Liian koulunkäynnin ongelman tietenkin helpoiten kai ratkaisisi se, ettei lain mukaan todellakaan ole Suomessa koulupakkoa vaan vain oppivelvollisuus. Siinä on sitten käytännön hankaluuksia, jotka ovat kai erilaiset kuin mitä vanhemmat lapsilleen ovat väittäneet. Esim. äiti tai molemmat vanhemmat saattavat olla päivät kotona vaikka ovat aina väittäneet käyvänsä töissä. Eli tuollaisten seikkojen, että voiko kotona käydä päivällä tai lukea siellä, niin niiden hankaluuksien ja niiden saamien vaihtoehtojen kanssa on oltava tarkkana: ehkä ne ovat välttämätön edellytys sille, etteivät vanhemmat romuta mahdollisuutta lukea omin päin ja siis nopeammin. Yleensä on kai ajateltu, että lukea saa kaupunginkirjaston lukusalissa ja kouluateria on käytävä styömässä koululla ilman, että missään välissä käy kotona aiemminkuin koulupäivänä tuossa iässä olisi tehnyt. Siksi leikkikenttä, tai kenties nuorisotalo, olisi hyvä majapaikka iltapäivälle, samoin kai koulua käyvät kaverit. Usein kai ehdotetaan koulun kirjastoa lukupaikaksi, mutta se on kai liian koulumainen paikka omin päin lukemiseen ja kaikki ympäristön ihmiset siellä ovat urautuneet tavalliseen koulunkäyntiin, etenkin opettajat, keittäjät, siivoojat yms. ja saattavat siksi romuttaa omin päin lukemisen jatkumisen.
Koulukirjat ovat kivoja aikusille, jotak lukevat niitä pikipäiun. "Kiinnostavaa asiaa", he sanovat ja ovat siinä rehellisiä. Siksi omin päin lukeminen esim. kesäloman jälkeen suoraan aloittaen voisi olla kivaa ja sujua hyvin, paljon mukavammissa merkeissä kuin koulu, etenkin jollei tarvitse lukea koulutunnin verran asiaa kerralla vaan voi lukea vaikkapa muutaman oppitunnin asian kerralla vai mikä nyt mielihyvin sujuu. Asia tarvitsee jonkin verran kertaamista ja siksi olisi hyvä pitää lukemisen ja tehtävien tekemisen välillä yleensä ainakin puolen tunnin tauko muissa puuhissa, niin oppii, mistä muun elämän keskellälöytyy kouluasioiden muistilokero ja niiden tekemisen hyvä laatu taas. Koulun kiehtovuuteen on kai syynä se, että on kiinnostunut muustakin, tekee sukelluksia kaikenlaiseen kiinnostavaan, mistä voi oppia maailmasta mutta sivistyneen tervehenkisesti, esim. kuunnella radion asiaohjelmaa, lukea hyvästä tietosanakirjasta jostakin kiehtovasta aiheesta ja jäädä sitä hiukan sulattelemaan, lukea lehteä, sukeltaa kiinnostaviin maailmoihin hyvästä laadusta ja terveestä järjestä tinkimättä. Sillä tavoin tehden lähestymistapa opintoihin on parempilaatuinen, ymmärrys parempi ja huomio ei niin väsähtänyt eikä urautunut, ja siksi aikaa saattaa kulua vähemmän mutta oppia enemmän. Joskus on hyvä keskustella muiden kassa esim. vanhempansa, ikätyoverien tai jonkun aikuisen kanssa jostakin opiskelemastaan aiheesta, niin saa siihen tavallista näkökulmaa ja käsityksen tavallisesta laatutasosta. Jotta omin päin opiskelu toimisi mielekkäästi, olisi oltava oppilaita parhaasta päästä hyvällä ymmärryksellä varustettu, niin koulu olisi mielekäs omin päin.
Kurssit olisi tentittävä koululla, kenties jopa tavallisina koepäivinä muttei kai välttämättä. Mutta jos oepttaja on laiska tekemään omia kokeita eri luokkien eri tahdissa ja eritasoisesti opiskeleville omin päin lukeville oppilaille, niin voi se olla iso käytännön este omin päin lukemisen tiellä. Siksi olisi kai hyvä tähdätä siihen, että osallistuu kokeisiin silloin kuin muukin luokka, vaikka olisi lukenut aiheen jo kuukausia aiemmin. Näin voisi lukea esim. joissakin kursseissa vikkelämpää ilman, että se toisi hankaluuksia opettajille.
Lainaus kirjoituksestani terveistä elämäntavoista ja tervehenkisistä tekemisentavoista http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html
"264. Jos tekee kaavamaisesti yhtä putkea vain, ei ymmärrys kehity yhtä
hyväksi kuin monipuolisemmin samaakaan työtä tehden, saati sitten
elämäntaidot laajemmin. Siksi olisi hyvä ihan tarkkaan viljellyn
perspektiivin sijasta sallia elämänmakuisuutta, jotta näkee, missä
mennään, ja jotta taidot kehittyisivät. Siis esim. ruokaa hämmentäessä
ei hämmentäisi ihan tasaiseksi asti vaan jättäisi epätasaisemmaksi, työn
jälkeä näkyviin, niin että voi sitten esim. huomata, että jos olisin
laittanut sakeampaa, niin olisiko maku, näkö ja tuntu ollut parempaa,
että on kirjoa ja näkee, missä kohden kirjoa on hyvä, koko ajan oppii
jotakin uutta, vaikka muuten ei mitään muuten kuin muistelemalla toisia
kertoja ja vertaamalla niihin muististaan, mutta silloin on voinut esim
ravinnontarve olla erilainen eri tekemisten, sään ym olosuhteiden myötä."
Näin esim. kouluopetuksen laatua parantasisi se, että ainakin osa paremmista oppilaista lukisi omin päin ainakinosan kouluopista.
13.7.2017 Itseopiskelemisen tapoja on varmaankin erilaisia ja niinpä kannattaisi luokitella itse lukevat oppilaat ainakin muutamaan erilliseen ryhmään lukutapansa vuoksi. Koulua tylsänä pitävät hyvätoppilaat varmaankin ihan vain lukevat, eivät kamalan koulumaisesti eivätkä kai kamalan opiskelumaisesti. Sitten on niitä, jotka olivat ihan hyviä tavallisessa koulussa mutta jotka opiskelevat työmäisesti, koulua ja koulutapaa hyvänä pitäen ja heillä ei kai ole niin kovaa kaipuuta päästä tavallisesta koulusta eroon. Sitten on ulkomaalaistaustaisia tai esim. vanhempien puolesta osin eri kulttuuria olevia, joilla on taipumus joutua eri lokeroon kuin muut, jotenkin olla ymmärtämättä, miten tavallisesti piti tehdä, ja niin eksyvät myös omin päin opiskeluun noin vain kuin huomaamattaan, mutta heidän lukutapansa siis on erilainen. Sitten on niitä hitaampia oppilaita, jotka kannattavat tavallista koulua, ja itse opiskelu ei ole heitä varten, vaikka varmaankin he ovat opettajien suosikkeja, kamuja. Mutten varmasti tiedä, mitä näitä ryhmiäon, mutta ne kannattaisi kumminkin pitää omin päin lukemisen osalta erikseen, koska lukevat ihan eri opiskelutavalla ja eri motivaatiolla.
Koulua tylsänä pitävän kannattaisi huomata tämä koulun suhteen: ei kannata antaa sille tilaa loputtomasti:
Lainaus Haaveammattiin-blogistani http://nopeaoppisuus.blogspot.fi
"
* 446. Vanhasta alasta ei pääse kunnolla eroon, jollei lakkaa olemasta
usein tekemisissä sen alan ihmisten ja sille alalle suuntautuneiden
ihmisten kanssa, sillä mikä tahansa aihepiiri laajenee elämänalueeksi,
jos sen ottaa fokukseen ja sille antaa tilaa sen, minkä se ansaitsee.
Sen sijaan voisit napata joukon sinua kiinnostavia asioita tai edes
ei-ikäviä asioita, olivatpa ne pieniä tai suuria ja tehdä niistä elämäsi
fokuksen, elämäsi piirin. Jos esim. nappaat ihan vain jonkin asian,
jonka tiedät, mutta joka ei ole aihepiiri elämässäsi, niin näet miten se
ajatteleminen elämänalueena tuo sen arkeesi, esim. "paperiliidokit":
luppoaikaa, paperia, lapsia, lapsuuden lennokkihaaveita, lentokoneita
ja hävittäjiä, käsillä tekemistä, näppäryyttä, käsitöitä, lasten leikit,
työhön kyllästymistä, venttaamista, paperista taitellut esineet,
värillinen paperi ja askartelu, paperitöitä ja lukemista, opiskelua -
kuinka usein tällainen henkilö törmää paperiliidokkeihin liittyvään
aiheeseen? Entä sinä tavallisesti?"
Jotkin isät ja kouluun tykästyneet lapset tai nuoret kai yleensä vaativat koululle tuohon tapaan tilaa, että missä koulu vain tulee puheeksi, mihin se mitenkään voisi sopia, mutta sivuuttavat silloin sen, ettei se sovi kaikille eikä etenkään kaikkeen niille, joille se sopii huonosti tavallisestikin. Eli tuo on aivan liian paljon asemaa koulunkäynnille, ja tilalle kuulusikin oppivelvollisuus, joka salii itseopiskelun, sekä elämänkokemuksen ja yleissivistyksen kartuttaminen ja harrastaminen omin päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti