Koulun historia

Tuli mieleeni, että hyvin oppii uutta, motivoidus, kun itse etsii tietoa kirjoista, jos opiskelutaitoa on muttei ole työlästynyt eikä urautunut vain kuin omin päin viisaasti, kenties viisdaan opetuksen tuella löytänyt tupn oppimisen tavan. Oliko kotiopetus aikanaan sellaista? Ja kun lapsille opetettiin kai maalla jotakin alkuun oppikirjoista, joita kotona oli. Että avautuivat uudet maailmat oman kiinnostuksen mukana ja omaan tahtiin, jkookeneempien tuella. Ja sitten olivat omin päin lukeneet aikuisina iloisia, että kunpa nyt saataisiin kouluoppi kaikille - kuin se olisi ollut tuota omin päinlukemista, mielekästä, mielekkään tahtista.

Urautunut työntekijä uutta oppivana

Urautunut työntekijä on usein tyytyväinen elämäänsä tai ainakin työhönsä tai sitten työ on vakiintunut järjestely elämässä, joka toimii kyllä, mutta uuden oppimisen kyky on väliaikaisesti huonontunut muun elämän kuvioiden vuoksi, esim. siksi että keskusteölee paljon insinöörisuuntautuneen vielä aika nuoren poikansa kanssa, tms. Ihmisellä on järki ja tunteet voidakseen valita hyviä vaihtoehtoja ja parkkeerata niihin. Tällöin kuitenkin usein on niin, etteivät nuo kivan työn hyvät puolet ole ihan samat kuin muilla, ja niin muut hyvin jättävät ne ko työntekijän niskoille, mikä hidastaa kenties työtahtia mutta on tavallaan tarpeellista.
Urautunut työntekijä oppii uutta siten kuin nuorikin: koulumaisen järjen tapaan hyvin asioita lävitse käyvän oppimateriaalin avulla. Tietääkseni ongelmia tulee siitä, kun oppimateriaali on erityylinen kuin tehtävänanto, tms apu, joka siihen viittaa, esim. eri fontilla tai eri ajattelutyypin tai eri kirjoitustilanteen heiniä. Ja vielä tulee lisäksi se ongelma, jos käyttöyhteydet tai materiaaliin viittaavat sanalliset kehoitukset ovat erityylisiä kuin mielikuva materiaalista, sillä työnsä hyvähenkiseksi kokeva kiinnittää paljon huomiota tyyöleihin oppien niisät tekemisentapoja, ajattelutyyppejä, eri tehtävänantojen puolia, erilaisetn työntekijöidenpiirteitä, kirjoitustaitoa ym, eikä niin ollen yhdistä sanallista huomiota "se oppimateriaali" oikeaan kohteeseen, vaan luulee sen koskevan jotakin muuta osaa työssään. Eli esim. ohjelappunen kannnattaisi kirjoittaa käsin työpaikalla niin, että on juuri katsellut ko oppimateriaalia lähesrymistapoineen, fontteineen jne, jotta tyyli menee oikeaan viittaavaksi. Samoin työn osat, kohdat yms pitäisi kuvata sanallisesti kuvaavasti eikä vain että se ja se tai jos tulee ongelmia tms.

Kaavamaisuuden vähentämisestä työ- ja opiskelupaikalla

Kaavamaisuutta syntyy, kun joku on heikkotasoisempi kuin muut mutta porukassa reilusti hyväksyttynä jäsenenä. Tyypillisesti silloin tuo joku joko ei ole käynyt peruskoulua tms vaan yrittää pienistä palasista jo oppia koko jutun, tulla ikään kuin muiden siivellä, ja täydentää sitten kokonaisuuden itse oppineen kaavamisella, opiskelukokemusta vailla olevalla tyylillä, joka ei ole joka osaltaan hioutunut hyvälaatuiseksi. Esim. ulkomaalainen voi usein tehdä niin, jos häntä luullaan omanmaalaiseksi, tai kanssa jos joku on kasvatettu ihan erilaisella paikkakunnalla tai eri ammateissa toimivien ihan erilaiseen elämään suuntautuneiden cvanhempien (pitäisi sanoa "äiti ja isä", koska omaa ikää vanhemmat laajasta tuttavapiiristä, ventovieraatkin olisivat kovin tärkeä, arvojkas tuki elämässä ja heihin olisi luontevaa viitata sanalla "vanhemmat") alaisuudessa. Joskus joku myös tuottaa helposti jotakin tyyliä, joka ei ole muiden kannalta niin hyväksi hiottu, ja niin hännimeää sen raskaaksi tekemisentavaksi, ja pääsee niin töistä helpolla, vaikka koko työpaikan laatu kaatuu siihen, ja muiden elämänlaatui kompastuu siihen pahoin.
Viihtyvän ja ei-viihtyvän tekemisentavat ovat myös hyvin erilaiset. Ei-viihtyvä olis karkaamassa muuhun maailmaan, ja niinpä hän usein huolehtii maailmankuvan ja tekemisen paikan maailmassa hyvin, kun tas viihtyvän jaksavaisuus ja huolellisuus ko ammatin asioihin keskittymisessä on usein esimerkillinen.
Ainakin insinöörialoilla kai usein tuntuu siltä, ettei niiltä pääse helposti pois, jos on muihin ammatteihin suuntautunut, muttei se kai ole koko ryhmää koskeva sääntö, vaan tyypillistä juuri muuhun suuntautuneille. Kaikkia tönitään porukan keskivertoa ja porukan tekemisten tavallisia mielelkkyyksiä päin, jolloin kaavamiset tyytyväiset tulevat tönityiksi laajempaan maailmaan, kun niistä asdioista on heidän mielestään turhan usein puhetta, kun taas koko ajan vapaiksi pyrkivät huomaavat, ettei muuhun ole valmista tietä ja koko ajan puhutaan vain ko alan asioista, ei luoda teitä muihin ammatteihin. Tässä on se vika tavoissa, ettei näin päin pitä'isi käydä. Siksi sosiaalista painostusta ei pitäisi ollenkaan kuunnella vaan kunkin seurata omia mielitekojaan, itse viisaina pitä'miään elämänvaölintoja ja sääntölnä olisi yhteiskuntakelpoisuus, hyvä moraali laajemminkin maailmassa ja hyvä laatu noissa sekä tervehenkisyys.

Eri oloissa, eri historialla ja elämäntavalla, erityyppisen yhteiskunnan ja kulttuurin osana, siis eri paikassa ja erilaisessa kokonaisuudessa, syntyy eritasoista työnjälkeä, vaikka olisi samakin tehtävä. Niin työpauikan tasoa voi laskea, jos mukana pidetään esim. kuuluisen yliopistojen saavituksia samalla tai samantapaisella alalla, koska tuo taso voi ainakin joissakin yliopistoissa olla liian alhainen. Jos mukaan otetaan sitten noidenulkomaiden ansioituneita työntekijöitä, niin heidän käsityksensä mielekkäästä työntekotavasta voi olla toinen kuin suomalaisten, ja niin taso jäädä kankeaksi. Myös laatukriteerit ovat erilaiset. Luulen, että ero on suurempi, jos työtä tehdään eri maissa. Kanssa joskus jos tasdo on näin laskenut, niin mukaan otetaan kaavamaisempia työntekijöitä kuin mitä porukassa muuten olisi ollut.

Laitosmaisen sijasta näkemyksellistä työntekoa

"

Ammattitaidon osasista

Joskus uprena aikuisena houkutti muun muassa ajatus yrittäjäksi ryhtymisestä, mutta nyt nelikymppisenä ei voi olla huomaamatta, että se vaatisi valtavan määrän ammattitaitoa ja suuntautumista ko alalle tuekseen sekä jonkinlasita suurtalaajemman osaamisen piiriä. Usein kuulee sukupolvenvaihdoksista yrityksissä, mutta omissa silmissäni nykyisin ne näyttävät kamalan vaikeilta nuoremmalle polcvelle, eivät ainakaan sellaisilta, joihin osaisi ryhtyä noin vain ammatinvaihdon houkuttamana.
Yirtyksissä, niin kuin kai kaikessa, missä on suuri tilaus ja laaja asiakaskunta, tarttee osata vastata viisaasti ja yhteiskuntakelpoisesti noin vain monenlaiseen kysyntään, vaikkei se työtehtävä varsinaisesti olisi, ja etenkin elämänviisautta ja eri ryhmien sovussa samassa yhteiskunnassa elämisen vaatimuksiin, vaikka ne vaatisivat tähtitieteellisestio enemmän taitoja ja panostusta kuin itse työ - kai sae on sit' lahjakkuutta alalle, jonkinlaista perusvareantoa elämäntadoissa ja asiakaspalvelun laatua, jonkinlaista ammatin paikan näkemistä realistisesti, niin että se kantaa yhteiskuntaa eikä romahda. Varsinainen ammatti sitten kai on tonttumainen juttu. tykkäät vain siitä puuhasta, ja sitä tulee paljon mutta se on kiva vain, mielekästä elämänsisältöä ja virkistystä. Vastaavasti työn eri  puolet edellyttäisivät tuoreen ei-laitomasin, näkemyjksen siitäm iten ne on hyvä tehdä ja miksi ne ovat tarpeen, ja niin nekin ovat sen varassa, että viihtyy juuri tuontapaisessa työssä, sen tekemisissä, noissa elämän puolissa ja ympyröissä, ja niin osaa katsoa asioita niiden omien mielekkyyksien eikä pelkkien urautumien tai suorittamisen näkökulmasta - on löytänyt paikkaansa elämässä ja maailmassa eikä väitä vain. Osin se on kyse omanrytmisyydestä, jonka edellytyksenä on oma vauhdikas motivaatio ko työhön, niin työn osana olevat aihepiirit saavat kukin omanrytmisensä huomion, omantyyppisensä panostuksen eikä jotenin sivussa vain että mitä sattuu siihen putoamaan. Ja samoin, ettätyö olis mielekkyyksiensä rytmittämä eikä jotenkin erlämänkielteinen jöö, kuin pakollinen suoritus, josta ei jaksa ideaa miettiä."

Kohti parempaa muotoa koululle ja osalle työelämää

Jos koulupakko on lähtöisin tuosta, että osa aikuisista kokee yleissivistyksensä kasvattamisen kovin tärkeäksi muttei lue yleissivistävää kirjallisuutta edes tuntia viikossa (viikko lienee hyvä ajanjaksi orvioida tällaista), niin opastamalla aikuisia yleissivistävän lukemisen pariin voisi kai lasten ja nuoretn koulutaakkaa keventää, sillä iso osa koulun rasittavuudesta tulee juuri tuosta pakosta, ei koulusta sinällään. Tarvitaab siis tilaa yksilön omille tekemisentavoille, ahdeille, valinnoille, yksilön omalle taitotasolle ja motivaatiolle sekä toki terveelle järjelle koulun ohjaamisessa. Aikuisten lukuintoa laimentaa, että luulevat tarvitsevansa koulua mutta aikuisen elämänkuviot,työ ja motivaatio sekä ympäristön ihmsiten arvostukset lykkivät työelämään päin hyvin helposti ja paljon. Niin tarvitsisi älytä, että jo tunti (nelikymppisillä) tai puoli tuntia (1.9.2018 kuusikymppisillä, vai 20min viikossa heillä? Kahdeksankymppisillä kai viisi minuuttia,en tiedä miten usein, kerran viikossako? Yleissivistävä tarkoittaaa siis tieto- ja oppikirjoja, tuolta ihmiseltä puuttuvaa yleissivistystä, jonka hän kokee aINA TÄRKEÄKSI TOITOTTAA JA LAITTAA PAKOLLISEKSI NUORILLE.) yleissivistävää opiskelua viikossa on arvokas apu oppimisessa. Aikuisella lukeminen kai usein menee, jos lukee kunnolla, että jonkin matkaa kunnolla perin pohjin, kenties hitaasti mutta huolellisesti ja kaikki tehtävät tunnollisesti tehden, ehkäpä pari tuntia niin tai muutama tunti, muutama kerta tms. Sitten on jo kärryillä läöhestymistavasta ja katsoo seuraavat luvut kirjasta läpi nopeammin, että jaa tää mewnee siis samalla tavalla, jonka jo hyvin osaan, ja tulee nää ja nää asiat, jotka tässänyt luen, ja tossa on noi tehtävät ja ne kyllä nyt osaan. Sitten kai taas jos on uudentyyppistä niin uudella rupeamalla alkuun huolella opiskellen ja sitten taas jp osaa ja lukee muutaman kohdan tarkistaen että oppii asiat ja osaa kyllä. Ja sitten taukoa, jos aihe tai kirja on luettu ja osattu. ja vasta tauon jälkeen uuden aiheen kimppuun, vastaavasti huolella, vanhan osaamisen mukana pitäen, sitä hylkäämättä. niin tulee taiutoja lukemisen tueksi ja opiskelun taidot kasvavat, tietyää paremmin mitä tekee ja miten oppii kunnollista. Lapsilla on eri juttu, sillä tasaisesti saman perspektiivin käyttäminenon heille uusi juttu, he kun ovat aiemmin topttuneet siihen, ettäö eri lapsilla oli erilaisia ideoita ja käytiin ne vouron perään läpi, mikä kyllä on rikkaus ja älykkyyden mitta. Olikohan Steunerkoulualine tuttuni joskus kouluaikoina tia niilel main väitti, että olivat lukeneet omin päin hyvällä tavalla mutta kai koulussa ryhmänä ja keksineet näin valtavan määrän uusia tuloksiua kouluaiheista, että ihan uskomatonta, onko edes tarpeen moinen, oli hän jäänyt miettimään. Mutta NIIN LÄHESTYMISTAVALLA ON PALJON VÄLIÄ, JA KUITENKIN PERUSASIAT ON OSATTAVA.

* * *
27.8.2018   Sähköpostissani jokin lehtimainos toitotti useampaan kertaan: Älä missa tätä tilaisuutta! Tuli mieleeni, että niinkö vanhempi rouva hajamielisyyksissään näin koulujen uuri alettua pohtii, että tässä olisi hyvä mahdollisuus lukea mutta sitten mukavuudenhaluisena lueskelee vain jotakin naistenllehteä tms. Kumminkin pitää koulukuria nuoremmille, arvelen, koska itsekin mieluusti lukisi koulukirjoja, ei vain tule biin tehneeksi. Mutta jos hänellä olisi esillä jokin koulukirja kenties siinä, missä lehdetkin tai muu luettava, jokin kiinnostava kuten kiinnostava kuvitettu historiankirja, niin lukisiko hän siitä silloin joskus ainakin pari riviä niin, että näkisi jo, millaista tekstiä se on, miten asia käsitelty. Ja voisiko hän siitä useamman kerran myötä lukea suurin piirtein jonkun luvunkin , ja kenties sitten ajan myötä jollakin kerralla joutessaan tai dodtellessaAN KOkoko kirjankin, kuin vanhasta tottumuksesta. Ja olisiko sillä vastus voitettu? Sitten voisi mennä jokin ihan helppo kirja kerralla, esim. kolmannen luokan matematiikankirja tms, mikä nyt sttuisi olemaan ihan vähän asiaa elämänkokemuksen vinkkelistä. Ja niin kai voisi lukaista läpi monta tavallista koulukirjaa, jos joku niitä toisi. Kenties käytetyt kirjat sopisivat paremmin, kun niistä näkee, muten joku koululainen on niitä lukenut. Mutten tuosta tiedä.

10.9.2018   Voiko olla, että kaksikymppisten tulisi lukea yleissivistävää asiatekjstiä neljä tuntia viikossa ja kolmikymppisten kaksi? Kaksikymppisten olisi luettava niin paljon siksi, että sen ikäisille tuputetaan kaavamaista lähestymistapaa, jolla ei opi hyvin eikä saa itselleen tilaa, jollei opettele syvällisemmin. Tarttisi noissa i'issä painottaa erityisesti muiden elämänalojen perustaitoja kuin vain oman ammatin, sillämuuten jääliian kapea-alaiseksipärjätäkseen kunnolla elämässä. Tarvitaan liikkumavaraa, isompaa lahjakkuuden määrrää, jonka saa, jos tutustuu itseä kiehtoviin ammatteihin aikoen niistä haaveammattia tai  kivaa tulevaisuudenharrastusta itselleen.

13.9.2018   Oiskohan toi parikymppisen määrä pikemminkin kaksi tuntia viikossa, jollei muuten niin paljoa lue? Ja sitten os joku laittaa innokkaasri koulupakkoa muille, koska on itse tykästynyt kouluopintoihin,niin sellaiselle kai koulumaista lukemista plus yleissivistävää kirjallisuutta useampia tunteha viikossa. Mutten nyt niin osaa miettiä, kun viime ajat olen ollut päivälläkin uninen ja ollut jotenkin huono pää.

Koulujen alku tyhmentää moni aaikuisiakin. Voiko olla, että siinä on useampi efekti päällekäin kuin pelkkä koulujen alku? Esim. että poliisi hakee kotoa kai kahden viikon jälkeen, mikä tekee opettajille sen,että lyttäävät juuri kahden viikon jälkeen lopullisesti. Ja vanhemmat, joilla ainakin ykis lapsista on poika, katsovat kai koulukirjoja poikien tapaan, jolloin sortuvat teknisyyteen, siis paljon kouluoppia alhaisempaan ymmärryksen tasoon,mihin on osasyynä se, että osaavat jo kouluasiaaa tai halauavat vain suorittaa sen läpi, kenties varmuuden vuoksi. Näin jos äiti sortuu moiseen, niin isä kenties tuumii, että se oli tässä tällä kertaa ideana, ja niin koko perheen taso laskee, kun vanhemmat ovat aika dominantit, ja koulu lyttää jälkikasvia.
Syksyllä myös osa hyönteisistä kömpii sisätiloihin talvehtimaan ja niin imisen kanssa tekemisissä olevat, esim. korkealla äänellä sirittävät kuin jokin kodin kone, ovat neliskanttisemmassa ympäristössä, kun aiemmin taas oli luonnon rikkaus ympäristönä.
Kirjaston pitäisi avata tietä laajempaan maailmaan, laajoihin elämänmahdollisuuksiin, harrastuksiin, kulttuutreihin, eri ammattien elämänpiireihin, eri seutuihin, erit yyppisiin ymmärryksen lajeihin, mutta jos kirjastossa käyviä lapsia tai nuoria ohjeistetaan jotenkin liikaa, että mitä kirjoja saa lainata ja mitä ei ja mitä kannattaa ja mitä ei kannata, niin kirjastossa kävijä on robottiarmeijan ruodussa eikä tutustumassa johonkin itseä kiehtovaan elämänpiiriin.

Voiko olla, ettei joillakin oppilailla tai opettajilla ole huoneessaan kotona lainkaan viherkasveja tai puita ikkunan edessä maisemassa? Tai etteivät he kiinnitä niihin ollenkaan huomiota? Tällainen virhe elämän piirissä tekee kai nuorista lapsista tyhmempiä ja teknisempiä kuin mitä muuten olisivat, Jos haluaa käydä sotilaalliset, tekniset yms laskelmiat hyvin lävitse, niin puunoksan katsominen tarkkaan läheltä, siis esim. risut laikkiessä ja luontoretket, opettaa rakenteiden hahmotuskykyä, joka on tämäntyyppiseen ajatteluun & arviointiin hyvä, jopa erinomainen, vaikkakin lisäksi tarvittaisiin kuva maisemasta, jossa on maastonmuodot, puut, itse maisemassa että mikä on mitenkin lähellä, kuinka korkea yms taktista. Jollei ole mahdollisuus viiherkasveja, niin on erityyppisiin miljöisiin (puuton kaupunkinäkymä / sisäpiha / puutarha / mökki yms) sopivia verhoja, niin viihtyvyyden kautta saa tajua siitä, milloin sujuu hyvin ja milloinlepää ja virkistyy ja miten huomio voi avaitua laajemmaksi kuvaksi siitä, miten tässä elelläja siis saada elämän askareet sujumaan ja jaksavaisuus hyväksi myös ja millainen elämäntapa itselle sopisi,mikä on tärkeää, elämän isoja valintoja, oman tien etsimistä

14.9.2018   Voiko olla, että tyhmentymistä koulujen alun ja koulunkäynnin myötä aiheuttaa myös ihmiskeskeisyys, joka korvaa kaikkeen elämään ja kiinnostuksenkohteisiin keskittymisen? Elämänpiiri siis kapeutuu ja huomion piiri kapeutuu, mitä pahentaa se, ettö nuo ihmiset ovat usein urautuneet kouluaiheeseen ja keskusteluissa mainitaan myös koulu ja oletetaan sen vievänaikaa,olevan aatoksissa vapaa-ajallakin. Kun taas aiemmin, kesäloman lopulla oli vaikka mitä aiheita, omakohtaisesti lähestyttyinä, yritettiin ymmärrystäparantaa useammassa aiheessa, harrastaa elämäntaitojen kasvattamiseksi ja elämänpirin laajentamiseksi vaikka mitä, vaikka miten hyvin lähestymistavoin, yrittäen käyttää omaa kapasiteettia täydesti eikä kaavamaisesti porukan jatkona.

Koulu on ikävää, jos koulussa opetettava asia ei ole kyllin mielekkäällä tavalla ja kyllin syvällisesti käsiteltyä. Oppilaat siis ovat taitavampia kuin opettajan olettama taso yleiseltä taitotasoltaan. Niinpä oppilaat kiinnittävät paljon huomiota juuri vaativimpiin laajimpiin kysymyksiin, kuten vaikka että millaista perspektiiviä, lähestymistapaa, arvomaailmaa ja sosiaalista maailmankuvaa opettaja käyttää selittäessään  jotakin varsinaisen perusoppiaineksen ulkopuolista asiaa,esim. käytännön järjestelkyä Opettajan varsinaiset ajatukset kai taas pyörivät oppikirjojen asian perusasioiden kunnollisessa opettamisessa koko luokalle, ja laiminlyövät ns sivuseikat tai paljon vaativammat miettimisen kohteen kuten esim. millaista oppimiskäsitystä ja millaista kuvaa sosiaalisesta järjestäytymisestä kotitehtävät yms noudattavat. Ja niin ollen, kun nuo, mitä oppilaat juuri miettivät ja mistä eniten johtopäätöksiä sosiaalisessa maailmankuvassaan vetävät, ovat sellaisia, ettei opettaja oikein niitä mieti, ei tee kamalan ajatuksella viisaasti eikä korjaa, ja niin oppilaat jäävät siitä littuun ja syntyy koulupakko, kun vamhemmat ym aikuiset painostavat juuri viisaimpia kohtia opettelemaan ja oppilaat tulkitsevat sen, että vaativimpia, kun ovat juuri tulleet haukutuiksi, etteivät kiinnitä kouluun tarpeeksi huomiota, että on siellä koulussa varmaan viisastakin, viisauttakin, kun vain kiinnittä rakentavasti huomiota - mutta totuus siis on ettei oler vaan on vain joku käytännön järjestely, jota opettaja ei jaksa, viitsi tai osaa huolehtia suorastaan viisaudella.

16.9.2018   Jotkut mummot ym eivät siis lue ollenkaan, edes kai lehtiä. Jos heillä ei ole kouluosaamista kunnolla itsellään, niin he tyypillisesti kannattavat suuresti koulupakkoa lapsille ja nuorille, mihin kai auttaisi,jos he lukisivat edes jonkin verran, niin olisi heillä tuntumaa aihepiiriin. Jos yleissivistys on ok, niin ei tuota lisälukemisen tarvetta ole. Mutta jollei ole kunnolla kokemusta opiskelusta, niin ei osaa yleensä arvioida, paljonko aikaa ja vaivaa mikin oppi lapsilta ja nuorilta veisi, ja niin nuo opiskelun vaatimat ajat, siis kouluakon ajallinen määrä on aivan kamalan paljon suurempi kuin hyvillä opiuskelutavoilla, etenkään paremmillä oppilailla, joilla ei kuuluisi olla koulupakkoa edes vaikka joidenkin olisi hyvä käydä koulua. Sitä paitsi lain mukaan on oppivelvollisuus, siis velvollisuus opiskella ylipäätään, ei koulupakkoa.

17.9.2018   Mietin tässä, kun viereinen talo maalattiin harmain pystyraidoin vaikka se on ennen ollut vaalein punertavin vaakaraidanpätkin, että kapean tilan vaatii ihminen, joka hahmottaa kerralla vain muutamia seikkoja, kuin kouluasiaa opetellaan kurssimaisesti, ja leveän maisemamaisen hahmotuksen ja sitä vastaavan leveän tilan vaatii taas taitavampi ja se, maisemaan lisääminen, on taitavamman, kokeneemman, joa paljon osaavan oppimistapa. Että mikäköhän mieli on opettaa peruskoululaisia ym niin kurssimaisesti? Halutaan siis opettaa perusasiat, ettei niissä olisi laiminlyöntejä. Mutta perusasiat tuossa mielessä ei kai tarkoita koko yhdeksää vuotta, saati sitten pidempää aikaa, vaan maisemamaiseen oppimistapaan voisi siirtyä jo aiemmin, oppia yhdistämänn asiat kokoansiuuteen, käsitellä asioiden useita eri puolia, oppia sekä mekaaninen taso että monimutkaisemmat elämää ja maailmaa käsittelevät asiat yhtä aikaa eikä aina erikseen niin, että syntyy elämänkielteinen paliukkaperspektiivi, joka ei ymmärrä muuta elämää, vaikka sen kai piti olla vain perusasioiden mainitsemista, ei niihin rajoittumista, ei ruutumallinen.

19.9.2018   Se minulle on tästä vaikutelmaksi jäänyt, ettäliiallinen koulupakko aiheutuu siitä, etteivät opettajat lue viikoittain yleissivistävää tietokirjallisuutta, jota saa lainata kaupunginkirjastoista ja joka on aikuisille tarkoitettu, kouluopintojen jälkeistä yleissivistystä, josta kirjavinkkejä voi kysyä ammattitaitoisilta kirjastonhoitajilta. Toinen osa liiallisesta koulupakosta tulee kai lasten aikuisilta tutuilta ym aikuisympäristöltä, jotka eivät lue melkein ollenkaan, eivät esim. tuntia viikossa (jos ovat nelikymppisiä) jotakin yleissivistystään parantavia tietokirjoja tms, ihan kunnollisesti opetellen.
Jos opettajat eivät lue yleissivistävää kirjallisuutta kuten lukemisesta harrastuneiden, usein akateemisesti suuntautuneiden, aikuisten on tapana, niin heille ei kerry taitoja käsitellä objektiivisesti asiaa kuin asiaa noiden objektiivisten tietokirjojen mallin mukaan, ja niin he eivät osaa keskustella rakentavasti oppilaiden kanssa sellaisista asioista kuin kesäloman hyödyllisyys, elämää varten opeteltavien asioiden painotukset terveen järjen mukaan, oppimateriaalien tärkeysjärjestys ja elämänlaatu oppilailla, joidenkin oppilaiden tarvitsemat vaihtoehdot perinteiselle koulunkäynnille, koko maailmankuvan huomioon ottaminen, oppilaidenkin maailmankuvien, opiskelu- ym järjestelyj tehtäessä, koulun parantaminen mm oppilaiden ehdotusten mukaan.

Ulkomaalaisten vaikutuksesta Suomen koulujen taitotasoon

Huhtikuussa saattaa huomata, että ulkomaalaisten matkailijoiden joukossa on monta,jotka tarkoituksella tulevat Suomeen juuri huhtikuussa, koska katsovat silloin sopivansa joukkoon mutta muulloin eivät. Se tekee huhtikuusta paljon ankeamman.
Nyt koulujen viikko sitten alettua kesäloman jälkeen on ainakin täällä Savonlinnassa jotenkin palikkamallisempi koulumaisempi ajattelu vallalla. Sitä olen tässä ihmetellyt, kun paikkakunnalle tyypillinen oopperaharrastuneisuuskin tuntuu väistäneen sitä. Jostakin tuossa ajattelun tasossa tuli ensin mieleen ammattikoulun opettajat, muttei se ole oikein sekään - voisiko olla kiinalaiset ja afrikkalaiset matkailijat, jotka juuri yltävät koulun ulkluvun taslle sivistyneenä perspektiivinään muttei sentyään suomalaisen koulun. Kuinkas usein käy, että opettajat jumittavat meiningin kahdessa viikossa kouluissa kesäloman jälkeen siihen, että koko ajan luetaan samalla tavallam samalla meiningillä. Ja onko sitten se koko aika tai iso osa siitä ulkomaalaisvaikutteista juuri noilta tyhmilytä koulumaisilta ulkomaalaisilta esim. katukuvassa, kun tavalliset matkailijat varmaankin häipyvät aiemmin. Eikös pitäisi luokitella jotenkin järkevästi noita ajattelukyvyn tasoja eikä vain mennä jonkin tavallisen oloisen koulumaisen kanssa, sehän saattaaolla noita ulkomaiden kouluja.

Koulun teoriaperspektiivien tyypistä

Näin koulujen alkaessa tulee mieleen, että koulujen teoriaperspektiivit ja koulun opettama ajattelu ovat usein käytännössä arkijärkeen ja elämänviisauteen verrattuina kuin ilman musiikkia elämistä ja se on jotenkin teoriaperspektiivin piirre, sen huonolaatuisuutta ja epäviisautta eikä tekemisen luonne sinällään. Muutaman kohdan tuosta huomasin, kun mietin, miten se korjata viisaammaksi:
* Soimattomuus tuntuu olevan teknisen tyyppisen ulkoluvun piirre, kovin teoreettisen, mistä lähinnä tulee mieleen kemian kaavat ja niiden paljous. Voiusiko vähemmällä pä'rjätä? Kemiassa kai joitakin kiinnostavat eri aineiden reagoiminen käytännössä, mutta kokeet ovat kovin vaarallisia ja niin niitä pitäisi kai opettaa lapset välttämään, ja lisäksi kiinnostavat ihmisten väliset sosiaaliset kemiat, mitkä kai liittyvät useinsiihen, onko heillä yhteisiä isoja kiinnostuksenkohteita.
* Matematiikka on ihan teoreettista mutta jotkut luokkatoverit jos siitä kovin pitävät, niin siitä näkee vierestä, että se on joillekin kovin motivoitunutta ihan hyvin sujuvaa tekemistä, mikä on musiikkimaisuuden peruspiirre. Niin ollen matematiikka ei kai häiritse ajattelun soivuutta niin paljon kuin luulisi, jolleilaskemista yms ole liikaa.
* Fysiikka esittää mekaaniset mallit kovin varmoina todellisuuden kuvauksina, aistihavaintojen edelle menevinä, vaikka sen mallit yleensä riittävät kuvaamaan vain insinöörien laitteiden rakentelua ja elollinen on liian monimutkaista sille, jolloin noin mnekaaninen malli tavallaan menee pieleen, on liian palikkamallinen ja siksi häiritsee elämää, mutta toisaalta yleisinä periaatteina, vain jonkinlaisena idean ja hahmon hakemisena ne voivat selittää luonnon ilmiöitä muttei niitä silloin voi varmistaa: miten kalan sosiaalisuus esim. vaikuttaa aaltojen muotoon, onko se joskus eri paikassa aaltoihin nöhden tms, tai miten lintu nokallaan ja laulutavallaan osaa suunnata laulunsa kuulumista.
* Historian aiheet ovat elämänmakuisa, luulisi, etteivät ne häiritse soivuutta mutta onko oikein ostaa nykyajasta esimerkiksi vaalit ja eduskunnan paikkaluku, nehän ovat niin niukasti hahmotettuja, etteivät soi? Eikö äänioikeus olis paremoi aihe?
* Usein kouluaineet yrittivät väittää olevansa toisten kouluaineiden kaltaisia,mistyä seurasi kumma teoreettisuuden tyyppi, ei niin hyvä. Eikö olisi parempi sallia oppilaiden huomata eroja teoriaperspektiivien tyypeissä ja laadussa, kenties pitää jostakin ja inhota jtakin, yms, niin näkisivät, mikä sopii mihinkin ja miten erityyppisten teoriaperspektiivien kanssa voi olla eri määrin.

Sivisdtyksen on tarkoitus tuoda hyvää elämää, tervehenkistä, onnellista, vapautta, yhteiskunnan osaksi sopimista, oman paikkansa löytämistä maailmassa ja yhteiskunnassa, omien valintojen tekemistä, kortensa kekoon kantamista, olla juuri käytännön kannalta hyvin motivoitu. Se siis soi. Koulu on vain sen perustaiytojen opettamista, mutta onko koulun perspektiivi liian kaavamainen, teoreettinen? Minne katosi elämänmakuisuus opiskeltavasta aineksesta? Kerrotaanko asioista liian vähän sellaista, minkä avulla hahmottaa, mitä ne ovat? Onko vain termi, uusi sana tms, ei käsitystä siitä, millaidsia nuo asiat maailmassa ovat, elämässä?
Kirjoittelin tänään tuollaisen: http://pikakoulu.blogspot.com/2018/08/koulun-asian-mekaamisuudesta.html

Pomon taakasta

Nyt vasta nelikympisenä hoksasin, ettei pomolla kai ole vatsaa siksi, että työ olisi niin raskas, vaan siksi, että ihmiset, etenkin alaiset hyökkäilevät hänenkimppuunsa. Ja se taas johtuu siitä, etteivät he pidä siitä, että joku on vähemmän ilkeä, kireä ja huonolaatuinen kuin he, ja toisaalta siitä, etteivät he piudä työhön pakottamisesta. Pomon työ on vähän kuin tutorin ja opettajan työ, taitavamman paapovan työ ja siksi siinä' jonkinlainen kiltteys ja hyväätarkoittavuus on olennainen osa työnkuvaa, mm porukan saamista toimimaan hyvin yhteen. Työhön pakottaminen taas ei ole pomon piirre, jos pomo on ko työssä taitava, vaan se on joidenkin alaisten piirre, jonka muut yhdistävät väärin pomoon. Siksi olisi olennaista pomon merkitä ja kertoa jatkuvasti, ketkä ovat työhön pakottavan tyyppisiä ja millä teoillaan, kun ainakaan kaikkien nuorempien ja taitavampien sosiaalinen silmä ei sitä kerro, mutta työhön pakottavalla työtoverilla tai tutulla, etäisemmällään tai esim. äidillä tai puolisolla on yleensä komenteleva ruutumallinen sosiaalinen perspektiivi tai työelämäkäsitys,jokseenkin sellainen kuin kai koulun nelosen oppilaan tyyli, ja se ei siis ole viisas työelämäkäsitys vaan jalkoihin jäävän tasoisen taipoumus ryhdistöytyä isoa pakkoa käyttämällä ja julistamalla, että maailma on kova, mihin hänelle oman lokeron tekee hänen löperyytensä ja mielenkiinnon puute itse asioiuden tasoa ja yhteiskunnan hyvää elämää kohtaan, ja osin se, että häntä huonompitasoisena pidetään yhteiskunnan järjestelyjen alaisuudessa ja siis niiden tukemana elävänä, kun taas monet luulevat, ettei taitavammalle yhteiskuntakelpoisemmalle kuulu yhteiskunnan järjestelyjen tuki yhtä lailla, koska hän ei ole koululAISMAISEN OLOINEN VAAN VAIN RAUHANOMAISESSA YHTEISKUNNASSA ELÄVÄ,MUTTA (anteeksi, caps lock vahinbgossa)  oikeus olisi tietenkin päinvastainen: yhteiskunnan järjestelyiden annista kuuluisi nauttia sen, joka ylläpitää viisaan sivistyneesti yhteiskuntaa, ei raadollisen.

Kouluun kaksi tasoryhmää?

Jos koulunkäynnin kiduttavuus johtuu osin siitä, että oppiaineksen tarkistavat aikuiset, jotka eivät itse enää käy sitä määrää koulua, ja osin siitä, että koulua sovitetaan sopivaksi hitaammille oppilaille, vaikka nopeaoppiset ovat samassa, niin auttaisi kenties jakaa kukin luokka kahteen osaan (kenties kahdelta luokalta oppilaat keräten, jotta saa yhtä suuret ryhmät kuin aiemmin): toiseen 4 - 7 ja toiseen 8 - 10 oppilaat, ja nuo 7 ja 8 väliltä kai siihen rtyhmään, jonka tyyppisiä ovat, jolloin raja kenties olisi lähellä kahdeksaa. Ja sitten nuo hitaammat oppilaat kävisivät enemmän tunteja päivässä tai enemmän päiviä viikossa koulua ja tekisivät enemmän läksyjä, tai sitten nopeammilla olisi useaa vuota vähemmän koululuokkia ennen kuin koulu olisi suoritettu. Jos silloin olisi liian nuori, niin voisi kai olla ammatillisia opintoja, joihin voisi osallistua nuorempana, tai nuorille sopivia työpaikkoja, mitä saisi kumpaakin itse valita, että mitä.

6.1.2020   Tarttis kai kaksi ryhmää: 5-7 yms, jotka pitävät koulua kovin täörkeänä mutteivät osaa niin hyvin, tuppaavat luistamaan ja tekemään ei-toimivin omin tavoin ja eivät aina noudata oppimaansa sosiaalisessa elämässään. Ja toinen 8-10 yms jotka oppivat kyllä hyvin mutta pitävät muuta maailmaa, mm musiikkia ja liikuntaa tärkeämpänä ainakin elämänsisällöltä ja viisaudelta.

Lasten oppimisen tavasta

Vaikuttaa siltä, että kun lapset oppivat ihan hyvin monimutkaisia arjen juttuja kuten liikkuminen, puhuminen, katseleminen, sosiaalisuus, ym, niin onko lasten oppimisen hitauden syynä muissa asioissa, että ne ovat ihan liian yksinkertaisia, aivottomia, eivät tavallaan kerro maailmasta paljoakaan eivätkä selitä, millaisia ilmiöitä ne maailmassa ovat ja miksi niiden kanssa ollaan tekemisissä, mikä niiden paikka maailmassa on ja mikä hyvä tapa olla niiden kanssa tekemisissä. Eli jos opiskeltava asia olisi paljon monimutkaisempaa, ihan aidosti viisasta, ja jos lapsilla lisäksi olisi tekemistä päivittäin, jossa tarkka katse ja tunnelmataju harjaantuvat, niin kuin vaikka usein puutalon pihalla leikkiessä, niin täydentäisikö tarkka katse aika vähällä harjaannuksella yksityiskohdat: kaikki olisi katsottu tarkkaan läpi, kaikki asianhaarat ja puolet, sivupolutkin. Tähän yksi apu lienee maalaaminen: etsitään asioidden hahmo ja havaitaan se, ymmärretään sen perusteella sitä, millaisia ilmiöitä ne ovat maailmasdsa ja mikä niiden paikka maailmassa ja elämässä. Tunnelmataju ylipäätään eli kaikkien havaintojemme, filosofistenkin ja tunteenomaisten, joukko, tuo tällaista viisautta. Mutta hyvälaatuisen ajattelun tarvitsee olla tavooitteena ihan tosissaan koko ajan.
Ajattelukyvyn oppimisesta kirjoituksiani http://pikakoulu.blogspot.fi

Vanhan ajan onnesta töissä

Katso http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2017/12/vanhan-ajan-onnesta-nykyaikana.html

"

Vanhan ajan onnesta nykyaikana

Tuli tuosta lauseesta "Matruusi oli täydessä seilingissä." mieleeni, että tuossa humala ja seilaaminen eli purjehtiminen kai keinuvalla puisella laivalla sotketaaan toisiinsa. Nykyaikana kai ajatellaan, että merillä moni ryyppäsi, mutta eikö samalla tuo vaikutelma ole, että aurinko porottaa, laiva keinahtelee miellyttävästi, on tyyni ilmapiiri, rauhaisaa, onnentäyteisiä hetkiä. Voiko olla, että vanhana aikana, kum merimies omin päin lapsena tutustui mereen tai järveen, niin hänellä oli siinä tekemisissä veneilyn ja laineiden ymskanssa hyvähenkisiä hetkiä: meri ihmisluonnon  mukaisena elementtinä, valtavana omanhenkisenään ilmiönä, elämän virta sitä myöten, elämäntapa merillä, joka aukeaa kai, kun ilman koulutusta, tuollaisten vaistoluontoa koskettavien oppimiskokemusten myötä tutustuu alaan, sen kiehtomana, siitä kiehtpoutuneiden esikuvien ohjauksessa vaikkapa etäältäkin. Koulutus sen sijaan tuo erihenkisen lähestymistavan, rikkoo tunnelman, ja niin menee tekemisen henki ja viihtyvyys. Mutta voisiko nyt ajattelukurssini http://pikakoulu.blogspot.fi/2011/11/ajattelukurssi.html (http://quickerlearning.blogspot.fi) myötä koulutetun ajattelun korvata arkijärkisellä mutta vähintään yhtä objektiivisella mutta helpommin mukana kuljetettavalla, ja lisäksi esim. kannattavus perusteinen moraali: tehdään hyödyllisiä asioita, rakennetaan ninparempia elämänoloja yhteiskuntaan ja maailmaan + "Elä ja anna toisten elää" (ks. http://opisuomalaisuus.blogspot.fi ja http://Finnishskills.blogspot.fi), ja säilyttää niin sekäkoulutuksen hyvät puolet että hyvähenki asioissa, tekemisissä. Omin päin oppimisesta katso http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/07/tunteidenmukaisuus-tuo-lahjakkuutta-ja.html (http://learntalents.blogspot.fi/2017/09/learn-talents-and-skills-in-something.html)"

* * *


8.12.2017   Tuo nyt sitten jättää luonnostaan kysymyksen, että kuinkas tuo sitten koululaisten elämään sovellettaisiin, se kun tuntuu olevan vaikea tehtävä, lähes mahdoton. Mutta eikö,kun koululaisen äiti lukuvuoden alussa katsoo ehkä vartin verran koululaisensa oppikirjoja, niin hänellä on se touchi, jota etsitään: tuossa tuota tuon verran, se on kiva, ja noita ja noita kans, kiva kun on monenlaista, ja tuota ei tarvitsisi niin paljoa,mutta soiytä onkin vähemmän, yms. Eli tsekkaajalle nämä ovat kivat, sellaiset kuin oli tarkoitus koululaisille laatia. Mutta onkos isä sitten jokaluulee niitä olevan tarpeen kaavamaisesti lukea koko kouluvuoden ja monta vuotta vielä peräjälkeen ja muka hauskaa onsiellä istua ja päntätä, luulee koululaisen kaiken yrittämisen unohtaneen, kun on niin kyllästyneen näköinen. Eli noissa iakamäärissä, niiden säätäjässä olis korjaamisen varaa. Josko lienee niin, ettei isä ole koulua oikeasti käynyt vaan on ulkomaalainen, joka korvakuulolta koulua soittelee, tai sitten on niin idiootti, ettei tajua koulun olevan aikuisen perspektiivistö aikuisen määrissä kiva eikä lasten, vaan luulee eri kouluksi, kivemmaksi kuin hänellä aikanaan. Tai sitten hänen vanhempansa eivät olleet koulua käyneitä tai koulua painottavia, mikä on kyllä vastakkainen ääripää: koulussa taitavat, ja niin koulu tuli kuin taivaan lahjana hänelle aikaanaan. Tai hän on niin iahstunut suomalaisuuteen oman kulttuuriperintönsä jälkeen, että luulee suomalaista koulua uudeksi näkökulmaksi ja uudeksi asiaksi myös suomalaisille lapsilleen.


14.12.2017   Voikohan liian lättänä tyyli, joka lasten koulunkäynnissä on ikävä, olla osin vuotta, paria tai muutamaa vuotta liian nuoren lapsen tapa, jolla osallistuu keskusteluun ja sanoo jotakin ihan paikkansapitävää, mistä on mielekästä pitää kiinni sittenkin, kun on itse kyllin vamha tuohon aihepiiriin? Ongelma tulee osin siitä, kun äiti tai opettaja tai aikuiset ylipäätään luulevat tuota tyylilajia lasten tyypilliseksi piirteeksi ja lisäävät sitä pakolliseksi milloin minnekin, kuin se muka sopisi kovin lähelle lapsen omaa itseä tai varsinaiseksi opiskelutyyliksi.

*

Olen nyt 46-vuotias ja viime aikoina olen huomannut kaupunginkirjastossa käydessäni ja kirjoja siitä suntästä kiehtovasta lainatessani, että mieleni tekee mieli sanoa niistä kertaalleen niitä luettuani tai selattuani ja aihepiiriin upottuani samaan tapaan kuin isäni kai samanikäisenä jotakin luettuaan, että "olipahan aika pläjäys", jotenkin tuhtia tavaraa. Se kai johtuu siitä, että lainaan yhden kirjan, kenties kuvateoksen, per aihepiiri ja lukemista tulee silloin kovin vähän per kiehtova maailma, johon saa kurkistaa, ja olennaista on, ettei lukeminen ole koulumaisen kaavamaista vaan kurkistus kiehtovaan maailmaan - eli olisikohan tuossa tuota, mitä koululta haetaan: että saisivat lapset oppia elämää varten, lukisivat kiinnostavista asioista, oppisivat kaikenlaista keihtovaa elämässä tarpeellista, minkä varassa selvitä myöhemmin. (Nykyisestä kirjastoista oppimastani olen kirjoittanut sivullani http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/07/kirjastoista.html )

* * *
4. marraskuuta 2018   Uusavuttomuudesta eroon pääsemisen ohje http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.com/2016/08/uusavuttomuudesta-eroon-paasemisesta.html
Käsitöistä ym tunteiden ja tekemisen sopimisesta yhteen http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi

Sukupuolten välit ja työ, koulu & elämänlaatu

Katselin tässä kirjaa tilkkutöistä yms ja vaikka sen kuvat olivat kauniita, niin jokin jäi minua vaivaamaan tilkkutäkin tilkkujen värivalinnoissa: Oli kuin naiset olisivat halunneet pakottaa miehet ikävään työlokeroon, jota pitivä tosi ikävänä kuin noiden miehien käytöstäkin. Mutta siinä on se, kun miehet yleensä pitävät työstään, tykkäävät miesmäisistä jutuistaan, ovat niiden kanssa kotonaan, mutta toisaalta eivät laita kaikille mukavaa elämää. Vaan naisia kuvaavien pikkukukallisten tilkkujen tyyli oli lättänä, kuin olisi ollut huonoa elämää heillä koko ajan, rankkaa koulun kanssa ja äidillä, kun lapset käyvätkoulua -paitsi että tuo lättänyss,kuivuus, käytännöstä etäinen koulumoodi on kai sitäm mitä mies laittoi heille, eli se ei olekaan koulun seurausta vaan miehen käsitys siitä, miten voi osallistua perheenjäsenten elämään. Mutta kuivaa käytännöstä etäistä tyyliä ei pitäisi laittaa siinne, missä on toisten koti, vapaa-aika, elämänsoisällön, käytännön tekemisten, omien harrastusten ja levon aika ja paikka.

Kanssa lasten kouluun pakottaminen on kyseenalainen juttu, sillä ne, jotka koulua tarvitsevat, yleensä arvostavat sitä, jos ovat koulua käyneet. Ne taas, joille koulu on tylsää, kaipaisivat itseopiskelumahdollisuutta. Jollei aina näytä olevan näin, niin johtuuko siitä, että koulua tarvitsevat arvostavat koulua yms niin valtavasti, että luulevat koulun olevan vain paremmilla edellytyksillä tai tietynlaisella suuntautumisella varustetuille? Auttaisiko, jos yleensäkin saisi vakávissaan hyvällä laadulla työtä tehden opiskella niitä yleishyödyllisiä aihepiirejä, joita suuresti arvostaa ja joissa oppia kaipaa? Esim. itse olisin tuohon tapaan motivoituneena maalaamista, laulamista, soittamista, liikuntaa, luonnossa liikkumista, käytännön taitoja, yhteiskunnan toimintaa, vieraita maita, suomalaista kulttuuria ja uskontoja opiskellut, enkä tavallista kouluasiaa, kun sitä oli kotona vanhempien tyrkyttämänä jo vuorittain.

Aamuista

Heräsin aamulla epätavallisen aikaiseen ja mietin taas kerran, että varhaiset aamut ovat kivoja:jotenkin seesteisiä, tauhallisia, eheitä. Mutta samalla niskassa painaa jokin selvittämätön iso, kai se, että miksi pitää mennä töihin. (Mutta minähän vain kirjoittelen kotona.) <Mutta siihen on kai se syy, että olisi hyväksi elämässään ja yhteiskunnalle tehdä jotakin hyödyllistäkin, ja siksi työ. Mutta oikeastaan se kai tulee siitä, että ne, jotka eivät muuten kuin työn opastukseela saa mitään hyödyllistä aikaan, kai luokitellaan yleensä ikäistään paljon nuorempien kanssa samantasoisiksi, ja niin juuri he ovat antamassa nuorille ohjeita siitä, mikä on työn rooli elämässä ja yhteiskunnassa. Mutta monellahan on harrastuksia ja omia kiinnostuksenkohteita, joissa kyllä oppii uusia kunnollisia asioita ja saa aikaan vaikka mitä. Sille tielle kai vanhukset ovat lähteneet, kun omat taidot kantavat niin, että se toimii, ja toisaalta nuo työn mielekkyydet ovat jääneet heille liian vajaiksi.

Kirjoituksestani terveistä elämäntavoista http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html
"6. On sanonta: "Aamu on iltaa viisaampi." Illalla ovat tekemiset kaavamaisia ja turaavia, nakemyksettomia. Illalla ei ole hyva aloittaa mitaan uutta, mika vaatisi nakemyksellisyytta. Aamulla taas on juuri heranneen aamukohmelo, jota taytyy varoa hairitsemasta, silla se on viisaampi nakokumaelamaan ja taitoihin. Se, mika oli illalla sarkynyt urautuneiksi sirpaleiksi, on yhta eheaa kimpaletta aamulla, kun unisenkompeloin liikkein istahtaa aamiaiselle ja lahtee toiuhin tai kouluun. Aamunakokulma on viisas, se tavoittaa olennaisempia ja syvallisempia asioita kuin paiva, saati sitten ilta, kauaskantoisempiakin, aamulla on hyva laatia suunnitelmia kohmeloisen hitaaseen tapaan. Aamulla ei kannata ottaa mallia mistaan illan mallisesta.
Näin siis viisastuu, kun on aamukohmeloisane liikkeellä aamiaispöydässä ja bussissa, niin unisen eheyden viisaus ei jää elämästä erilliseksi kuten hiljalleen löhöilemällä heräilevällä.
Tätä aamukohmeloisen viisautta ei siis ole tönkkö olo sellaisenaan vaan maisemahahmotus ikään kuin viisauksia aavistelevaan tapaan yhdessä kohmelon eheyden kanssa."

Aamuseitsemältä heräämiseen tuntuu liittyvän työpakon kynsiin joutuminen. Liittyykö se siihen, kun jotkut heräävät ihan vain herätyskelloon ja lähtevät suoraan töihin tai kouluun, ilman omanrytmisyyttä, ilman aamukohmeloa tms viisautta? Usein käy niin, että palikkajärkiset luokittelevat muut kanttiinimaisiksi ja sikis pupuksi, eivätkä huomaa tai ainakaan ota huomioon näiden viisautta, ja siksi komentelevat kaikkia ruutumallisen kaavan mukaisiksi, ja jos heitä on muutama tai useampi, niin siitätulee sosiaalisessa ympäristössä paljon teittu pakko, mitä sen ei tietenkään pitäisi olla, vaan ihmiset pitäisi luokitella eri lokeroon viisautensa määrän ja tyypin mukaan.

Työn painolastia vapaa-ajalta vähemmäksi

Lainaus blogistani https://eroonmasennuksesta.blogspot.fi

"Parantamisaiheiseen blogiini http://parantamisesta.blogspot.fi kohtaan 404. kirjoitin eilen tällaisen lisäyksen ja jäin mieetimään,voisiko samantapainen toimia muissakin ammateissa, työpaikoilla ja mm yhdistyksillä:

"Kun kirjoitin lämmittelyohjeita ja vuodenaikojen elämisen ohjeita blogiini http://opisuomalaisuus.blogspot.fi , niin syksy ei tuntunut enää niin kylmältä: jokin rasite, mikä ennen tuli siitä, että minulta kai toivottiin tuollaisia ohjeita, kun kerran vuodenajat osasin, niin oli jäänyt pois, vuodenajat leppeämmiksi. Luulen, että sairaanhoidon ym alojen ammattilaisilla voi olla sama ilmiö: jotkut vapaa-ajan ihmiskontaktit toivovat heiltä ohjeita tautien ja vaivojen parantamiseen, mikä lisää heidän omaa sairastelevuuttaan, ja mihin kai auttaisi, jos omalta kotisivulta olisi linkki johonkin sairaille tarkoitettuunohjeesee n, johon voisi sitten lisäillä linkkejä tavallisiin ohjeisiin mutta jotenkin vapaa-ajan tapaan selitettyinä, että miten niitä on mahdollista lukea sairastumatta tai jaksavaisuuden loppumatta. Ja sitten jos joku vielä vaivaisi noilla aiheilla, niin olisi kenties lista "muita sairauksia ja vaivoja", jossa vain linkit johonkin tavalliseenohjeeseen. Mutta jotakin arkista ok vaivaa voisi selittääkin, jos siihen on jokin hyvä kikka tai vanhan kansan viisaus, kuten vaikka flunssa tai tavallinen lasten ei-niin-vakava sairaus."

Mutta jollei ole niin varma, ettö haluaa mainostaa olevansa juuri tuossa ammatissa, niin sitten sellaisia linkkejä ja etnekääntekstäje ei kai kannata tehdä. Haaveammattiin vaihtamisesta, vaikkapa jo tänään, blogini http://nopeaoppisuus.blogspot.fi lahjakkuuden ja taitojen oppimisen ohjeineen ja sosiaalisen lokeron vaihdon neuvoinbeen.
"

Virvatulten perässä juoksemisesta

En tiedä, kuinka isolle osalle ihmisistä Suomessa käy niin, mutta joskus tuntuu, että tavoitteet joita mainostettiin elämän suuriksi päämääriksi ja kiinnekohdiksi, elämänlaadun luonnollisiksi peruselementeiksi, onnen lähteiksi, niinovatkin jotenkin lättäniä, virvatulia tai jäävät käytännössä uottumattomiin, vaikka ensin olivat käden ulottuvilla, niin kuin vaikka omistusasunto, puoliso,perhe, työ, ym. Useassa näissä on tekemisentavasta kiinni, mikä lopputulos onnen ja vapauden kannalta syntyy. Hyvistä tekemisentavoista olen kirjoittanut hyvin monta ohjetta, katso http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html . Monessa haaveessa on ero ensikertalaisen ja työlääntyneen tai urautuneen välillä olennainen: ensikertalaiselta asia täyttää koko kapasiteetin ja sopii lokeroonsa, mutta tottumuksen myötä juttu ont utumpi ja vähemmän kiehtova, jolloin olisi tärkeä, että olisi muutakin elämää mutta toisaalta esim. vaihtelevasti aikaa ja energiaa panostaa myös tuohon hyvään juttuun. Myös ensikertalaisten mainostamat jutut ovat usein tuollaisia, hienoja, mutteivät tarjoa jatrkolle muuta kuin hyviltä vaikuttavia arvauksia. Olennaista on ero osan kapasiteetista käyttämisen ja koko kapasiteetin tarvitsemisen välillä ihmisestä toiseen. Esim. ulkomaalaiset krronisessa flunssassaan tai helteen laiskuuteen tottuneina saattavat olla kovin pienikapasiteettisia, kun taas terve Suomen ilmaston osaava koulun käynyt käyttäisi samaan asiaan vain osan kapasiteetistaan ja tarvitsisi paljon muita virikkeitä ja vaihtelua.
Ostoksissa onnistuminen on myös tärkeä taito, katso http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/11/suhteesta-tavaroihin.html . Siinä olennaista on paikkakunta, jolla asuu tai lomailee: se luo ihan erilaisen tarjonnan, eri tavoite-elämäntapaan sovitetun, eri taitoja tukevan, eri asioihin tutustuttavan, eri puolista pois luistavan.

Kaupoista, myymisestä ja yrittämisestä

Tässä kun olen asunut Savonlinnassa, missä on kovin taitavasti pidettyjä kauppoja, ja toisaalta joskus seurannut Postin yrityksiä myydä postipalveluja, niin on tullut mieleen, että pääkaupunkiseudulla ainakin olisi paljon opittavaa savonlinnalaisista taitoista kaupan, markkinoinnin ja yrittämisen saroilla. Tässä linkkejä kirjoituksiini aihepiiristä:

http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/11/saonlinnassa-kivasti-pidettyja-kauppoja.html
ostoksissa onnistumisesta http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/11/suhteesta-tavaroihin.html
http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2017/01/tyossaan-kehittymisesta.html
lahjat ja taidot opt näin http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/07/tunteidenmukaisuus-tuo-lahjakkuutta-ja.html
http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/08/uusavuttomuudesta-eroon-paasemisesta.html

Savonlinnalainen käsityöläinen, kauppias tms tuntuu tekevän satsauksen yläkanttiin hintaan nähden, mikä toisaalta tekee hänen työstään antoisaa ja kiinnostavaa ja toisaalta tuo hyvän laadun ja hyvää mieltä asiakkaille jälkikäteen, mutta joskus vaatii asiakasta uppoutumaan aiheeseen enemmän saadakseen koko hyödyn.

** *
Tää on vitsi. Kun tuosta tuli mieleen, että olisi hyvä, jos vanhukset toimisivat hyvin osaamiensa tuotteiden sisänostajina ja testaajina, niin tuli mieleen, että mitä kävisi, jos laatisivat käyttöohjeen jollekin laitteelle: Käynnistä painamalla napista On. Näyttöön syttyy valoja teksti:
- Katsotaanpas, vähän kestää, mutta nyt tulee teksti, mitäs siinä lukeekaan:
 "Käynnistä painamalla napista On. Näyttöön syttyy valoja teksti:"
Joku vasta opinnoistaan tullut tai joku työhönsä kyllästynyt oli seurannut ohjeita laatiessaan käyttöliittymää.
Tämä työntekotapa on ihan toinen, paljoon ymmärrykseen j apaljoon satsaamiseen perustuva, siis mielenkiintoon perustuva, ei työteliäisyyteen vaan sukelluksiin kiehtoviiin aihepiireihin ja elämänkokemukseen pohjautuvaa, vuosien harrastuksen myötä esim. valita yksittäinen tuote tai tiettyyn tarkoitukseen tuotteita.

* * *

15.1.2018   Ostoksissa onnistumisen taidosta yms   http://asiakkaanavain.blogspot.fi

Urautumien korjaamisesta loman, taiteen, uskonnon ym avulla

Lainaus blogistani http://savolaisuudesta.blogspot.fi

"Urautumien korjaamisesta lomalla

Uutiset Turun puukotuksista laittavat miettimään eroa Turun tai pikemminkin pääkaupunkiseudun, josta olenkotoisin, ja Savonlinnan välillä. Savonlinnassa on jotenkin suojatumpi olo. Yhdistän sen ortodoksisen Uuden Valamon luostarin läheisyyteen reilun sadan kilometrin päässä Heinävedellä.Mutta voi se johtua siitäkin, että Savonlinnan vetovoimatekijät ovat lähempänä omia haaveitani. Mutta niin, Turussa on laaja koulutettu teoriaperspektiivi jatkuvasti käytössä ja ateistisuutta tavoittelevien kanssa käy usein niin, että jos on jossakin taitava, heiltä yli hilseen menevä, niin karsivat moiset varmuuden vuoksi pois, jotta pääsisivät uskonnosta eroon, ja niin perspektiivistä jäävät kaikki hienoudet ja taidot pois eikä vain uskonnolliset. Kun taas sitten uskonnon kanssa käy niin, että on yhteisössä jokin taho, jokin laajalti kannatettu suuntaus, joak käskee katsomaan urautumien lisäksi myös muun elämän, elämänviisauden, viisauden, käytännön asianhaarat, muiden elämänalojen taidot yms ottamaan huomioon, koko ajan etsimään parempia vaihtoehtoja etenkin sinne, missä ainakin osa kaipaa parannuksia. Eli jäädään paljon korkeammalle taitotrasolle, kun on Savonlinnassa uskonto, taide, mummola, luonnon viisaus ja kulttuurien kohtaamiset ym matkailussa. Osataan korjata urautuneiat kohtia viisaammiksi, mikä on hyvä matkailuvaltti vapaa-ajan lomamatkailupaikkakunnalle."

Worker with no experience of life wanting to broaden one's view

It came to my mind that in Asia maybe many work a lot but get no experience of life. There isn't much else in their life than first studies and then working, maybe cooking and reading newspapers and magazines too. So how to start if one has not much experience of life but wants to broaden one's sphere of life? Hobbies are a good start! In them one studies some area of life that one is sincerely interested in and does that in free time ways, kind of finding more room for oneself. Hobbies are typically on a different area of life than work and offer so refreshment and not just things to do. In Finland a typical hobby group meet once a week for some months. That isn't much time away from one's working life, but offers skills for life. It is important to choose a hobby that one finds fine and enjoyable, that one is sincerely interested in and finds refreshing and fascinating. In such one's whole capacity opens to learn new things, to be more alive, to find one's own ways in life and teh real ground for one's skills. It is good to have several hobbies. You can try some and continue after half a year only in those which you enjoy and find fascinating, which bring positive variation to your daily life. First find course advertisements: what can one study, when do courses start,w here and what it costs, do you suit them by your starting skill level, but notice also what other courses you like, etc. Then you have already some idea of the courses. Then you can go to some happenings in which people tell about such areas of life, courses etc. Or at least find brochures of nice fine things, which you can keep as souvenirs, as a future goal for your life and as a subject to talk about, even if you did not manage to go to them in the first try.
One can also go to happenings, for example to music concerts of the types of music that you happen to enjoy. They offer enjoyable variation to working life and a taste of what different areas of life feel like, would one be interested them: sometimes?, as hobbies?, as one's inclination?, as the type of skills to cultivate for one's dream job? About changing to dream job, see my blog http://todreamjob.blogspot.fi . And about getting more free time, see my blog http://workandfreetime.blogspot.fi .
If you would like to go to different types of places, ick ones that you like and whose values you admire, so that you are likely to get along and find real treasures from their wisdom and ways. Similarly with new types of peole to get to know, but take care of safety, since all do not like very work style people hanging around.

Koulutuksen robottimaisuudesta ja viileyden vaikutuksista ryhmässä

Monella on tuntunut olevan koulumainen perspektiivi kuin viivoja vain, jotenkin ankea ja korjautumaton, kuin robottimainen. Se muistuttaa sitä, mitä käy laihduttajille ja lämpimistä maista Suomeen keväällä tuleville: luulevat olojaan lämpimämmiksi kuin mitä ne sitten ovat ja niin heidän elämisensä menee jotenkin ankeaksi, tiuskivan voimattomaksi. Ankeudelle on tyypillistä, ettäperpektiivi on jotenkin lätytänä, ei niin viisas, tunnelmaton, ei oikein kanna, räsähtelee rikki eikä oikein korjaudu niin helposti kuin tavallisesti lämpimämpänä. Kouluperspektiivissä on tuota samaa. Voiko olla, että koulussa on liian viileää? Ehkei sitä niin huomaa, jos on ryhmässä, joka luulee, että onok lämmin. Ja silloin kun istuu paikoillaan, niin jumittuu perspektiivi sen sijaan, että eläsi ajatusten ja mielitekojen mukaan kuin kesätuulen leyhyttelemänä, niin kuin kai lämpimänä omin päin puuhatessa käy. Itse olin kouluaikoina kuin unessa, jumittunut, olinko pitkittyneessä flunssassa oikeasti?

* * *

2.9.2017   Itseä tyhmempi seura, jota joku, esim. äiti, on mainostanut ihan ok'ksi ja jonka kanssa yhdessä, esim. hänen ohjauksessaan tai hänesä mallia ottaen, puuhataan, tyhmentää paljon, urauttaen tavallista paljon kapeampiin elämänuomiin, jolloin elämänlaatu kärsii kamalan paljon. Silti tyhmä, jolle koulu on sopivan tasoinen, saattaa pärjätä kouluasioissa ihan hyvin ja viihtyä, mistä syystä joutuu tai pääsee malliksi fiksummilleen, ja niin fiksumpien elämänmahdollisuudet kärsivät kamalasti. Näin käy myös, jos opettaja on tyhmä, esim. harjaantumisluokkaa käynyt tai kovin urautunut tätä nykyä. Pitäisi antaa fiksumpien oppilaiden olla kylliksi omalla tavalaan, etenkin tyylin,lähestymostavan yms henkilökohtaisten piirteiden osalta, jotta saisivat elintilaa edes hiukan niin kuin muutkin. Kouluopin perässä orjallisesti tekeminen ei ole elintilaa, jollei koulu ole itselle sopivan tasoinen ja kiehtova.

Koulu aikuisille (ja siitä, miten sen tarve erehdyksessä tuo lapsille ja nuorille koulupakkoa)

Lapsilla ja nuorilla tuntuu olevan epäonnea näin kouluvuoden alkaessa. Näyttää siltä, että ei-ollenkana koulumalliset äidit heitä kouluun pakottavat, lienevät ulkomaalaisia alunperin, summittain hahmottavia kuin jatkuvassa helteessä elänyt, eivät ehkä ole käyneet koulua ollenkaan itse tai ovat vieraantuneet siitä liikaa elämäntavoiltaan ja siksi kaatavat sitä liikaa lasten ja nuroten niskaan. Mahdollisuus oppia tarkkaan eikäs ummittain, ei oikeastaan liity vain kouluun vaan hiukan viileämpään kehoon ja polveilevaan liikkumiseen nähdyssä maisemassa, joka on aika viileä. Eli se liittyy sekä katseen tarkkuuteen, ympäristön hahmottamisen tarkkuuteen ja hienomotoriikkaan, joita tukee tunnelmataju: tuntemuksenomainen tapa hahmottaa vaikka, että tällainen, tähän tapaan elettävä sää tai että onpa ruuhka-aika.
Kouu onlapsille ja nuorille järjetön pakko, ei sitä luokkaa mitä järkisyyt ja tunteet tukisivat. Liian suuria pakkoja syntyy, kun joku, kai siis vanhemmat, sosiaalitantat, yms, mm työttömät ulkomaalaiset, ei tee jotakin ollenkaan, vaikka kokee sen tarpeelliseksi elämässä suuressa määrin, kuten vaikka, ettei lue koulukirjoja vaikka kokee kouluoppia tarvittavan elämässä. Sellaisia liian suuria pakkoja siis liennyttää, jso nuo jotkut, joilla se tarve on, käyttäisivät sen elämänalan opiskeluun edes kohtuullisen suuruisen ajan joka viikko pitkiä aikoja putkeen niin että ehtiuvät oppia paljon, viisastuakin. Esim. olisi aikuisille koulua tunti viikossa tai tunti viikossa pakollista opiskelumaista lukemista omalta taitotasolta niin, ettei jää heikkoja kohtia alempiin taitotasoihin, kullakin ulkomaalaisella. Pitkän ajan kuluessa se olisi jo ihan eri asia kuin ei ollenkaan.
Ja jos tämä esim. on huono järjestely joillekin, niin pitäisi olla monia eri vaihtoehtoja, esim. jollekin aikuiselle koulussa istumista, siis aikuisten koulussa, kymmenen tai kaksikymmentä tuntia viikossa. Tai jotkin pari kurssia kouluaiheissa, joilla kydä kummallakin kerran viikossa. Tai oppimateriaalia erilaisista lukutavoista esim. hidas tyytyväinen pojan lukutapa, joka ei socvi kaikille, tai vikkelään hahmottavan taideorientoituneen tytön lukutapa, jossa tarkkuus ja se, ettei jää osaamattomia kohtia perustaitoihin tai toisten ajattelutyyppien tunnistamiseen,olisi tärkeää. Ja jotakin elämänatvoista, jota tukevat havaintokykyä ja jaksavaisuutta, tervehenisyyttä.

* * *

18.8.2018   Näin kouluvuoden taas alkaessa kiinnitin huomiota kouluun kulkeviern lastent yyliin ja tulin ajatelleeksi, ettäö mietn epäobjektiivisia, toispuolisia, yksisilmäisiä ja määräileviä he ovatkaan, tarvitsevat kyllä koulua oppiakseen sivistyneiksi. Mutta sitten heti huomasin, ettei se ollut heidän eka aamunsa koulussa, vaan olivat jo opettajan littuun laittamia,opettajan vaikutetta kaikkialla, niin siis ilmeisesti nuokin piirteet opettajan, kun ei niitä kesälomalla näkynyt ja nyt oli opettajien tyyliä vähn kellä vain, aikuisillakin. Kun lapset tulevat kesälomalta, he tietenkin huomatuttavat, että loma on hyvä ja ihan viisas jalapset vbiisaita ja koulua kuuluisi muuttaa viisaammaksi, ei ole tunnetta kouluntarpeesta ainakaan ollenkaan kaikilla. Mutta opettaja kävelee niiden mielipiteiden ylitse juuri noilla ominaisuuksilla, jotka lapsiin olivat tarttuneet, ja aloittaa kouluvuoden pakolla vaikka kiltin valekaavussa. Vanhemmat ihmiset kai olettavat, että opettaja käy koulujärjen mukaista ei-yksisilmäistä keskustelua lasten kanssa ja ottaa opnkeensa ehdotukset iopetuksen tai koulun parantamisesta ym tarpeellisesta, siis vähintään peruskouluasioissa käytetyn järjen tasoisella järjellä, hyvällä tahdolla ja sivistyksellä, suvaitsevuudellakin. Siihen koulun asema perustuu,mm niin oletetaan lasten ja nuorten oppivan taitoja elämää varten, mikä on koulun syy ja oikeutus, ei määräily.
Vastaavasti nelikymppinen saattaa olla hajamielinen, urautunut,laiska, etenkin kotioloissa vain kiinnostavia ja omien mielipiteidensä mukaisia juutja poimiva, tekevä, ja niin siinä joukossa tulee mm huolimattomuussvirheitä ja laiminlyöntejä, mitkä joissakin yhteyksissä tuovat vaikutelman,ettö heiltähän koulua puuttuu. Usein käy niin, että sellaiset siirtyvät väitteiksi lasten ja nuorten kouluntarpeesta, jonka ei kyllä luulisi olevan noin tähittieteelline kuin mitä tavallisesti näin tullaan olettaneiksi. Mutta onhan niin, että jos etenkin vanhempi väki on jo koulun käynyt ja omaa elämänkoemusta ja niin ollen opettelee ja muistaa taidot eri tavoin kuin lapset ja nuoret, niin silloin kertaus ja uuden opettelu tulisi tehdä eri lailla kuin nuorempana,esim.terveitä elämäntapoja opettelemalla, niihin hyviä vinkkejä antamalla, ja muu sitten käsvisi kuin itsestään, vanha muistuisi paremmin mieleen, jos esim. silmät olisivat tarkat. Mutta joka taoauksessa osa nykyisin lasten ja nuorten kouluun käytettävistä opetusmäärärahoista tulisi kohdistaa aikuisten koulutukseenyms, ja vähentää, siis terveen järjen mukaistaa lasten ja nuorten kouluvuosien määrää.

19.8.2018   Hoitoalojen työtehtävät aivät käsittele maailmankuvaa vaan sitä, mikä on jonkun vointi ja mitkä yleensä tavalliset tekijät siihen vaikuttavat, ja niin hoitoaloilla pitkään työtä tehneen koulujärki voi olla isoksi osaksi poissa käytöstä, rtuosteessa, ja osin hoitoaloilla on väkeä, jotka kesträvät bakteereita hyvin mutta ovat siis jostakin tropiikin maasta,kenties kouluja käymättömiä. Niin siis myös hoitoaloilta pois vaihtaneissa, jotka esim. antavat joitakin koululaisiin liittyviä lausuntoja. Poikkeuksena kai ovat lukemalla itsensä sivistämisestä ja terveistä el'mä'ntavoista, mm liikunnasta ja ulkoilusta sekä luonnosta harrastuneet.

Ongelmana siinä, etteivät aikuiset, jotka kaipaavat koulua tms,käy koulua tms, on kai, että iso osa heistä on niin kaukaisista maista muuttaneita, etteivät he, jos ajattelevat jotakin koulun tapaista oppia kaipaavansa, mene noin vain kysymään (kai opettajalta, opetusministeriön jostakin tiedustelunumerosta, työvoimatoimiston koulutuskysymyksissä neuvovilta tms), että hei, haluaisin tietää, onko aikuisille mitään koulua, mitä voisin käydä. Tai että jaa, no siinä tapauksesdsa haluaiaisin varmaankin harjaantumisluokalle, onko niitä, miten niille pääsee, miten niillä opuiskellaan? Ja muuttaisi tarpeen tullen koulun perässä toiselle paikakkunnalle, jolla koulua voi aikuinen käydä, sillä tajuaisi, että on se niinisop valinta elämässä, ero ihmistyypissä, että haluaako koulua vielä aikuisella iällä vaiu ei. Ja kanssa, että onko perustaitoja harjaannuttavaa opetusta niistä ja niistä maista muuttaneille, tms, jos sellaista tyuntuu kaipaavan. Ja että onko aikuisille mahdollista kerrata kouluopintoja, tai lukea omaan tahtiinsa, tai osin luokassa ja osin omin päin, yms.

Lapset menevät kumman littuun koulun alkaessa, ja pysyvät litussa koko koululukukauden. Voiko olla, että kun laoset ensimmäisinä koulupäivinä valittavat, että opettaja sivuutti lasten hienot ajatukset kesäloman hyödyllisyydestä ja lasten omasta viisaudesta, niin vanhemmat ymaikuiset ajattelevat, ettei opettaja niin saisi tehdä vaan hänen tulisi kehittää järkevyyttään ja sivistyneisyyttään niin, että muissakin kuin koulukirjasta opetettavissa asioissa hän olisi vähintään koulujärjen tasoa, itsekin ajatellessaan, ja sivistynyt edesottamuksiltaan, ja niin hänet laitetaan kuriin ja lukemaanyleissivistävää kirjallisuutta, mutta hän ei tykkää siitä ja niin hän ottaa koulun tilan ja kouluhan on reaaliteetti lasten elämässä, niin että sillä on aika iso tila. Ja käy ehkä niin, että isä ja kauemmat tutut käyttävät klisheitä arvioitaessa, että kuka on millainenkin ja keneen kuuluu mikin pakko kohdistaa, ja niin opettaja muka on täydellinen ja lapset kuriin laitettavia, mutta joutuvat kamalan kuriin, kun opettaja ei edelleen kään kasvata yleissivistystään ja ajattelukykyään,moraaliaan. Ja niin kun tilanne on pielessä, niin laposet laitetaan littuun, että heistä se muka johtuu, heidän epärationaalisuudestaan, joka usein on opettajavaikutetta. Opettaja on kai urautunut, kenties vuosikymmeniä vanhemman tyyppinen siinä kuin mitä sanoo iäkseen, ja niin hän paahtaisi koulua koko vuoden ja se olisi hänestä lyhyt aika ja hän vain sivuuttaisi lasten kommentit, ja jotenkin siitä jää se olo, että lapset sivuuttaisivat asioita, mutta bugi on usein iäkkäämpien, asemaa paljon enemmän virallisessa hierargiassa omaavien mukavuudenhalussa ja ajattelukyvyn puutteessa, josta heidän käsityksensä koulun tärkeydestä lapsille kumpuaa.
'