Oman elämäni ja savolaisuuden aseman, naisten aseman ja taitavien aseman tienoilta olen tullut pohtineeksi, että ajatteleeko osa väestä, varsin moni oikeastaan, että huithapeleille pitää pitää jöötä, ja pitää sitä sitten jyrkästi, vaatien aivan perusasioita tavanomaisessa aloittelijoille esitetyssä perusmuodossaan uudelleen ja uudelleen, jatkuvasti vuosien tai vuosikymmenten ajan. Onko siis jäänyt osalta tyhmemmistä mutta kumminkin yhteisön toiminnassa mukana olevista huomaamatta, että huithapeli on yleensä taitava, joka on tehnyt kyseisen työn ja paljon muuta hyödyllistä murto-osassa siitä ajatsa, mitä tuo tyhmempi luuli sen aloittamiseen kuluvan? Tarvittaisiinko tähän jokin valaiseva esimerkki? Esim. jos pitäisi kääntää perunamaa, niin jos tuo ns. huithapeli on sen jo tehnyt, tehnyt vikkelästi ja kunnolla ja on nyt vapaalla ja siksi huithapelin näköinen, niin eihän sitä perunamaata tarvitse hänen uudelleen ja uudelleen kääntää suurella vaivalla ja pitkäkestoisesti työtä tehden, vaan riittää, että hän on jo tuon työn kerran tehnyt.
Kirjoitin pikakoulu.blogspot.fi blogiini paitsi ajattelukyvystä, myös älykkyydestä. Olisiko siitä apua tähän, jos vaikka nuo tyhmemmät jöötä pitävät lukisivat sen?
Työtä suunnitteleva on kireähkön tekemiseen suuntautuneen näköinen, kun taas työn jo tehnyt on lomalaisen näköinen, rento ja hyväntuulinen mutta väsyneen löperö ja luistamassa muualle.
