Jumiutuneen tai tyhmän pään avaamisesta parempaan ymmärrykseen

" Jumiutuneen tai tyhmän pään avaaminen parempaan ymmärrykseen
Hyvä ajattelukyky rakentuu näköaistin varaan. Niinpä, jos toisella on
jumiutunut tai kovin tyhmä pää tai huono päivä, niin auttaa hänen
ymmärrystään paljon paremmaksi, jos hänen kanssaan jutellessaan,
mieluusti elämän keskellä esim. ulkona, missä on maisemia, käyttää
selkeään havaitsevaa näköaistia siten kuin arjen elämisessä on hyvä
mutta käyttää sitä sosiaalisuuden kanssa yhdessä niin että hänkin
katselee ja havaitsee selvään ja ymmärtää ilmiöt arkijärjellään.
Tuohion selkeään havaitsevaan maisematkatseeseen, jossa on arjen
ilmiöt ympäristöinen havaitseva fokus ainakin tarpeen tullen, vain
lisää sivistyksen ja jonkinlaisen näkemyksen, että on kiva elää
yhteiskunnassa rakentavaan tapaan, niin siinä on hänellä, ja sinulla
toki myös hyvä pää ja sivistys noudatettuna, ymmärrettynäkin.
Tämäntapaisesta ajattelusta voi lukea tämän blogin alusta
ajattelukurssin. "
http://pikakoulu.blogspot.com

Opiskelutavasta

Jos saa lukea omin päin, niin opiskelutapa määrää pitkälti onnistumisen ja tahdin. Usein ihmiset tekevät omin päin hyvin, etenkin sitten, kun heillä on elämänkokemusta sekä opiskelusta että muusta aika paljon tai paljon. Mutta usein käy niin, että muita opiskelemaan neuvoessaan he viittaavat lukemiseen kaavamisesti, esim. järjestyksessä pakertamiseen ja kirjojen ruutumalliseen ulkonäköön, kun taas itse lukivat vapaamuotoisesti, jos lukivat omin päin. Opiskelussa olisi olennaista tehdä mielekkäin tavoin ja ne taas vaihtelevat ihmistyypistä toiseen, esim. sen mukaan, mistä ammateista on harrastunut, sillä ne määräävät klähestymistapoja ja vahvuuksia ja kertovat, mitä on painotettava lisäksi, jotta onnistuisi opinnoissaan. Opiskelun kannattaa olla tunteidenmukaisia mielekkäitä reittejä, niin oppii hyvin, mutta se ei saa olla mukavuudenhalua itsetarkoituksena eikä sitä, että jättää huolehtimatta kokonaisuuden, esim. ikävissä aineissa jäisi jälkeen, kun taas kaukaa viisas ei jätä lopuksi kompastuskiveä vaan mahdollisimman mukavalla ja hyvin sujuvalla tavalla raahaa mukana ikävät pakolliset aineeet ja jos jotakin jättää lopuksi, niin jonkin eri tavalla opiskeltavan kivan aineen, jota kyllä jaksaa ja oppii. Opiskelussa pitäisi olla koko ajan mukana laadun tavoittelu: opiskellaan mielekästä ja tarpeellista ja opitaan hyvin, elämän varalle hyvin, monenlaista ja etnkin perustaidot vahvoina ja myös taito soveltaa niitä muuhun vastaan tulevaan, sekä luullakseni filosofinen ymmärrys,e ttä mikä on mitäkin, mihin niitä tarvitaan, minkä elämänalojen asioita ne ovat ja minkä taitojen kanssa pelaavat hyvin yhteen.

Aivottomasta robottimaisesta koulupakosta eroon pääsemisestä

"
11.8.2019   Tätä blogia tehdessäni minulle on syntynyt uusi käsitys bakteereista, pöpöistä ja kenties pikkueliöistä, joita ihon pinnalla kenties elää. Tautien sijasta ne tuntuvat tuovan vaikutetta lähinnä ko pöpöjä tuottavan ihmisen elämäntavasta, sen uomista, vireestä, tavallisista tyoimista ja mielialasta, myös taitotasosta tunnelmineen. Niin esim. tropiikkilaiselta saatava sairastuttava pöpövaikute olisikin tuon tropiikkilaisen tavallisen elämän tasoista elämää: tokkuraista, ei niin elämänviisasta, ei niin taitavaa ja sellaisessa kunnossa arjen tehtävät selvittävää, sosiaalisuutensa tyypinkin siihen sovittaneena. Niinpä, kun koululaiset menevät kouluun ja siitä syntyy jokin kumma koulupakko, että menee vai ja lukee vain, vaikkei se oman ymmärryksen mukaan ole hyvä opiskelutapa tai vaikkei taitojen kannalta tarvitsisi vaan voisi lukea vapaamuotiisemmin, itsenäisemmin, ja tututkin monet tuumivat, että rahkeita luulisi olevan, niin voiko tuo vika, että menee kouluun kuin robotti ja lukee kuin sumussa kuin tyhmemmän tavalla, olla vaikutetta muilta perheenjäseniltä, koulun luokkatovereilta, opettajalta tai muilta koulun tiloissa liikkuvilta tai vapaa-aikana kohdatuilta, kuin pöpövaikute mutta vaikka tyytyväisten elämänuomien vaikute joltakulta, joka on niin paljon tyhempi, että koulu on hänelle sopivan tasoinen, tai moneltakin sellaiselta. Ja esim. jso joku haluaa lavastaa, että on luokkatoverien tasoinen vaikkei yllä sille tasolle, niin sellaiselta, jotka kai ovat niitä tyytyväisimpiä, mutta yleensähän tyytyväisimmät laittavat vähiten elämää varten ja eniten sietävät ja niin heidän mallinsa on kamalan huonoa elämää tuova niille, jotka eivät viihdy samassa. "

Parantamisaiheisesta blogistani http://parantamisesta.blogspot.com

Kotona opiskelemisen mahdollisuudesta

Savonlinnassa alkoivat koulut tänään, mikä sai minut muistelemaan, että ainakin omina kouluaikoinani 80-luvulla koulusta sai kai lukuvoden aikana olla kaksi viikkoa poissa huoötajan luvalla, mutta pidempi poissaolo olisi jättänyt liikaa jälkeen opinnoissa, jollei sitten osoita, että on lukenut jo sen, mitä koulussa sillä aikaa opiskeltiin, ja niin saa lupaa taas olla lisää poissa, kun kerran opiskelee.
Luulen, ettei opiskelu suju hyvin, jos lukee aina samat kuin koulussa ja kireästi pakotettuna, vaan tarttis lukea hiukan jo etuköteen ja olettaa, että aikaa voi kulua 3-4 tuntia koulupäivässä, niin ehkä silloin jaksaisi paremmin. Ja tarttis lukea silleen kun mielekästä on, vaikka netistä, että mitä aineita tänä periodina tai lukukautena ja lukea sitten yksi luku per oppitunti, jollei muuta ole netissä mainittu. Ja lukea sillen, kun itselle on hyvä, eikä koulun tahtiin, mikä olis ihan sama kuin istuis koulussa, vaan omin päin voilukea useamman luvun yhtä ja sitten taas muuta, jos se sopii hyvin, sillä jotenkinhan on sukellettava kuhunkin aiheeseen eikä vain suoritettava tehtäviä, niin opiskelu on mielekkäämpää. Ja lukea vaikka kahden päivän ryppäissä plus perjantai, ekana paljon ja tokana vähemmän, jos on jo luettuna, jahommata jotakin muuta harrastettavaa tms kuksikin päiväksi niin, ettei vain istu kuin koulun jälkeen ja ododta vanhempia töistä kotiin.
Jos jotkin aineet ovat ikäviä, niin niitä tarttis siinä sivussa lukea ja tehtäviä tehdä kyllin iso kimpale, jotteivät ne jää itseopiskelun esteeksi, ikävien aineiden kasaksi, jora ei ole luettu.

Koulunkäynin näkökulmasta

Koulun mielekkyys on tarkistettuaikuisten näkökulmasta, sekä äidin ja isän että opettajien silmin ja jossain määrin isovanhempien silmin. Tyypillistä sille on, että selaavat koulukirjoja vain vähän aikaa ja miettivät, että onko hyvä, että lapset opiskelevat mm nämä asiat, eli aikuisille asiaa on paljon lyhyessä ajassa ja niin teko on mielekäs. Se on myös se näkövinkkelim josta koulupakko määräytyy: tajusitko, että nämä opiskeltavat asiat ovat pääpiirteissään mielekkäitä ja niissä on monta kivaa tutustumisen arvoista yksityiskohtaakin. Mutta sitten kyllästymistä ei ole otettu ollenkaan huomiota eikä koulun vapaa-aikaa haittaavaa vaikutusta eikä pakottamisen suurta määrää eikä aikuisten käsittämättömän idioottimaisia vieheitä koulupakon suhteen, kun kai tuumivat, että koulusta pitävä eli heikompi ja/tai luistava oppilas on oikealla opiskelutavalla ja se, joka on jo opiskellut ja osaa ja haluaisi muutakin tehdä, on muka lusmu, ei muka ole tajunnut, että koulua tarvitsee ollenkaan opiskella, ei muka ole istunut tunteja ja vuosia koulussa vaan jotenkin vainleijunut sen yli ja ohitse, muka saanut nukkua tunnit, ja sitten se,että osaisi, on muka valetta ja toisten piirre tai havaintovirhe tai on sotkettu ihmiset muihin ihmisiin, ja siksi sitten kiristävät koulupakkoa aina vain lisää. Niin että lapsen näkökulmasta näkyisi kommunikaatiopvirheen tai minkä lie seurauksena tulevan koulupakko, mutta vain vähän aikaa vuodessa (kyllin hyvissä ajoin, jottei tule kirimisen pakkoa tai ratkaisu prakaa jostakin) opiskellen ja jostakin muusta kirjasta ikään kuin kuvitusta, jotakin kiinnostavaa lukien, kai selviäisi aika lailla terveen järjen mukaisella koulupakolla, jos se siis on vanhempien ja isovanhempien näkökulman tapainen lähestymistapa, luulen.

9. elokuuta 2019   Eli pääkohdat on tsekattu tai sitten niistä ei ole osattu sanoa, ettämikä tarkalleen olisi parempi. Ja lisäksi muisti vaatii,että on kerrottava asioista tarkemmin ja enemmän ykistyiskohtia, jotta pääkohdat muistaisi viewlä vuosien jälkeen. Mutta siis asian pääkohdat on tsekattu mutta eri lukemisentavalla kuin mitä koulussa käytetään. Koulussa käytetty on kraah-mallisempi ja vanhempien käyttämä on motivoidumpi, viihtyvämpi, hetken mieliteon tapainen, tekemisen mielekkyyksien kantama, ei opiskelutapaohjeiden. Ennen kaikkea on eroa vapamuotoisuuden määrässä ja siinä patistaako joku lukemaan kurinalaisuuden suunnalta olevcalla tekemisentavalla kaikea tarkkaan kuin liukuhihnalta, eikä mielekkyyksien mukaan kuin romaania lukiessa.