Mistä ruutumalli tulee?

Minua ihmetyttää, kun olen viime ajat kirjoitellut ja harrastanut taiteita ja ollut kiinnostunut uskonnosta, niin olen ollut monimutkaisempien hahmotustapojen kanssa tekemisissä. Niin nyt sitten mietin työväenopistoa ja sinne ihmiset tulevat koulu- tai työpäivän jälkeen ja päivän työstä on jäänyt palikkamallinen jäsennystapa joka vie ilon elämästä ja on taidoille kehno, samoin omassa elämässä ohjautumiselle ja työn ym epäkohtien korjaamiselle kehno. Ihmiset eivät ole sitä valinneet ja kumminkin se on maanvaiva. Mikä se oikein on ja mistä tulee? Tyypillisesti töissä esim. kopioidaan kopiokoneella paperia ja lasketaan "sulle 2, 5, 20, 22, siinä, ja sulle tulee tässä, odotas, 2 eiku tossa ..." niin tällasistako piirteistä ruutumalli tulee? Miksi painotus tulee niihin? Tarvitaanko kopiokoneelle yms uusi muotoilu, uusi rytmi tms, joka orientoi avarkatseisemmaksi, kekseliäämmäksi, viihtyvämmäksi, fiksummaksi, paremmin ymmärtäväksi siinä, mitä pitäisi painottaa ja mitä ei? Esim. jos välissä lasketaan jotakin sitä sun tätä tai viitataan "tämä ja tuo" yms, niin rakenteet hahmottava tunnelmatajunkin omaava maisemakatse huomaisi, mitä lasketaan  ja mitä olleen tekemässä ja millaisessa maisemassa, kuka, mitä, miksi yms. Mutta tulevatko tuollaiset palikkamalliset painotukset osin tehtävän typeryydestä, osin jonkun urautuneisuuden typeryydestä, osin siitä, että työntekijät ovat hassusti erilaisia, jotenkin eri vinkkelistä ja työtehtävät samoja juuri tiettyjen piirteiden osalta kaikille mutteivät oikein syvällisesti? Tarvittaisiinko syvällisempi tehtävänanto ja diskattaviksi työtehtävien lätistämiset "että äkkiö nyt kun onb kiire" pois muovaamasta tavallista tehtävänkuvaa? Muttakävisikö silloin niin, että osa alkaa lorvia? Ottavatko he siinä mallia niistä, joilla ei ole kokopäivätyötä?