajattelukykyä.

* * *

Jos on vetämätön olo, niin se voi johtua osin siitä, ettei osaa vuodenaikojen elämistä. Olen kirjoittanut vuodenajoista http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html sekä lämmittelyohjeita http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2015/01/viileaan-sopeutuminen.html .

Tervehenkiset tekemisentavat ym tervehenkiset linjaukset ja terveet elämäntavat ainakin yleensä tuovat hyvää mieltä ja jaksavaisuutta http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html

Ohje "Elä ja anna toisten elää" ratkoo sosiaalisia ongelmia ja tuo paljon vapautta elää omien toiveidensa mukaan http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2013/11/ela-ja-anna-toisten-elaa.html

* * *

Luulen, että Savonlinnassa osataan pehmentää myös koululaisten arkea.
http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/03/natkilaisyydesta-ja-savonlinnalaisuudes.html

Myös rahankäytöllä on väliä.
http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/11/saonlinnassa-kivasti-pidettyja-kauppoja.html
http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2017/01/rahapuu.html

Taitojen ja lahjakkuuksien oppimisesta http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi

Liian komenneltu teini ja löysempi vatsa

Tuollaista mietin, mutten sitten varmasti tiedä
http://parantamisesta.blogspot.fi
"
  Liian komenneltu teini ja ruoka joka tuo löysemmän vatsan
Minua on ihmetyttänyt tällainen ilmiö, että varhaisteini tai teini on liian komenneltuna, ei saa ollenkaan tilaa omalle elämälleen. On kuin vanhempien tarkoituksella helpottamat ohjeet olisivat tulleet tulkituiksi suuriksi elämänviisauksiksi, vaikkei nuori itse niitä niin utlkitse eikä äiti, mutta isäkö tekee virheen tai pikkuveli tai lemmikkieläin tai vanhempien ammattialojen ihailija? Nuorelle sillä tavoin esikuvia olisivat kai ihailemiensa harrastusten vanhempi väki, joka voisi omalta osaltaan olla näyttämässä tietä aikuisempaan elämään, nuoren itse toivoman tyyppiseen.
Mutta voiko olla, ettei nuori koe itse ottavansa komenteluita niin tosissaan vaan hänen huomionsa on jotenkin muusta syystä kapeutunut enemmän kuin millainen hänen oma kapasiteettinsa olisi ja mielipiteensä tilanteesta. Voiko huomion kapeutuminen olla samantapaista kuin hänen kakalla äheltäessään: hänellä on kyllä kapasiteettia aika paljon tai paljonkin, mutta sillä hetkellä se ei ole käytössä kuin kapeutuneena vain? Voiko kyse siis olla esim. siitä, että kakkaaminen ja peräsuoli eivät toimi tuossa iässä oikein, vaan on kenties liian kova vatsa? Eli tarvitsisi jatkuvasti syödä sellaisia ruokia, joista tulee löysempi vatsa. Ja ehkä käydä kakalla useammin, peräsuolen tyhjemmäksi."

Huomio kai kapeutuu ikävissä tilanteissa, painostettuna, esiintymisjännityksessä, keskittyessä yms. Etenkin kai, jos on maha kipeä tms, jolloin huomio siirtyy ikävästi häirittynä ollessa mahakipuun tms. Ja jos jokin sosiaalinen suhde painaa, niin ehkä huomio vain kapeutuu, kun ei pääse sanomaan, mikä on vikana: että koulu ja vanhemmat painavat, oma epäitsenäinen asema.
Mutta teinillä ja nuorella aikuisella epäitsenäisiä kai ovat vanhemmat: he jäävät venttaamaan, että mites tässä käy, kun lapset lentävät pesästä eikä vanhemmille jää päivän ohjelmaa ja seuraa, ei tekosyytä sille, ettei tule niin paljoa saavutettua. Eli jos joku tuumii,e ttä kohta tässä joku räjähtää räkättämään minulle, niin kyllä se on vamnhemmat eikä teini. Vanhemman huomio on siis kapeutunut ja siinä seurassa kapeutuu teinin huomio, mutta teini tarvitsisi hyvän huomion oman aikuisen elämän alkutaipaleella kun taas vanhempi kulkee vanhoja uriaan.   Mutta eikö se selitä vain osan ongelmasta?

Haluaako isä pitää teinilleen seuraa vähän kuin kakalla olisivat? Onko se hänen käsityksensä elämänviisaudesta, päätellen siitä, miltä teini on näyttänyt elämästä puhuessaan?
Eielämänviisaudessa ole kyse seksistäkään. Auttaisiko isän ajatella jalansijoja, kun teini on lähtemässä kävelemään omaan aikuiseen elämäänsä?
Muttei ole hyvä isän liikaa miettiä aikuistuvien tai aikuistuneiden lastensa elämänvalintoja, jollei yleesä tue erilaisia valintoja vaan vertaa liiaksi omaan elämäänsä.

Entä onko äiti ryhtynyt ajattelemaan miestään teini-ikäisten lastensa seurassa ollessaan, eikä enää lapsia itseään, vaikka komentelee heitä?

* * *

Jos taas lapsi on liian komenneltu kapeuttavalla tavalla, niin voisiko siihen olla syynä tämä:
http://pikakoulu.blogspot.fi/2013/07/vaarinkasityksia-ajattelukyvysta.html
"22. Lapset eivät yleensä ole tyhmiä vaan käyttävät montaa eri lähestymistapaa, niin kuin hedelmällisintä onkin, ja saattavat kokeeksi käyttää myös hedelmättömiä lähestymistapoja, kun luulevat, että ne ovat harjoittelusta kiinni, mutta se tyhmentää ja noitakin asioita oppisi, jos käyttäisi kokonaista kirjoa lähestymistapoja ja oppisi niistä sitten hedelmällisimmät. Tyypillisimmillään tällainen virhe tulee vastaan insinööritaidoissa, sosiaalisissa juonitteluissa (ruutumalli ei sovi niihin) ja teoreettisen ajattelun oppimisessa. Ei siis saisi kiinnittyä ensimmäiseen mielikuvaansa siitä, mikä noiden asioiden tyyli kuuluu olla, vaan kehityttävä taidoissa ja muodostettava aina vain uusi tyylimielikuva hedelmällisimmistä ratkaisuista. Onnistuneen ratkaisun kriteeri ei ole tyyli vaan taito ja onnistunut tulos, jossa ei ole isoja haittavaikutuksia muuhunkaan elämään ja maailmaan & siis myös toisiin."
"5. Tyhmä tekee ajateölessaan isoja merkintöjä "Tässä on TÄRKEÄ asia." ihan jo tavallisista pikkujutuistakin. Fiksu tekee monen monta merkintää samalla kertaa ja niistä muodostuu monimutkainen rakenteinen kokonaisuus, jossa on paljon asiaa. Herkkyys on toinen nimitys älylle ja taidolla, piittaamattomuus typeryydelle ja taitamattomuudelle."

Luulin tässä lukevan, ehkä lukeekin jossakin, mutten jaksanut kahlata läpi, että kun lapsi harjoittelee tyhmimpiä ajattelutapoja, esim. insinööriajattelua, niin se on näkyvintä ja sen kunnollisuus on helppo havaita, ja niin vanhemmat olettavat sen lapsen ainoaksi kunnolliseksi ajatteluksi, lapsen erikoistumisalaksi, ammattihaaveeksi.

* * *

Liian korkea kehonlämpötila kuin keväällä talkvivaatteissa voi tuoda tokkuraisuutta ja komenneltua oloa.

* * *
http://parantamisesta.blogspot.fi kohta B514. Lasten "kiinalaistuminen" ja esikuviksi laitetut aikuiset paljon vähemmän dominanteiksi   9.7.2017
"En tätä niin tunne, kun ei minulla ole omia lapsia, mutta olen jonkun kerran kuullut lasten äidin valittavan, että lapset ovat jostakin lähtien olleet paljon tyhmempiäja sen näköisiä kuin heidän kohdalleen olisi tullut kiinalainen, jotenkin kaavamainen ja ei niin elämästä ymmärtävä. Mutta niin kai käy, kun lapsille laittaa pakolla esikuvan, joka ei ole ollenkaan niin taitava kuin mitä vanhempi luulee, tai joka on väärältä puoleltaan esikuvana äidin tms aikuisen pakolla laittamana, kai väärinkäsityksen vuoksi. Näin käy mm kun lapsi tekee jonkin ihan pieleen, usein siihen kai ovat syynä vaikutteet esim. koulun opettajan lapsuudesta, jolloin ei todellakaan saisi laittaa vaikutetta opettajilta, vaan antaa lapsen yrittää itse, ilman mallia opettjista, saati sitten näiden nuoruudesta, sillä koulusta pitävät eniten juuri tyhmimmät oppilaat, jotak eivät itse selviä. Tai sitten lapset ovat halunneet oppia jotakin eikä äiti ole tiennyt, kuka osaisi malliksi, mutta luullut, että se ja se, esim. opettaja, muttei tämä olekaan ollut siltä puoleltaan taitava vaan vain ulkoa lukenut tai ihgan muista kiinnostunut, vaiklla vaalimista niiltä osin, joilta äiti komentaa lapsia ottamaan hänestä pakolla mallia.
Kanssa josäiti käyttä terminologista tyyliä, jotta lapsi miettisi itse eikä kopioisi, niin sellaisia viestejä ei saa laittaa ihan lähelle lasta muttei kauaksikaan, vaan lapsen pitäis saada tehdä oma versio kostakin ajatuksesta, tekemisestä jne sen etäisyyden sisäpuolella hyvin, jolle terminologinen viesti, kenties suoran käöden ojentaman päähän, on "ajatuskuplassa" äidin sijoittama. Toisaalta viestiä ei saa jättä niin kauaksi, että lapsi joutuu ymmärtääkseen kopioimaan sen lähelleen, jolloin myös jää ilman omaa versiota. Sama juttu kouluopin suhteen.

29.7.2017   Kanssa noin 14-vuotiailla teineillä on kai taipumusta olla osaamattomia, mukamas kuin oma arkijärki ei kokemattomalla toimisi vaan tarvitsisi lisäät ietoa ja taitoa, mutta kyse on kai siitä, että jostakin tulee lättänä perspektiivi, jokajumittaa järjen, lätistää havaintokyvyn heikoksi lähes olemattomiin ja tekee riippuvaiseksi toisten siivellä tekemisestä. Tuo on kai aikuisten maailmankuvan perustietojen perspektiivi, joak ensi kertaa siinä iässä tulee mukaan. Se myös kuuluisi etäämmäs ja lähelle oma ymmärrys ja oma arkijärki, omat tekemiset ja oma arkijärkinen havaintokyky. Sopiva etäisyys lienee noin metrin päässä etuviistossa, hiuka yläviistossa."

7.8.2017   Jos 14-vuotiailla on tuollainen lättänän oloinen teoriaperspektiivi jostakin tulleena aikuisten maailman mallina, niin jotkut kai ajattelevat, että  vaikkapa 17-vuotiaalla on mukana mm juuri tuota 14-vuotiaan perspektiiviä, ja siitä sittent ulee liian lättänä ruodussa kulkemista olettava tyyli jopa 17-vuotiaille. Muttei 17-vuotiaalla ole 14-vuotiaan perspektiivi samassa muodossa kuin 14-vuotiaana, vaan 15-vuotiaana tuo käsitys aikuisten maailmasta on muuttunut arkijärkiseksi ja elämänmakuiseksi ja 16-vuotiaana se on kasvanut itsensä toteuttamisen ja oman tien löytämisen, mm oman ammatin löytämisen ja omien kiinnostuksenkohteide, elämäntapahaaveiden, tyylikkäiden vaatteiden, itselle sopivien harrastusten yms löytämisen perspektiiviksi tuon arkijärkisen yhteiskunna toiminnan ymmärtämisen lisäulottuvuutena, ihan niin kuin koulukin  ja media toivovat teinien kasvavan.

Koulupakko kaipaa aikuisilta ajattelun perusvalmiuksien kertaamista

Aikuiset tuntuat tekevän kamalan isojä tökeröitä ajatusvirheitä koulupakon ja koulun tarpeen määrän arvioinnissa.
Jos poika tuntuu tarvitsevan koulua, niin ei ole oikein oäätellä, että laitetaanpas tyttö kouluun.
Jos opettaja ainakin aikanaan tarvitsi koulua, niin ei ole oikein päätellä, että kyllä koulua on lasten käytävä.
Jos pojan kouluntarve huomattiin juuri vasta sen jälkeen, kun oli kouluun menosta ollut puhetta ja hän oli aiheesta kiinnostuneena alkanut ottaa mallia opettajasta, niin ei ole oikein päätellä, että poika tarvitsee koulua, vaan opettaja tarvitsi koulua aikanaan, mahdollisesti vieläkin tarvitsee, kun hänen kanssaan seurallisia ollessaan aikuiset alkavat tehdä noin kamalan isoja ajatusvirheitä. Opettaja kai oli harjaantumisluokkalainen ja juuri kouluntarpeensa vuoksi halusi itse opettajaksikin.

Työssään kehtittymisestä

Katso http://nopeaoppisuus.blogspot.fi/2017/01/12-tyossaan-kehtitymisesta.html

The elderly and the unemployed

As a child I dreamed of high position, in politics or otherwise caring
the affairs of the world to a good state. Later on I have dreamed of
content basic life according to the human nature. And as I have
matured, I have found myself outgrown from academical world and from
many other professions in which one works like that. So I have gotten
distance to official position. Those who do not care about the world
or about how they affect others, grasp position eagerly, regardless of
the consequences, regardless of the harm they cause by their lack of
skills and responsibility. Those who are responsible and skilled find
position just hard work, they get drained, exhausted. But if one is
just an ordinary citizen without 8 to 4 work, one has energy left over
one is like on a holiday, eager to grasp new challenges, with time to
ponder deeply, do one's best, approach things the amount that one has
to give to them and how much one is interested in them. One can so
find new solutions, rise to higher level of skill and quality of life,
also in one's found answers, one is kind of a guide to new times, to
more skilled times in the art of living and in understanding the
wolrd. How many find it like this, when pension is agreed by all to be
a good option at high age. Many, I guess, maybe most.

Why retired people often lose position in the eyes of their former
profession? Many work because they are given a task by their boss.
They get paid only for those tasks. There is no room reserved for
individual guidance by one's own understanding. Often it is so in
their whole life. So when a boss retires, his/her communication ceases
to be a command, and so it gest bypassed like just about everything
else.
If one wants to communicate new ideas, suggestions, better ways of
doings etc, a good way to communicate them is via common sense backed
up by reader's understanding about educated subjects at large.

* * *

Moni kai ajattelee, ettei työttömänä saa kunnollista jälkeä, mutta se on ulkoa lukeneen tilanne, ei omilla aivoillaan ajattelevan, itse asioista välittävän vastuuntuntoisen aikuisen. Perässähiihtäjä tarvitsee työn, kun taas omia teitään kulkeva saa kunnollista aikaan myös omalla ajalla.

* * *

Työuran loppuessa ja jäädessä eläkkeelle, tai lasten muuttaessa pois kotoa, tai muun pitkän urautuneen jakson loppuessa uusi aika ei tietenkään ala vanhan jatkeena, ei samanlaista tyylilajia jäljitellen tai toisten ketomien tärppien aivottomaan toistamiseen perustuen, vaan ensin on tyhjää aikaa, järjestellään vanhan elämän rippeitä pois ja uusia kuvioita mukaviksi ja käteviksi, ja sitten on kiinnostuksenkohteita, sitä sun tätä ihan omana itsenään elämää kantavaa ja tekemistä tuovaa, kuten "joo, tulen kyllä sinne mielelläni", "sehän olisi tosi kiinnostavaa, milloin se on ja missä, voin kyllä sen eteen jotakin tehdä", "mistä löytyisi...". Näin syntyy uudenlainen tekemisten kirjo ja ihmiskontaktien tyyppi elämänsisällöksi,mikä sitten toimii oppaana uuteen niin ikään itselle hyvin sopivaan.

Lasten ja aikuisten välisestä kommunikaatiosta

Lapset eivät ajattele vähän vaan paljon ja eivät palikkajärkisen teknisesti vaan filosofisen näkemyksellisesti, mutta kun ovat aloittelijoita, usein ihan ekakertalaisia, jotka eivät tiedä asioista melkein mitään, niin teot jäävät lyhyiksi, simppeleiksi mutta tavallaan myös näkemyksellisiksi tai hauskoiksi.
Vanhemmat sen sijaan ajattelevat, että lapset harjoittelevat yksinkertaisia asioita, ja siksi vanhemmat toistavat kaavamaisesti samoja ja ovat hitaasti urillaan, kun ei muka tapahdu mitään tai synny sanottavammin uutta.
Joillakin vanhemmilla on kai kouluun liittyvä käsitys, että lasten tulisi harjoitella teknisiä ajattelun perusvalmiuksia, mutta lapset kai kaipaavat haastavampia tehtäviä ja puutteet perusvalmiuksissa eivät liene perusasioiden puuttumisesta johtuvia vaan ihmistyyppien välillä valitsemisen tuomia eroja sekä elämänviisauden ja taitojen matkimisen tuomia tyylilajivalintoja yms, missä pikkujutut jäävät elämäntapavalintojen varjoon.
Opettajista osa on entisiä harjaantumisluokkalaisia ja siksi teknisiä ja kouluun uskovia. Osa kai taas on opettajankoulutuksen muovaamia:sanotaan, että lapsille pitäisi tarjota mahdollisuuksia elämää varten, elämää varten tarvittuja valmiuksia, ja katsotaan, miten joku taitava on opettanut, olisitko itse osannut saman opettaa noin hyvin, entäs sitten muut jäljelle jäävät asiat mitä niistä nyt heti osaisit opettaa nuori aikuinen opettajaksi aikova, jollet ole 40 vaan 20. J asitten kun olet oravanpyörässä, niin käytännön hankaluudet pitävät meinigin urillaan. Opettaja tuntuu luulevan, että koulu olisi kevyttä lapsille. Ero opettajaan on kais iinä, että opettaja tekee työtään muun elämän ohessa, leppoisasti, kun taas palset käyvät koulua koulun diktatuurin varjossa. Lpaset tarvitsisivat lisää vapautta, mikä kai tarkoittaa, ettei kotona tehtäviä läksyjä, ei koulumuottiin vapaa-ajalla ja että kullekin juuri itselleen sopivia haaveharrastuksia eikä vain perusvalmiuksia myöhempää varten, esim. itse olisi halunnut soittaa pianon ja harmonikan sijasta viulua, ja tanhun sijasta jotakin koko kropalla tanssittavaa sekä lukemisen sijast apartiota ja hevosia.

Lasten asema ja kaikkien elämänlaatu & meiningin tervehenkisyys

Lapsia koulu jotenkin tyhmentää, koulujärki jyrää yli lapsen oman ymmärryksen ja tuo epäviisautta, mistä syystä lasten elämänlaatu on huono. Miten suuri osa aikuisten työelämän järjettömyyksistä on lapsilta tulleen kouluvaikutteen tuomien urautumien ym piittaamattomuuksien ja palikkajärkisyyksien seurausta?
Mihin siis lasten asema katoaa? Siihen kai, kun joku aikuinen, mieskö?, niputtaa lapset joukoksi, jonka yrittää sovittaa samaan kaavaan, ja niin joku tyhmä poika haluaa jatkaa tyhmän perustason kanssa ja koko porukka joutuu niin sille sidotuksi, tai joku tyhmä tyttö sanoo, että alkeelliset jutut ovat kiinnostavia ja kiehtovia, ja niin koko luokka joutuu tekemään niitä.
Eli yksilölliset arviot kunkin taitotasosta ja kiinnostuksenkohteista sekä siitä, mistä aiheista ja keistä ihmisistä kantaa vastuuta (mikä yleensä liitty kiinnostuksenkohteisiin): niitä saa harrastaa, niihin saa osallistumisoikeuden, muttei esim. sisarusten harrastuksiin, taitotasoihin yms. Eikö silloin kukin saisi olla omanlaisensa? Ei olisi oikeuksia otettu pois kohtuuttomasti eikä annettu liikaa valtuuksia, jotka käyttää pahantekoon. Ei siis kuulu olla samat oikeudet kaikilla vaan kullakin oikeus harrastaa rakentavia kiinnostuksenkohteitaan rakentavasti.
Pyrkivätkö koulunumerot tähän suuntaan? Mutta kiinnostuksenkohteet pitäisi lisäksi arvioida, ja sallia niitä monta ja niiden muuttuvan ajan myötä ja yksilön harrastavan niitä toisin kuin toverinsa. Ja vastuunkantotaipumus samaten sekä taitoedellytykset siihen tai niiden puute.

* * *
Samaistaako joku lapset heikkotasoisiin, esim. kiinalaisiin? Lapsilla on lahjakkuutta ja oppimiskykyä paljon. Jos joku vasta vuosiapidempään opiskeltuaan on heidän tasollaan, on hän selvästi heikompilahjainen. Yleensä heikompilahjainen ei opi paljon taitavampien seassa hyvin, vaan heikompilahjaisuuden syynä ovat väärät arvot, väärä käsitys siitä, mitä äly on ja mikä ajattelukyvylle edullista ym elämässä pärjäämiselle edullista. Lisäksi heikompilahjaisen tavoitteet voivat olla ihan toiset ja esikuvat kovin osaamattomia tai ylen määrin pärjänneitä. Heikompilahjaisille pitäisi kai kertoa tuollaisista ajattelun taitoon vaikuttavista tekijöistä ja yhteiskuntakelpoisuudesta sen sijaan että niputtaisi heidät yhteen lasten kanssa.
http://pikakoulu.blogspot.fi  pikakoulu.blogspot.fi/2013/07/vaarinkasityksia-ajattelukyvysta.html
http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html

Kiehtova harmaa

"* 531. Voiko olla, että kun joillakin miehillä on parempi elämänlaatu kuin monella naisella, niin heille harmaa, siis työmäinen on omantyyppistä mieluista tekemistä, ei raatamista vaan pikemminkin ovat valinneet työn tyypin niin hyvin, että se on heille jatkuvaa tervehenkistä viihtymistä koko työpäivän ja vapaa-ajallekin sentyyppiset asiat tuovat hyvää mieltä. Että pitäisi olla jokin niin iso mieliteko, niin hyvin itselle sopiva elämänalue, että sitä tekisi työmäisen verran ja muut vain tuumisivat että huh huh mikä urakka! Mutta itse tuumisi, ettei tämä mitiä, ihan hyvin sujuu, kyllähän tässä viihtyy ja ihan hyvin jaksaa. Ettei työ silloin kenties olisi kaikista hienoimman kuuloinen mutta toisi hyvää elämää tervehenkisesti."
http://nopeaoppisuus.blogspot.fi/2015/07/10-vielakin-lisaa-huomioita.html

Ostoksissa onnistumisesta (parempi vapaa-aika)

Kun minusta noissa muutamassa aiemmassa kohdassa on näyttänyt siltä, että työelämään ja opintoihin liittyvän tyylinen raskas taakka tulee myös siivoamisesta, niskassa painavasta laskunmaksusta ja hiertävistä arjen ihmissuhteista, niin ehkä myös tämäkin, ostoksissa ja vaatteiden valinnassa onnistuminen, tyytyväisemmäksi samalla tai vähemmällä rahalla. Kun tavallaanhan on niin, että jos arjen vapaa-aika olisi kovin onnistunutta eikä työväsymyksen ja arjen pakkojen ym olosuhteiden romahduttamaa, niin elämä kokonaisuudessaan olisi parempaa, vaikka käy töissä tai opiskelee.

Lainaus ympäristöaiheisesta blogistano http://kokonaiskuvat.blogspot.fi
" sekä se, etteivät ruokapaukkausten tyylit useinkaan ole käyttäjien mieleen, mihin kai auttaisi se, että kun esim. jugurtteja on useammanlaisia, niin ostaa niitä omantyylisiään, oli se sitten karu, säästöpakkaus tai jälkiruokamainen, ja mautkin ovat vastaavasti eri ihmistyyppien ravinnontarpeen mukaan: mössöä, kirpeää, makeaa vai mitä onkaan, niin kumminkin sitten paketin tyylikin on sille ihmisryhmälle, sille elämäntapamieltymykselle, joka kuvastuu ruassa. Tuo kai meinaa, ettei aina kannata ostaa lähimmästä kaupasta vaan kaupasta, joka tarjoaa noita tuotteita sinun pitämälläsi tyylillä, esim. mummolamainen, perusruoka tai juhlava. Huolissaan tai tyytymättömänä tarvitsee enemmän ruokaa kuin tyytyväisenä ja siksi sen, mitä menettää ostaessaan hiukan kalliimman itseä viehättävän tyylisen ruuan, säästää kai siinä, että jos niin tekee useamman ruoka-aineen kanssa, niin luultavasti selviää yhtä vähemmällä ruokapakkauksella aina silloin tällöin tai siis per tietty määrä ostettua ruokaa."
Kaipa tuo sama muissakin ostoksissa:

http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/09/vahemmalla-rahalla-mukavasti-elamisesta.html
"Jos rahoja on vähän, ei ole hyvä ostoslistamaisesti äkkiä ostaa, mitä tarvitsee, sillä silloin ei yleensä kiinnitä huomiota siihen, minkä elämäntapaihanteen mukaisia kukin ostos on ja siis siihen, miten sen kanssa viihtyy ja miten mukava se on käyttää, ja niin ehkä tarvitsee lisäksi toisen tavaran tai ruuan, joka huolehtii jonkin toisen puolen samasta tehtävästä, eli hinta tuplaantuu ja tyytyväisyys vähenee. Sen sijaan yhtään isommat ostokset (noin kympin ja yli?) pitäisi tehdä haaveillen: mitä erityisesti haluaisin ja millainen olisi siihen hyvä, minkä elämäntapatyypin osa se olisi: hanki se elämäntapahaaveiden perusteella oikeanlainen (siis mitkä ominaisuudet siihen on erityisesti taidolla rakennettu, mihin käyttöön hyväksi se on tarkoitettu, millaisten ihmisten oletettu käyttävän sitä mihin ja mihin kaikkeen se niinollen sopii ja mihin ei) esim. oikeantyylisestä kaupasta, vaikka olisi jonkin matkan päässä, niin säästät jos saat sen alle kahden ekana läheltä löytyvän halvimman sentapaisen hinnalla. Jollei osaa tehdä näin, niin pidä takoa äläkä osta mitään, niin haaveet syntyvät itsestään ja ylimääräinen aika kypsyttää ne näkemykseksi siitä, mitä haluat ja miten sen saat kätevästi."

26.10.2016   Vaatteiden avulla sosiaalisen lokeron valitsemisesta http://kauneusjaviisaus.blogspot.fi/2016/10/vaatteista-ja-sosiaalisesta-roolista.html
Työmiesmäisten tasalevyisiltä vaikuttavien naisten "Housujen tuoma lokero on osin sitä, ettei näytä huterolta ja että on aika tavallinen ja miesten ymmärtämällä tavalla tekeväinen niin kuin sekä naiset että miehet hyvin voivat olla, jos haluavat. Ja osin muut tuumivat tyylistä: "On pukeutunut työmistyylisiin vaatteisiin. Haluaa siis olla niin kuin työmis. Työmiehet puuhaavat kaikenlaista. Niinpä sopii hänenkin puuhata kaikenlaista, jos kerran haluaa.", mutta siis kaikenlaista tavallisesti hyväksyttyä. Tavallisesti ongelmana kai on, että vaatteilla on jokin selvä viesti, esim. haluan hissutella kotosalla tai juhlia, niin että se otetaan omana valintana ja kun ei siinä ole mainittu miesten töitä vaan jotain ihan erityyppistä, niin miestentyöt tipahtavat pois sillä kertaa. Toki voi käyttää monelaisia vaatteita, mutta luulen, että jos housujen tyyli on uusi, niin puolisen tuntia ihmisten ilmoilla vasta tipauttaa sentyyliseen toimeliaisuuteen, opettaa, millaista se on muiden mielestä, ja mitä siis on silloin pukeutumisellaan tullut cvalinneeksi. Tyylivalinnat lienevät samantapaisa kuin värivalinnat: valitsen sen ja sen tekemisen, arvot, sosiaalisuuden tyypin, huomion tyypin tms tällä kertaa, kun käytän tämäntyylistä vaatetta, ja tavalliset vaatevalinnat sitten luovat uoman, jossa arki isoimmalta osin on. Ei siis kuulu olla tyylipakkoja vaan vain rehellisi viestejä. Ja kyllin iso kirjo siinä, mitä pukee, etenkin jos ovat selkeitö perusvalintoja, niin luo itselle kuvaa siitä, mitä valitsee ja miksi. Siis haave-elämäntapavalintoja ja arjen elementtejä: esim. pyöräiletkö, mökkeiletkö mielelläsi, juhlitko mielelläsi ja mihin tyyliin, millaisen työn haluat siis karkea ammatin ja työn tyylin tyyppi, millaista kotielämää pidät tärkeänä, mitä vahvuuksia arvostat, mitä arvoja pidät tärkeinä, mitä harrastat innolla, yms."
Kivoja vaatteita ompelemalla  http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/03/vaatteiden-ompelemisesta-ilman-kaavoja.html

"En ole tässä niin etevä, vaan paikkakunta, jolla asun, on tuntunut vaikuttavan eniten. Kirjoittelin kuitenkin jotakin:

"Jos olisi ostettava jotakin vain, mikä tekee elämän paremmaksi, niin ensin olisi haaveiltava, että millainen elämä olisi hyvää, ja sittent uon elämäntavan tyylilajin, sen tunnun perusteella ostettava hyvin toimiva harrastusväline, esine, vaate tms. Jos ostaa kirpparilta, niin näin, ja jos kaupasta, niin olisi valittava kaupan tyyli sen mukaan, mikä yleensä tuonut hyvän olon ja hyvän mielen, kivaa meininkiä. Esim. halpakaupat usein satsaavat siihen, että niiden suosimilla tyyleillä vähävaraiunen saisi hyvän elämän, esim. kivasti sujuvan arkjen ja työn iloa."
Katso http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/11/suhteesta-tavaroihin.html" 

* * *

15.1.2018   Ostoksissa onnistumisen taidosta yms   http://asiakkaanavain.blogspot.fi

Väsymyksen lieventämisestä

Tuollainen kirjoitelma työpäivän lättänöittävyyden lieventämisestä 
http://happinesstipsblog.blogspot.fi/2015/07/kirjoitan-taman-suomeksi-kun-en-tieda.html

Auttaisikohan tuohon tuo työtehoa vapaa-ajan avulla blogini http://workandfreetime.blogspot.fi ?

Tehtävien vaativuustasosta ja viihtyvyydestä

"193. Yli yksilön koordinaatiokyvyn menevä tehtävä käy näköaistivoittoisesti eikä yksilö saa tilaa elämälleen kummemmin kuin koulutehtäviä tai pakollista työtä tehdessä. Sen sijaan koordinaatiokyvyltä sopivan tasoisessa tehtävässä yksilö tuntee saavansa käyttää sosiaalista silmäänsä ja tilaa itselleen yksilönä, omalle persoonallisuudelleen, tunteilleen ja näkemykselleen, omille tekemisentavoilleen ja toiveilleen, tervehenkiselle elämälle. Koordinaatiokyvyltä liian kömpelö tehtävä puolestaan vaikuttaa liian palikkamalliselta ja turhan kaavamaiselta, vähän kuin vankila.
Samoin koulutehtäviä tms työmäisiä tehtäviä tehdessä käy liikaa tsemppaavan omalle elämälle kituliaasti, sopivantasoisessa tehtävässä olijalle hyvin ja liian alhaisen tason tehtävässä kuin oksat katkottaisiin pensaalta."
http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html

Asuinalueen viihtyisyydestä (parempi vapaa-aika)

Tuollanen teksti asuinalueen viihtyisyydestä http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/03/natkilaisyydesta-ja-savonlinnalaisuudes.html
 "Se on pitkälti jonkinlainen huaah-tunne niskassa painavan työn sijasta, niin kuin lomailupaikkakunnalle ja vaikkapa viikonlopuille sopiikin. Mutta samalla se on völinta, jota kaikki eivät tee kaikilla paikkakunnilla: jotkut valitsevat mieluummin työasiat vapaa-aikanakin ja sellainen seutu ei ole savonlinnalaiseen tapaan viehättävä."

Ja kans ehkä toi pihametsiköstä http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/06/onnistunut-pihametsikko-malliksi.html
"Täällä Savonlinnassa, missä asun kolmen kerrostalon ryhmässä, on onnistunut sellainen pihametsikkö, jota pääkaupunkiseudulla ja ehkä muuallakin kaivattiin: tavallisen kangasmetsän sijaan tiheä kangasmetsikkö, jossa on reunoilla lehtipuita niin kuin metsänrajoissa usein on, muttei niin tiuhaan. Se on ihan metsikön oloinen, jatkuu muutaman kerran isompaan metsikköön pihan eteläreunalla, ja luo osittaisen näköesteen talojen välille, mikä on asumisviihtyvyydelle hyvä."

Ihmissuhteista (parempi vapaa-aika & paremmat työpaikan ihmissuhteet)

Ei tämäkään ole varsinaisesti töitä tai kolua tai opintoja, mutta elämänlaatuun vaikuttaa paljon, että tulisi toimeen ihmisten kanssa, vaikka olisi vain sattuman kauppaa heidän kanssaan tekemisissä tai jo vaihtamassa muualle, tai ylipäätään olosuhteiden vuoksi tekemisissä vain.
Perinteinen suomalainen hyvin toimiva tapa setviä ihmissuhteet on sääntö "Elä ja anna toisten elää". Siinä kukin saa tilaa ja ei sotke muiden elämää, ja niin tullaan käytännössä juttuun, vaikkei yhtä köyttä yhdistys oltaisi.  http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2013/11/ela-ja-anna-toisten-elaa.html
Oma tapani löytää lokeroa itselleni, vaikken ollut toiveiltani samanlainen kuin ympäristöni ihmiset, oli rinnastaa tekemiseni ikiaikaisten terveiden elämäntapojen osina, niiden juonteena, muiden tekemisiin niin ikään tuolla tavoin hahmotettuina, esim. että oman ymmärrykseni ja tunteideni mukaan suunnistan parempaan elämässäni. http://healthilymoral.blogspot.fi/2011/08/world-is-of-love.html
Vapaa-ajan puolen ja sosiaalisen puolen kanssa tuntui tulevan paremmin juttuun, kun mietti kannattavansa elämää isolla E:llä sekä hyvää elämää ylipäätään maailmassa, kai ikiaikaisen ihmisluonnon mukaan.
Monet mielikuvat ihmissuhteista ovat mielikuvia nojautumisesta, ja viihtyvyys ja tuki puolestaan tulevat tekemisistään pitämisestä ja samanmielisyydestä.
Usein sivistys ratkoo monta ongelmaa ja sivistynyt etäisyys on usein etäisempi kuin mihin ihmissuhteissa monet hakeutuvat.

Siivoamisesta (parempi vapaa-aika)

Toinen usein niskassa painava arkea huonontava pakkopulla on siivoaminen. Siinäkin on tekemisentavalla ja arvostuksilla väliä.
Jos tekee käskettynä, niin mukaan tulee käskijän tekemisentapa, elämänarvot ja asenteet sekä välit häneen. Jos niiden alaisuudessa siivoaminen on kivempaa kuin omin päin, esim. siksi, että tuo toinen on elämänviisaampi ja kätevämpi, niin käyhän se, mutta muuten olisi parempi tehdä ominpäin.
Yleensä jos elämä sujuu huonosti tai on pulassa, on siihen syynä se, että on ollut liikaa urillaan ja muut olosuhteet jääneet huomioimatta ja niin johonkin ongelmaan törmätessään ei väistönvaraa ole vaan jää jumiin. Eli on ollut kuin henkilö, joka ei itse siivoa jälkiään, ja niin kaikki selviäminen jää muiden auttavaisuuden ja muiden taitojen varaan. Jollei siivoa ihan jatkuvasti kaikkea vaan tavaraa kertyy joltakin ajanjaksolta ja sitten käy kerrostuman läpi, niin huomaa, miten paljon mitäkin tuottaa. Samaan pääsee kai jos kiinnittää asiaan huomiota arjesta huolehtiessaan.
Yleensä ei jaksa pakollisia kovin hyvin, jos on vain pakolliset plus laiskottelua tai saamattomuutta päivän ohjelmana, mutta jos tekee monenlaista ja on kivoja harrastuksia, niin vikkelästi siinä sivussa mm siivoaa, eikä se silloin paina melkein ollekaan.
Siivoamisessa on kiva se, miten hyväksi elämälle saa elinympäristönsä, jotta siellä vietetyistä hetkistä tulee hyvää rattoisaa aikaa ja tekemiset sujuvat joustavasti ja mukavasti. Polveilevuus on usein avain sujuvuuuteen ja viihtyvyyteen, kun voi säätää, minkä verran mitäkin, millä tavalla ja vaihtaa toiseen ja taas eteenpäin niin kuin viihtyy. Ja jos siinä välissä on siivoamistakin, niin käyhän se, kun ei liian pitkään tai raataen.
Yleensä reippautta tuo, kun on vaihtelevan vaativaa eikä kaikki luistettu vähimmällä: jos vaikka joskus siivoaa huonekalua siirrellen, niin se on helpompi kuin ihan vain tietyt aina. Ja jos seassa on erityyppisiä tekemisiä, antavat ne puhtia, kun huonoilta urilta voi vaihtaa toiseen tekemiseen ja takaisin palatessaan tehdä jollakin toisella tavalla, vaikkapa eri laatutason ottaen tai eri vauhdin, eri asioita painottaen, eri ajan sille omistaen.

Sisustamisesta http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2015/08/sisustamisesta-yms.html

Kokemukseni mukaan siivoaminen ei ole kivaa, jos miettii "roska, roska, hyi yäk mitens sotkuista, miten voi ollakaan, ja likainen vaate taas lojumassa", vaan jos miettii elämäänsä siivotessaan: "mainos, no näitä mainoksia katson, ihan kiva, mutta noita toisia en, tarttis laittaa ne heti ovella paperinkeräykseen jotteivät menisi huonoiksi ja joutuisi roskiin. Nenäliina, tässä sitä flunssassa olen viime päivät ollut, onneksi ei pahemmin. Alla hiekkaa, kiva olla ulkona mutta kumma että tänne asti kantautuu hiekka, sukissako? Ja likaisista vaatteista, että onko toinyt niin likainen, etä menee pesuun vai käytänkö sitä vielä ja missä haluan ne pitää, jos niitä näinä päivinä käytän?" yms elämän läpikäymistä eikä roskien.Ja puhidstamista olen miettinyt käytännön tekemisenä ja se on kivempi niin, vähän niin kuin puutyöt ja pyykit.