keskiviikko 27. maaliskuuta 2019

Koulun lyhentämisen tavasta

Useimmat kai tuumivat, että jotakin koulun kaltaista oppia on hyvä olla, koululaisetkin, vaikkeivät pitäisi koulusta, mutta oppimisen tavasta ja opiskelutahdista sekä oppiaineksen tarkemmasta valinnasta on eriäviä mielipiteitä. Moni harjaantumisluokkalainen kai haluaisi kaksin verron pidemmän ajan kouluvuosia: siinä vain istuisi mukavasti, hääräilisi omiaan ja sivistys kaatuisi niskaan opettajan toimesta, olisi paremmat asemat elämässä pärjätä, kukoistaa. Toisaalta oppilaiden vanhemmat usein lukevat vuoden koulukirjat vartissa tai parissa, eli isomman elämänkokemuksen, opiskelukokemuksen,älyn, tietämyksen ja oman kiinnostuksen määräämän tahdin ja opiskelutavan myötä ainakin voisi koulun lukea kamalan paljon nopeammin, ihan uskomattoman nopeasti, esim. tuonkokoisen kimpaleen kerralla useaa oppiainetta yhdellä kertaa niin kuin yleissivistykselle hyväksi on. Opiskelutahti pitäsi siis miettiä oppilaskohtaisesti, että mikä olisi kullekin hyvä ja mielekkäintä oppimisen ja elämän kannalta. Se merkitsee, etteivät kaikki opiskelisi samassa ja kanssa, että oppiaineksessa olisi oltava joitakin eroja syvällisyyden ja perustaitojen kjunnaamisen kohdalla. Aluksi varmaankin riittäisi muodostaa kuva siitä, millaisa nuo vuoden oppimäärän opiskeluun kuluvat mielekkäimmät opiskeluajat kullakin yksilöllä olisivat, ja sitten erikseen järjestää se tai ainakin jotakin aika lähelle niin mahdolliseksi kaikille. Silloin kai yhdeksi kysymykseksi jää, onko lapsen tai nuoren turvallista olla yksinään niin iso osa ajasta, jos koulun lukee nopeasti ja aikaa jää ylitse, mutta voisiko turvallisuuskysymyksen ratkaista esim sillä että alaluokkien tavallisia koulupäivänpituuksia vastaavan ajan olisivat nopeasti lukevat jossakin kirjaston, leikkikentän ja nuorisotalon yhdistelmän tapaisessa, missä aikuiset huolehtisivat turvallisuudesta? Jos oppimäärää lukee taitojen osalta nopeasti mutta tietomäärä puuttuu, niin eikö omin päin nopeasti lukemalla tietoa omaksu hyvin, jos kokeet olisivat hyvään opiskelutapaan kannustavia juuri omin päin lukemiseen sopivia, mutteivät koulua muhinoivia kuin se muka olisi leppoisa lempijuttu niille, joille se on liian hidastahtista. Kanssa teknisyyksistä oliisi opettajienkin hyväksyttävä, etteivät ne ole luonteeltaan paljoa ymmärrystä omaavat, ja niin oppilaille jää helposti se olo, että ne ovat vaikeita, kun ne pikemminkin oat huonolaatuisia ajattelun ja elämisen kannalta sekä niukkoja ymmärryksen osalta, yleensä kaavamaisesti sovellettavia, mutta perusjäsentely- ja yksinkertaistustaitojan osaniin, ettei ruutumalli näytä mystisesti tuovan ymmärrystä, joka oikeasti on jäsentelyn hyödyllisyyden ja itse asia-aineksa osa.

lauantai 2. maaliskuuta 2019

Koulupakon lieventämisestä

" lukiopakkoa yms voisi kai helpottaa, jos kukin miettisi ja keskustelisi sellaiset asiat arkijärjellä ja sivistyksen mukaan, olettamatta että kaikki heti menisi oikein ja kopioimatta, ulkolukematta mielipiteitä vaan pysyen arkijärkisen kommunikaation ulottuvilla, yhtänä keskustelutahona. Niin voisi ajan myötä oppia, mikä on hyvä ratkaisu kenellekin, mikä on minkin syy, ja huomata, jos joku ei noudata järkeä, muttei saisi keskustella kaikki yhtenä lössinä vaan monena pienemmän ryhmän ajatushautomona, maailmankuvan ja paremman maailman rakentajina."