Minua on ihmetyttänyt, kun täällä, missä asun Savonlinnassa, on pihalla leikkinyt/mellastanut ehkä 12-vuotias poika, jolta tuntuu puuttuvan muiden lasten koulusivistyksen perspektiivi, laajempi maailmankuva ja sivistys kokonaan ja joka tuntuu opiskelevan tappokoneeksi. Onko tuo koulun opettajien käsitys siitäm itä lapset ja nuoret kannattavat, kun sanovat,e ttä on hyvä on, että on edes joku, jonka ei tarvitse kydä koulua? Koulun opettaja haluaa pakottaa tuolla tavoin koulun penkille, tekemällä varoittavan esimerkin. Mutta lapset ja nuoret tietenkin kannattavat sitä, ettei olisi koulupakkoa vaan vain oppivelvollisuus, mahdollisuus lukea kotona tai kaupunginkirjastossa. Mutta siitähän opettaja ei saa rahaa, niin opettaat sitten sabotoivat sen vaihtoehdon kokonaan pois. Ja kotona opiskelun kompastuskievenä on, että äiti tai isä ei ehkä käy töissä, mutta salaa sen visusti. Lapset ja nuoret tottakai kannattavat sitä, että jos koulussa on tylsää, jos jo osaa niin hyvin, ettei tee mieli jankata koulun tasoisia juttuja tuohon tahtiin kuin koulussa, niin saisi itse omin päin lukea nopeasti ja olisi sitten vaikka bussilippu koulun puolesta tms, jotta saisi säästyneellä ajalla mennä tallille, soittaa jotakin,harrastaa, ulkoilla, tms, niin kuin reilua ja ideana on Suomen lainsäädännössäkin. Juuri sivistyneimpien, viisaimpien lasten ja nuorten tulisi saada vapautus koulupakosta ja noudattaa vain oppivelvollisuutta! Itseopiskelua ei ole tapana kutsua kouluksi vaan itseopiskeluksi tai omin päin lukemiseksi, kaupunginkirjastossa lukemiseksi tms.
Mutta pitää samalla varoa, ettei syö esim. kirjastoon tuotua ruokaa, juomaa tms, esim. jugurtteja, joista joku kertoo että joo, onhan ruoka koulussa, mutta tänään tuotiin näitä koulun keittäjien lähettämiä / itseopiskelijoille kuuluvia jugurtteja tänne teille välipalaksi. Etenkään, jos neovat hiukankaan auki tai ulkomaalaisen valmistajan,koska ulkomaalaisen tavallinen voi olla kamalan tokkurainen suomalaisen tavalliseen nähden ja itseopiskeluun soveltumaton. Ja myrkky samaten ikävä. Toisaalta on paljon aikuisia, jotka eivät ole käyneet koulua, ainakaan niin paljoa kuin minkä kokevat elämässä hyväätekeväksi, ja käyttäytyvät vastuuntunnottoman irrationaalisesti tavallista koulua puolustaessaan tai tavallisia elämänkuvioitaan puolustaessaan (esim. mitä heidän omat lapsensa tekisivät, jos ryhtyisivät hekin itseopiskeluun, tulisivatko päivällä kotiin käymään, kun äiti olisi valehdellut että se käy hyvin).
Toisaalta pitää itse niin kaukonäköisesti huolehtia omista ruuistaan, välipaloistakin, ettei nälissään tarvitse haukata jotakin vain, vaikka olisi epäviisasta.
Tuosta myrkytysvaarasta tai aineiden laittamisesta ruokaan tai juomaan tulee kai joillekuille mieleen, että pitäisi neuvoa lasta tai nuorta tekemään kaikki samassa kuin muutkin, mutta sehän kuulostaa kouluun pakottamiselta, on poliisiasia, rikos, jos niin neuvoo.
9.8.2017 Luulen, että jokin perustason sosiaalinen silmä puuttuu monelta nuorelta tai vanhemmalta, ja niin tulee niputettua yhteen oppilaita, joiden suhde opiskeluun ei ole samanlainen.
Tehtävät, jotka ovat mielekkäitä ja kivan tasoisia vaativuudeltaan itselle, ovat motivoivia, tuovat jopa inspiraation and tunteen, että tällaisia asioita kyllä tarvitaan maailmassa. Sen sijaan tehtävät, jotka ovat tylsiä, aivottomia, motivoimattomia, tuntuvat isona rasitteena ja saavat arvelemaan, ettei mokomille kuulu niin iso asema maailmassa eikä etenkään kuulu olla pakkoa uhrata niihin paljoa aikaa. Noille jälkimmäisille sopisi itseopiskelu: käydä omin päin hyvällä lähestymistavalla äkkiä läpi iso kasa asiaa ja lukea lisäksi jotakin itselle ylentävää, tasoa nostavaa, tenttiä vain tuo ei-niin-vaativa aines. Mutta jos kaverina on käytännönläheiosesti kouluun suhtautuva, siis kai sellainen, jolle koulu on sopivan käytännön tekemisen tyyppistä, niin sotkeeko tuo muuta elämää kaipaava parempi oppilas kaverinsa käytännönläheisyyden esim. käsitöihin yms, missä ei ole koulun tärkeyden huutamista sivuvireenä, vaikka se on juuri koulussa viihtymistä, koulun sopivuutta? Jääkö silloin oma tie muuhun elämään pois siksi, että kaveri on teoreettisissa aineissa eritasoinen kuin mitä itse on? Toisaalta itseopiskeluun kaipaava ei kai sovi hikipingonkaan kaveriksi, hikipinko, kun kai sopii kouluun. Mutta olisi tajuttava, että itseopiskelun tarve on juuri paremmilla oppilailla, ja esim. monet harjaantumisluokkalaiset ovat taas kouluun niin motivoituneita, että ihailevat opettajan ammattia suurena haaveenaan. Siksi ei kai käy niin, että isoin osa oppilaista siirtyisi itseopiskeluun, vaan pitäisi vain tarjota lisää eri vaihtoehtoja, eriyttää opiskelutapoja ja -paikkoja.
10.8.2017 Jos joku tuumii, että "jos ei koulua, niin ei sitten kirjastoakaan", niin sellainen henkilö on koulupakon kannattaja, luulisin.
24.8.2017 Vois kanssa tuumiam niin, että jos koulu on toisille ihan liian tylsää ja aivotonta, teknisen tyyppistä ja toisille ei, niin noille toisille käy tavallinen perinteinen koulu ja ne, joille koulu on tylsää, kaipaavat paljon nopeammin, esim. kominkertaista tahtia, etenevää syvällisempää koulua. Sitä ei kuitenkaan saisi kutsua älykkäiden luokaksi tms omituista luokitusta tuovalla ei-arkisella nimityksellä, vaan jos älykkäiksi ei yleensä mainita, mutta hyvät numerot mainitaan, niin se olisi parempai numeroita saavien luokka, esim. 8-10, vaikkeivät nuemrot olisi ainoa kriteeri, että kuka millä luokalla.
26.8.2017 Jotkut vanhemmat & muut aikuiset tuumivat, että vaikka itse olisi oppinut kouluasian hyvin, niin muut tarvitsevat kuitenkin koulua edelleen, ja siksi aikuisessa elämässä tarvitaan koulun arvostamista,suuntaa kouluun päin. Mutta juuri kyllästynythän alkaa yrittää pois koulusta, kun taas jos olisi lukenut kouluasian nopeasti, moninkertaisella tahdilla kevyesti omin äin tai kirjastossa, niin tuumisi kai paljon herkemmin, että hyvä, tarvitaanhan koulua, voin minä koulua tukea, kunhan kukin saa opiskella mielekkäällä tavalla.
* * *
21.9.2017 Haaveammattiin-blogissani http://nopeaoppisuus.blogspot.fi on pitkästi sosiaalisen lokeron vaihdosta haaveammattiinsa päin, ja siitä kai huomio siitä, miten keskustelut usein menevät, olisi hyvä koululaistenkin havaita. ELi itsellä on jokin lempiaihe, josta haluaisi puhua ja jota ryhtyä harrastamaan. Siksi keskustelussa vastaa juu, juu, niin, niin siihen mitä yoinen puhuu itseään kiinnostavista aiheista, ja odottaa hetkeä päästä keskustelemaan lempiaiheestaan. Ja niin siinä sitten käy, että toisille lempiaiheita ovatkin muut aiheet ja niin he vastaavat, juu, juu, niin, niin tms sinun lempiaiheeseesi. Siis jos haluat ryhtyä harrastamaan jotakin, mistä vanhempasi tms tutut eivät ole niin harrastuneet juttelemaankaan, saati sitten näkemään vaivaa sen eteen, niin olisi harrastettava omin päin, harrastusseuroissa yms samoin harrastuneessa porukassa. Yleensä ihmiset olettavat, että toisella on mahdollisuus moiseen. Ja kommunikaatio menee pieleen juuri siinä, että jos toisella ei olekaan sitä mahdollisuutta vaikka piti olla. Eli useimmat rakentavat sen varaan, että lapsella ja nuorellakin on oma aikansa ja oma tekemisentapansa jopa koulussa, ei liikaa pakkoja. Siihen on kaikki sovitettu, sitä kautta ajatukset ja järjestelyt kulkevat. Niinpä kaikki lähtisi luultavasti toimimaan hyvin, jos vapautta olisi käytännössä sen verran kuin mityä oeltetaan. En oikein tiedä, mistä sen puute johtuu, johtuuko esim. ulkomaalaisista vaikutteista: helteessä elävät kaipaavat ihan toisenlaista elämää, ehkä se jättää sinunlaiseesi elämään, suomalaiseen tekemisentapaan liian vähän tilaa. Kanssa voi olla, ettei äidin "ei nyt, odota vähän" tarkoita, etteo saisi tehdä mitään odottaessaan, vaan että saisi puuhata omiaan, olla omaa elämänsisältöä, joka tuo jaksavaisuutta ja hyvää mieltä, vapaudent unnetta, myös arjessa joka kohden tai melkein joka kohden, niin kaikki tulevat paremmin toimeen sekä toistensa että koulun vaatimusten yms kanssa. Eli itseopiskelunkin voisi jotenkin omatoimisesti hoitaa, jos äidin kiellot eivät olisi totaalisia pausseja yms vaan voisi itsekin tehdä sitä sun tätä oman elämänsä eteen.
24.9.2017 Asuin nuorempana Helsingissä ja nykyisin Savonlinnassa. Helsingissä oli yliopisto kamalan tärkeä ihmisille, kun taas Savonlinnassa oopperajuhlat ja matkailu sekä mökkeily ja osin Uuden Valamon ortodoksiluostarin läheisyys, vaikka se onkin reilun 100 km päässä. Matkailupaikkakunnalla yritetään tehdä suuri parannus matkailijan elämään, vaikka ihminen on vain hetken paikkakunnalla: tarvitsee muistaa tulla ensi vuonna uudestaan. Toisaalta nyt postiluukusta tullutta Helsingin yliopiston lehden näytenumeroa relatessani en voinut olla miettimättä, että kuinka pönttöä ja samalla kuinka idealistista: lähestymistapa on ihan vain järjen perusasioita,e i näkemystä, ei elämänkokemusta tukena. Toisaalta, kun asioita vain ajatellaan, niin voidaan asettaa haaveita tavoitteiksi noin vain ja keksiä porukalla niiden suuntaan vieviä viisauden palasia, joita pääkaupunkiseudulla tuntui olevan monta. Ne eivät auta elämässä yhtä tehokkaasti kuin käytännön taidot mutta setvivät asioita jotenkin pohjia myöten,raahaavat kenties kolmanneksen tai viidenneksen matkasta ideaaleja kohden ja käytännön elämänkokemuksen myötä tulleen maailmankuvan heikkous jättää kelkasta, mutta ainakin tuo on nuorille ja ei-niin-viisaassa sopassa oleville ihan hyvä vaihtoehto.
Tuollaisia viisauden palasia olen koonnut blogikirjoitukseeni terveistä elämäntavoista ja tervehenkisistä tekemisentavoista http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html
Sen mitälapsuudestani muistan, niin lapsilla oli ihan eri olot sen mukaan, millaiset vanhemmat heillä oli ja sopiko koulu heille. Yleensä kaikkien kanssa tulee paljon paremmin toimeen, kun noudattaa "Elä ja anna toisten elää"-sääntöä http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2013/11/ela-ja-anna-toisten-elaa.html (vaikken itse kyllä niin kamalan hyvin tullut toimeen, mutta joitakin vapauksia näin sain, jotakin helppoutta).
Yksi este koulun parantamisen tiellä ja itseopiskelun tiellä siis myös, on näköalattomuus, urautubneisuus, jota koulunkäynti tuo etenkin silloin, kun koulua vain jatkuu ja jatkuu. Siihen on kai syynä tyhmentyminen. Haaveammattiin-blogiani http://nopeaoppisuus.blogspot.fi kirjoittaessani kiinnitin huomiota siihen, miten itseä tyhmemmän kanssa keskusteleminen romahduttaa tuon tyhmemmän lähestymistapaan ja niin elämänmhadollisuudet, joita itse tarvitsee ja joihin itse omin voimin yltäisi, jäävät pois. Juttelu ei ole niin vahingollista, koska siinä eivät molemmat käytä ihan samaa näkökulmaa kuin samaa työtä samaan tapaan tekisivät. Tyhmentyä voi opettajien urautuneen työntekotavan myötä, siksi että koulukirjat eivät tarjoa haasteita, joiden tasalle nousta, silloinkaan, kun kouluputki on tulevaisuudenkuva keskellä lukukautta, vaan tehdään tyhmällä tavalla kuin puolella mielellä, tai siksi, että osa luokkatovereista, vanhemmat tai sisarukset ovat tyhmiuä tai käyttävät seurassasi palikkapäätä, vaikka tekevät muulloin myös muuta. Monimutkaisemmat hyvin hahmotetut tekemiset ja elämänalueet ja korkeampaa taitotasoa käyttävä seura auttavat jonkin verran: niiden voimin yltää parempaan ainakin hetken verran heti perään ja jos oma haaveammatti tai identitteetti muuten on noiden viisaampien elämänalojen niin pidempäänkin,mutta silloin eivät muut yleensä kai tajua lähteä mukaan, vaan pitäisi heitä jotekin musituttaa noista elämänalueista ensin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti