Lapsilla ja nuorilla tuntuu olevan epäonnea näin kouluvuoden alkaessa. Näyttää siltä, että ei-ollenkana koulumalliset äidit heitä kouluun pakottavat, lienevät ulkomaalaisia alunperin, summittain hahmottavia kuin jatkuvassa helteessä elänyt, eivät ehkä ole käyneet koulua ollenkaan itse tai ovat vieraantuneet siitä liikaa elämäntavoiltaan ja siksi kaatavat sitä liikaa lasten ja nuroten niskaan. Mahdollisuus oppia tarkkaan eikäs ummittain, ei oikeastaan liity vain kouluun vaan hiukan viileämpään kehoon ja polveilevaan liikkumiseen nähdyssä maisemassa, joka on aika viileä. Eli se liittyy sekä katseen tarkkuuteen, ympäristön hahmottamisen tarkkuuteen ja hienomotoriikkaan, joita tukee tunnelmataju: tuntemuksenomainen tapa hahmottaa vaikka, että tällainen, tähän tapaan elettävä sää tai että onpa ruuhka-aika.
Kouu onlapsille ja nuorille järjetön pakko, ei sitä luokkaa mitä järkisyyt ja tunteet tukisivat. Liian suuria pakkoja syntyy, kun joku, kai siis vanhemmat, sosiaalitantat, yms, mm työttömät ulkomaalaiset, ei tee jotakin ollenkaan, vaikka kokee sen tarpeelliseksi elämässä suuressa määrin, kuten vaikka, ettei lue koulukirjoja vaikka kokee kouluoppia tarvittavan elämässä. Sellaisia liian suuria pakkoja siis liennyttää, jso nuo jotkut, joilla se tarve on, käyttäisivät sen elämänalan opiskeluun edes kohtuullisen suuruisen ajan joka viikko pitkiä aikoja putkeen niin että ehtiuvät oppia paljon, viisastuakin. Esim. olisi aikuisille koulua tunti viikossa tai tunti viikossa pakollista opiskelumaista lukemista omalta taitotasolta niin, ettei jää heikkoja kohtia alempiin taitotasoihin, kullakin ulkomaalaisella. Pitkän ajan kuluessa se olisi jo ihan eri asia kuin ei ollenkaan.
Ja jos tämä esim. on huono järjestely joillekin, niin pitäisi olla monia eri vaihtoehtoja, esim. jollekin aikuiselle koulussa istumista, siis aikuisten koulussa, kymmenen tai kaksikymmentä tuntia viikossa. Tai jotkin pari kurssia kouluaiheissa, joilla kydä kummallakin kerran viikossa. Tai oppimateriaalia erilaisista lukutavoista esim. hidas tyytyväinen pojan lukutapa, joka ei socvi kaikille, tai vikkelään hahmottavan taideorientoituneen tytön lukutapa, jossa tarkkuus ja se, ettei jää osaamattomia kohtia perustaitoihin tai toisten ajattelutyyppien tunnistamiseen,olisi tärkeää. Ja jotakin elämänatvoista, jota tukevat havaintokykyä ja jaksavaisuutta, tervehenisyyttä.
* * *
18.8.2018 Näin kouluvuoden taas alkaessa kiinnitin huomiota kouluun kulkeviern lastent yyliin ja tulin ajatelleeksi, ettäö mietn epäobjektiivisia, toispuolisia, yksisilmäisiä ja määräileviä he ovatkaan, tarvitsevat kyllä koulua oppiakseen sivistyneiksi. Mutta sitten heti huomasin, ettei se ollut heidän eka aamunsa koulussa, vaan olivat jo opettajan littuun laittamia,opettajan vaikutetta kaikkialla, niin siis ilmeisesti nuokin piirteet opettajan, kun ei niitä kesälomalla näkynyt ja nyt oli opettajien tyyliä vähn kellä vain, aikuisillakin. Kun lapset tulevat kesälomalta, he tietenkin huomatuttavat, että loma on hyvä ja ihan viisas jalapset vbiisaita ja koulua kuuluisi muuttaa viisaammaksi, ei ole tunnetta kouluntarpeesta ainakaan ollenkaan kaikilla. Mutta opettaja kävelee niiden mielipiteiden ylitse juuri noilla ominaisuuksilla, jotka lapsiin olivat tarttuneet, ja aloittaa kouluvuoden pakolla vaikka kiltin valekaavussa. Vanhemmat ihmiset kai olettavat, että opettaja käy koulujärjen mukaista ei-yksisilmäistä keskustelua lasten kanssa ja ottaa opnkeensa ehdotukset iopetuksen tai koulun parantamisesta ym tarpeellisesta, siis vähintään peruskouluasioissa käytetyn järjen tasoisella järjellä, hyvällä tahdolla ja sivistyksellä, suvaitsevuudellakin. Siihen koulun asema perustuu,mm niin oletetaan lasten ja nuorten oppivan taitoja elämää varten, mikä on koulun syy ja oikeutus, ei määräily.
Vastaavasti nelikymppinen saattaa olla hajamielinen, urautunut,laiska, etenkin kotioloissa vain kiinnostavia ja omien mielipiteidensä mukaisia juutja poimiva, tekevä, ja niin siinä joukossa tulee mm huolimattomuussvirheitä ja laiminlyöntejä, mitkä joissakin yhteyksissä tuovat vaikutelman,ettö heiltähän koulua puuttuu. Usein käy niin, että sellaiset siirtyvät väitteiksi lasten ja nuorten kouluntarpeesta, jonka ei kyllä luulisi olevan noin tähittieteelline kuin mitä tavallisesti näin tullaan olettaneiksi. Mutta onhan niin, että jos etenkin vanhempi väki on jo koulun käynyt ja omaa elämänkoemusta ja niin ollen opettelee ja muistaa taidot eri tavoin kuin lapset ja nuoret, niin silloin kertaus ja uuden opettelu tulisi tehdä eri lailla kuin nuorempana,esim.terveitä elämäntapoja opettelemalla, niihin hyviä vinkkejä antamalla, ja muu sitten käsvisi kuin itsestään, vanha muistuisi paremmin mieleen, jos esim. silmät olisivat tarkat. Mutta joka taoauksessa osa nykyisin lasten ja nuorten kouluun käytettävistä opetusmäärärahoista tulisi kohdistaa aikuisten koulutukseenyms, ja vähentää, siis terveen järjen mukaistaa lasten ja nuorten kouluvuosien määrää.
19.8.2018 Hoitoalojen työtehtävät aivät käsittele maailmankuvaa vaan sitä, mikä on jonkun vointi ja mitkä yleensä tavalliset tekijät siihen vaikuttavat, ja niin hoitoaloilla pitkään työtä tehneen koulujärki voi olla isoksi osaksi poissa käytöstä, rtuosteessa, ja osin hoitoaloilla on väkeä, jotka kesträvät bakteereita hyvin mutta ovat siis jostakin tropiikin maasta,kenties kouluja käymättömiä. Niin siis myös hoitoaloilta pois vaihtaneissa, jotka esim. antavat joitakin koululaisiin liittyviä lausuntoja. Poikkeuksena kai ovat lukemalla itsensä sivistämisestä ja terveistä el'mä'ntavoista, mm liikunnasta ja ulkoilusta sekä luonnosta harrastuneet.
Ongelmana siinä, etteivät aikuiset, jotka kaipaavat koulua tms,käy koulua tms, on kai, että iso osa heistä on niin kaukaisista maista muuttaneita, etteivät he, jos ajattelevat jotakin koulun tapaista oppia kaipaavansa, mene noin vain kysymään (kai opettajalta, opetusministeriön jostakin tiedustelunumerosta, työvoimatoimiston koulutuskysymyksissä neuvovilta tms), että hei, haluaisin tietää, onko aikuisille mitään koulua, mitä voisin käydä. Tai että jaa, no siinä tapauksesdsa haluaiaisin varmaankin harjaantumisluokalle, onko niitä, miten niille pääsee, miten niillä opuiskellaan? Ja muuttaisi tarpeen tullen koulun perässä toiselle paikakkunnalle, jolla koulua voi aikuinen käydä, sillä tajuaisi, että on se niinisop valinta elämässä, ero ihmistyypissä, että haluaako koulua vielä aikuisella iällä vaiu ei. Ja kanssa, että onko perustaitoja harjaannuttavaa opetusta niistä ja niistä maista muuttaneille, tms, jos sellaista tyuntuu kaipaavan. Ja että onko aikuisille mahdollista kerrata kouluopintoja, tai lukea omaan tahtiinsa, tai osin luokassa ja osin omin päin, yms.
Lapset menevät kumman littuun koulun alkaessa, ja pysyvät litussa koko koululukukauden. Voiko olla, että kun laoset ensimmäisinä koulupäivinä valittavat, että opettaja sivuutti lasten hienot ajatukset kesäloman hyödyllisyydestä ja lasten omasta viisaudesta, niin vanhemmat ymaikuiset ajattelevat, ettei opettaja niin saisi tehdä vaan hänen tulisi kehittää järkevyyttään ja sivistyneisyyttään niin, että muissakin kuin koulukirjasta opetettavissa asioissa hän olisi vähintään koulujärjen tasoa, itsekin ajatellessaan, ja sivistynyt edesottamuksiltaan, ja niin hänet laitetaan kuriin ja lukemaanyleissivistävää kirjallisuutta, mutta hän ei tykkää siitä ja niin hän ottaa koulun tilan ja kouluhan on reaaliteetti lasten elämässä, niin että sillä on aika iso tila. Ja käy ehkä niin, että isä ja kauemmat tutut käyttävät klisheitä arvioitaessa, että kuka on millainenkin ja keneen kuuluu mikin pakko kohdistaa, ja niin opettaja muka on täydellinen ja lapset kuriin laitettavia, mutta joutuvat kamalan kuriin, kun opettaja ei edelleen kään kasvata yleissivistystään ja ajattelukykyään,moraaliaan. Ja niin kun tilanne on pielessä, niin laposet laitetaan littuun, että heistä se muka johtuu, heidän epärationaalisuudestaan, joka usein on opettajavaikutetta. Opettaja on kai urautunut, kenties vuosikymmeniä vanhemman tyyppinen siinä kuin mitä sanoo iäkseen, ja niin hän paahtaisi koulua koko vuoden ja se olisi hänestä lyhyt aika ja hän vain sivuuttaisi lasten kommentit, ja jotenkin siitä jää se olo, että lapset sivuuttaisivat asioita, mutta bugi on usein iäkkäämpien, asemaa paljon enemmän virallisessa hierargiassa omaavien mukavuudenhalussa ja ajattelukyvyn puutteessa, josta heidän käsityksensä koulun tärkeydestä lapsille kumpuaa.
'
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti