Tuollaista mietin, mutten sitten varmasti tiedä
http://parantamisesta.blogspot.fi
"
Liian komenneltu teini ja ruoka joka tuo löysemmän vatsan
Minua on ihmetyttänyt tällainen ilmiö, että varhaisteini tai teini on
liian komenneltuna, ei saa ollenkaan tilaa omalle elämälleen. On kuin
vanhempien tarkoituksella helpottamat ohjeet olisivat tulleet
tulkituiksi suuriksi elämänviisauksiksi, vaikkei nuori itse niitä niin
utlkitse eikä äiti, mutta isäkö tekee virheen tai pikkuveli tai
lemmikkieläin tai vanhempien ammattialojen ihailija? Nuorelle sillä
tavoin esikuvia olisivat kai ihailemiensa harrastusten vanhempi väki,
joka voisi omalta osaltaan olla näyttämässä tietä aikuisempaan elämään,
nuoren itse toivoman tyyppiseen.
Mutta voiko olla, ettei nuori
koe itse ottavansa komenteluita niin tosissaan vaan hänen huomionsa on
jotenkin muusta syystä kapeutunut enemmän kuin millainen hänen oma
kapasiteettinsa olisi ja mielipiteensä tilanteesta. Voiko huomion
kapeutuminen olla samantapaista kuin hänen kakalla äheltäessään: hänellä
on kyllä kapasiteettia aika paljon tai paljonkin, mutta sillä hetkellä
se ei ole käytössä kuin kapeutuneena vain? Voiko kyse siis olla esim.
siitä, että kakkaaminen ja peräsuoli eivät toimi tuossa iässä oikein,
vaan on kenties liian kova vatsa? Eli tarvitsisi jatkuvasti syödä
sellaisia ruokia, joista tulee löysempi vatsa. Ja ehkä käydä kakalla
useammin, peräsuolen tyhjemmäksi."
Huomio kai kapeutuu ikävissä tilanteissa, painostettuna, esiintymisjännityksessä, keskittyessä yms. Etenkin kai, jos on maha kipeä tms, jolloin huomio siirtyy ikävästi häirittynä ollessa mahakipuun tms. Ja jos jokin sosiaalinen suhde painaa, niin ehkä huomio vain kapeutuu, kun ei pääse sanomaan, mikä on vikana: että koulu ja vanhemmat painavat, oma epäitsenäinen asema.
Mutta teinillä ja nuorella aikuisella epäitsenäisiä kai ovat vanhemmat: he jäävät venttaamaan, että mites tässä käy, kun lapset lentävät pesästä eikä vanhemmille jää päivän ohjelmaa ja seuraa, ei tekosyytä sille, ettei tule niin paljoa saavutettua. Eli jos joku tuumii,e ttä kohta tässä joku räjähtää räkättämään minulle, niin kyllä se on vamnhemmat eikä teini. Vanhemman huomio on siis kapeutunut ja siinä seurassa kapeutuu teinin huomio, mutta teini tarvitsisi hyvän huomion oman aikuisen elämän alkutaipaleella kun taas vanhempi kulkee vanhoja uriaan. Mutta eikö se selitä vain osan ongelmasta?
Haluaako isä pitää teinilleen seuraa vähän kuin kakalla olisivat? Onko se hänen käsityksensä elämänviisaudesta, päätellen siitä, miltä teini on näyttänyt elämästä puhuessaan?
Eielämänviisaudessa ole kyse seksistäkään. Auttaisiko isän ajatella jalansijoja, kun teini on lähtemässä kävelemään omaan aikuiseen elämäänsä?
Muttei ole hyvä isän liikaa miettiä aikuistuvien tai aikuistuneiden lastensa elämänvalintoja, jollei yleesä tue erilaisia valintoja vaan vertaa liiaksi omaan elämäänsä.
Entä onko äiti ryhtynyt ajattelemaan miestään teini-ikäisten lastensa seurassa ollessaan, eikä enää lapsia itseään, vaikka komentelee heitä?
* * *
Jos taas lapsi on liian komenneltu kapeuttavalla tavalla, niin voisiko siihen olla syynä tämä:
http://pikakoulu.blogspot.fi/2013/07/vaarinkasityksia-ajattelukyvysta.html
"22. Lapset eivät yleensä ole tyhmiä vaan käyttävät montaa eri
lähestymistapaa, niin kuin hedelmällisintä onkin, ja saattavat kokeeksi
käyttää myös hedelmättömiä lähestymistapoja, kun luulevat, että ne ovat
harjoittelusta kiinni, mutta se tyhmentää ja noitakin asioita oppisi,
jos käyttäisi kokonaista kirjoa lähestymistapoja ja oppisi niistä sitten
hedelmällisimmät. Tyypillisimmillään tällainen virhe tulee vastaan
insinööritaidoissa, sosiaalisissa juonitteluissa (ruutumalli ei sovi
niihin) ja teoreettisen ajattelun oppimisessa. Ei siis saisi kiinnittyä
ensimmäiseen mielikuvaansa siitä, mikä noiden asioiden tyyli kuuluu
olla, vaan kehityttävä taidoissa ja muodostettava aina vain uusi
tyylimielikuva hedelmällisimmistä ratkaisuista. Onnistuneen ratkaisun
kriteeri ei ole tyyli vaan taito ja onnistunut tulos, jossa ei ole isoja
haittavaikutuksia muuhunkaan elämään ja maailmaan & siis myös
toisiin."
"5. Tyhmä tekee ajateölessaan isoja merkintöjä "Tässä on TÄRKEÄ asia."
ihan jo tavallisista pikkujutuistakin. Fiksu tekee monen monta merkintää
samalla kertaa ja niistä muodostuu monimutkainen rakenteinen
kokonaisuus, jossa on paljon asiaa. Herkkyys on toinen nimitys älylle ja
taidolla, piittaamattomuus typeryydelle ja taitamattomuudelle."
Luulin tässä lukevan, ehkä lukeekin jossakin, mutten jaksanut kahlata läpi, että kun lapsi harjoittelee tyhmimpiä ajattelutapoja, esim. insinööriajattelua, niin se on näkyvintä ja sen kunnollisuus on helppo havaita, ja niin vanhemmat olettavat sen lapsen ainoaksi kunnolliseksi ajatteluksi, lapsen erikoistumisalaksi, ammattihaaveeksi.
* * *
Liian korkea kehonlämpötila kuin keväällä talkvivaatteissa voi tuoda tokkuraisuutta ja komenneltua oloa.
* * *
http://parantamisesta.blogspot.fi kohta B514. Lasten "kiinalaistuminen" ja esikuviksi laitetut aikuiset paljon vähemmän dominanteiksi 9.7.2017
"En tätä niin tunne, kun ei minulla ole omia lapsia, mutta olen jonkun
kerran kuullut lasten äidin valittavan, että lapset ovat jostakin
lähtien olleet paljon tyhmempiäja sen näköisiä kuin heidän kohdalleen
olisi tullut kiinalainen, jotenkin kaavamainen ja ei niin elämästä
ymmärtävä. Mutta niin kai käy, kun lapsille laittaa pakolla esikuvan,
joka ei ole ollenkaan niin taitava kuin mitä vanhempi luulee, tai joka
on väärältä puoleltaan esikuvana äidin tms aikuisen pakolla laittamana,
kai väärinkäsityksen vuoksi. Näin käy mm kun lapsi tekee jonkin ihan
pieleen, usein siihen kai ovat syynä vaikutteet esim. koulun opettajan
lapsuudesta, jolloin ei todellakaan saisi laittaa vaikutetta
opettajilta, vaan antaa lapsen yrittää itse, ilman mallia opettjista,
saati sitten näiden nuoruudesta, sillä koulusta pitävät eniten juuri
tyhmimmät oppilaat, jotak eivät itse selviä. Tai sitten lapset ovat
halunneet oppia jotakin eikä äiti ole tiennyt, kuka osaisi malliksi,
mutta luullut, että se ja se, esim. opettaja, muttei tämä olekaan ollut
siltä puoleltaan taitava vaan vain ulkoa lukenut tai ihgan muista
kiinnostunut, vaiklla vaalimista niiltä osin, joilta äiti komentaa
lapsia ottamaan hänestä pakolla mallia.
Kanssa josäiti käyttä
terminologista tyyliä, jotta lapsi miettisi itse eikä kopioisi, niin
sellaisia viestejä ei saa laittaa ihan lähelle lasta muttei kauaksikaan,
vaan lapsen pitäis saada tehdä oma versio kostakin ajatuksesta,
tekemisestä jne sen etäisyyden sisäpuolella hyvin, jolle terminologinen
viesti, kenties suoran käöden ojentaman päähän, on "ajatuskuplassa"
äidin sijoittama. Toisaalta viestiä ei saa jättä niin kauaksi, että
lapsi joutuu ymmärtääkseen kopioimaan sen lähelleen, jolloin myös jää
ilman omaa versiota. Sama juttu kouluopin suhteen.
29.7.2017 Kanssa noin 14-vuotiailla teineillä on kai
taipumusta olla osaamattomia, mukamas kuin oma arkijärki ei
kokemattomalla toimisi vaan tarvitsisi lisäät ietoa ja taitoa, mutta
kyse on kai siitä, että jostakin tulee lättänä perspektiivi,
jokajumittaa järjen, lätistää havaintokyvyn heikoksi lähes olemattomiin
ja tekee riippuvaiseksi toisten siivellä tekemisestä. Tuo on kai
aikuisten maailmankuvan perustietojen perspektiivi, joak ensi kertaa
siinä iässä tulee mukaan. Se myös kuuluisi etäämmäs ja lähelle oma
ymmärrys ja oma arkijärki, omat tekemiset ja oma arkijärkinen
havaintokyky. Sopiva etäisyys lienee noin metrin päässä etuviistossa,
hiuka yläviistossa."
7.8.2017 Jos 14-vuotiailla on tuollainen lättänän oloinen teoriaperspektiivi jostakin tulleena aikuisten maailman mallina, niin jotkut kai ajattelevat, että vaikkapa 17-vuotiaalla on mukana mm juuri tuota 14-vuotiaan perspektiiviä, ja siitä sittent ulee liian lättänä ruodussa kulkemista olettava tyyli jopa 17-vuotiaille. Muttei 17-vuotiaalla ole 14-vuotiaan perspektiivi samassa muodossa kuin 14-vuotiaana, vaan 15-vuotiaana tuo käsitys aikuisten maailmasta on muuttunut arkijärkiseksi ja elämänmakuiseksi ja 16-vuotiaana se on kasvanut itsensä toteuttamisen ja oman tien löytämisen, mm oman ammatin löytämisen ja omien kiinnostuksenkohteide, elämäntapahaaveiden, tyylikkäiden vaatteiden, itselle sopivien harrastusten yms löytämisen perspektiiviksi tuon arkijärkisen yhteiskunna toiminnan ymmärtämisen lisäulottuvuutena, ihan niin kuin koulukin ja media toivovat teinien kasvavan.
