Kohti parempaa muotoa koululle ja osalle työelämää

Jos koulupakko on lähtöisin tuosta, että osa aikuisista kokee yleissivistyksensä kasvattamisen kovin tärkeäksi muttei lue yleissivistävää kirjallisuutta edes tuntia viikossa (viikko lienee hyvä ajanjaksi orvioida tällaista), niin opastamalla aikuisia yleissivistävän lukemisen pariin voisi kai lasten ja nuoretn koulutaakkaa keventää, sillä iso osa koulun rasittavuudesta tulee juuri tuosta pakosta, ei koulusta sinällään. Tarvitaab siis tilaa yksilön omille tekemisentavoille, ahdeille, valinnoille, yksilön omalle taitotasolle ja motivaatiolle sekä toki terveelle järjelle koulun ohjaamisessa. Aikuisten lukuintoa laimentaa, että luulevat tarvitsevansa koulua mutta aikuisen elämänkuviot,työ ja motivaatio sekä ympäristön ihmsiten arvostukset lykkivät työelämään päin hyvin helposti ja paljon. Niin tarvitsisi älytä, että jo tunti (nelikymppisillä) tai puoli tuntia (1.9.2018 kuusikymppisillä, vai 20min viikossa heillä? Kahdeksankymppisillä kai viisi minuuttia,en tiedä miten usein, kerran viikossako? Yleissivistävä tarkoittaaa siis tieto- ja oppikirjoja, tuolta ihmiseltä puuttuvaa yleissivistystä, jonka hän kokee aINA TÄRKEÄKSI TOITOTTAA JA LAITTAA PAKOLLISEKSI NUORILLE.) yleissivistävää opiskelua viikossa on arvokas apu oppimisessa. Aikuisella lukeminen kai usein menee, jos lukee kunnolla, että jonkin matkaa kunnolla perin pohjin, kenties hitaasti mutta huolellisesti ja kaikki tehtävät tunnollisesti tehden, ehkäpä pari tuntia niin tai muutama tunti, muutama kerta tms. Sitten on jo kärryillä läöhestymistavasta ja katsoo seuraavat luvut kirjasta läpi nopeammin, että jaa tää mewnee siis samalla tavalla, jonka jo hyvin osaan, ja tulee nää ja nää asiat, jotka tässänyt luen, ja tossa on noi tehtävät ja ne kyllä nyt osaan. Sitten kai taas jos on uudentyyppistä niin uudella rupeamalla alkuun huolella opiskellen ja sitten taas jp osaa ja lukee muutaman kohdan tarkistaen että oppii asiat ja osaa kyllä. Ja sitten taukoa, jos aihe tai kirja on luettu ja osattu. ja vasta tauon jälkeen uuden aiheen kimppuun, vastaavasti huolella, vanhan osaamisen mukana pitäen, sitä hylkäämättä. niin tulee taiutoja lukemisen tueksi ja opiskelun taidot kasvavat, tietyää paremmin mitä tekee ja miten oppii kunnollista. Lapsilla on eri juttu, sillä tasaisesti saman perspektiivin käyttäminenon heille uusi juttu, he kun ovat aiemmin topttuneet siihen, ettäö eri lapsilla oli erilaisia ideoita ja käytiin ne vouron perään läpi, mikä kyllä on rikkaus ja älykkyyden mitta. Olikohan Steunerkoulualine tuttuni joskus kouluaikoina tia niilel main väitti, että olivat lukeneet omin päin hyvällä tavalla mutta kai koulussa ryhmänä ja keksineet näin valtavan määrän uusia tuloksiua kouluaiheista, että ihan uskomatonta, onko edes tarpeen moinen, oli hän jäänyt miettimään. Mutta NIIN LÄHESTYMISTAVALLA ON PALJON VÄLIÄ, JA KUITENKIN PERUSASIAT ON OSATTAVA.

* * *
27.8.2018   Sähköpostissani jokin lehtimainos toitotti useampaan kertaan: Älä missa tätä tilaisuutta! Tuli mieleeni, että niinkö vanhempi rouva hajamielisyyksissään näin koulujen uuri alettua pohtii, että tässä olisi hyvä mahdollisuus lukea mutta sitten mukavuudenhaluisena lueskelee vain jotakin naistenllehteä tms. Kumminkin pitää koulukuria nuoremmille, arvelen, koska itsekin mieluusti lukisi koulukirjoja, ei vain tule biin tehneeksi. Mutta jos hänellä olisi esillä jokin koulukirja kenties siinä, missä lehdetkin tai muu luettava, jokin kiinnostava kuten kiinnostava kuvitettu historiankirja, niin lukisiko hän siitä silloin joskus ainakin pari riviä niin, että näkisi jo, millaista tekstiä se on, miten asia käsitelty. Ja voisiko hän siitä useamman kerran myötä lukea suurin piirtein jonkun luvunkin , ja kenties sitten ajan myötä jollakin kerralla joutessaan tai dodtellessaAN KOkoko kirjankin, kuin vanhasta tottumuksesta. Ja olisiko sillä vastus voitettu? Sitten voisi mennä jokin ihan helppo kirja kerralla, esim. kolmannen luokan matematiikankirja tms, mikä nyt sttuisi olemaan ihan vähän asiaa elämänkokemuksen vinkkelistä. Ja niin kai voisi lukaista läpi monta tavallista koulukirjaa, jos joku niitä toisi. Kenties käytetyt kirjat sopisivat paremmin, kun niistä näkee, muten joku koululainen on niitä lukenut. Mutten tuosta tiedä.

10.9.2018   Voiko olla, että kaksikymppisten tulisi lukea yleissivistävää asiatekjstiä neljä tuntia viikossa ja kolmikymppisten kaksi? Kaksikymppisten olisi luettava niin paljon siksi, että sen ikäisille tuputetaan kaavamaista lähestymistapaa, jolla ei opi hyvin eikä saa itselleen tilaa, jollei opettele syvällisemmin. Tarttisi noissa i'issä painottaa erityisesti muiden elämänalojen perustaitoja kuin vain oman ammatin, sillämuuten jääliian kapea-alaiseksipärjätäkseen kunnolla elämässä. Tarvitaan liikkumavaraa, isompaa lahjakkuuden määrrää, jonka saa, jos tutustuu itseä kiehtoviin ammatteihin aikoen niistä haaveammattia tai  kivaa tulevaisuudenharrastusta itselleen.

13.9.2018   Oiskohan toi parikymppisen määrä pikemminkin kaksi tuntia viikossa, jollei muuten niin paljoa lue? Ja sitten os joku laittaa innokkaasri koulupakkoa muille, koska on itse tykästynyt kouluopintoihin,niin sellaiselle kai koulumaista lukemista plus yleissivistävää kirjallisuutta useampia tunteha viikossa. Mutten nyt niin osaa miettiä, kun viime ajat olen ollut päivälläkin uninen ja ollut jotenkin huono pää.

Koulujen alku tyhmentää moni aaikuisiakin. Voiko olla, että siinä on useampi efekti päällekäin kuin pelkkä koulujen alku? Esim. että poliisi hakee kotoa kai kahden viikon jälkeen, mikä tekee opettajille sen,että lyttäävät juuri kahden viikon jälkeen lopullisesti. Ja vanhemmat, joilla ainakin ykis lapsista on poika, katsovat kai koulukirjoja poikien tapaan, jolloin sortuvat teknisyyteen, siis paljon kouluoppia alhaisempaan ymmärryksen tasoon,mihin on osasyynä se, että osaavat jo kouluasiaaa tai halauavat vain suorittaa sen läpi, kenties varmuuden vuoksi. Näin jos äiti sortuu moiseen, niin isä kenties tuumii, että se oli tässä tällä kertaa ideana, ja niin koko perheen taso laskee, kun vanhemmat ovat aika dominantit, ja koulu lyttää jälkikasvia.
Syksyllä myös osa hyönteisistä kömpii sisätiloihin talvehtimaan ja niin imisen kanssa tekemisissä olevat, esim. korkealla äänellä sirittävät kuin jokin kodin kone, ovat neliskanttisemmassa ympäristössä, kun aiemmin taas oli luonnon rikkaus ympäristönä.
Kirjaston pitäisi avata tietä laajempaan maailmaan, laajoihin elämänmahdollisuuksiin, harrastuksiin, kulttuutreihin, eri ammattien elämänpiireihin, eri seutuihin, erit yyppisiin ymmärryksen lajeihin, mutta jos kirjastossa käyviä lapsia tai nuoria ohjeistetaan jotenkin liikaa, että mitä kirjoja saa lainata ja mitä ei ja mitä kannattaa ja mitä ei kannata, niin kirjastossa kävijä on robottiarmeijan ruodussa eikä tutustumassa johonkin itseä kiehtovaan elämänpiiriin.

Voiko olla, ettei joillakin oppilailla tai opettajilla ole huoneessaan kotona lainkaan viherkasveja tai puita ikkunan edessä maisemassa? Tai etteivät he kiinnitä niihin ollenkaan huomiota? Tällainen virhe elämän piirissä tekee kai nuorista lapsista tyhmempiä ja teknisempiä kuin mitä muuten olisivat, Jos haluaa käydä sotilaalliset, tekniset yms laskelmiat hyvin lävitse, niin puunoksan katsominen tarkkaan läheltä, siis esim. risut laikkiessä ja luontoretket, opettaa rakenteiden hahmotuskykyä, joka on tämäntyyppiseen ajatteluun & arviointiin hyvä, jopa erinomainen, vaikkakin lisäksi tarvittaisiin kuva maisemasta, jossa on maastonmuodot, puut, itse maisemassa että mikä on mitenkin lähellä, kuinka korkea yms taktista. Jollei ole mahdollisuus viiherkasveja, niin on erityyppisiin miljöisiin (puuton kaupunkinäkymä / sisäpiha / puutarha / mökki yms) sopivia verhoja, niin viihtyvyyden kautta saa tajua siitä, milloin sujuu hyvin ja milloinlepää ja virkistyy ja miten huomio voi avaitua laajemmaksi kuvaksi siitä, miten tässä elelläja siis saada elämän askareet sujumaan ja jaksavaisuus hyväksi myös ja millainen elämäntapa itselle sopisi,mikä on tärkeää, elämän isoja valintoja, oman tien etsimistä

14.9.2018   Voiko olla, että tyhmentymistä koulujen alun ja koulunkäynnin myötä aiheuttaa myös ihmiskeskeisyys, joka korvaa kaikkeen elämään ja kiinnostuksenkohteisiin keskittymisen? Elämänpiiri siis kapeutuu ja huomion piiri kapeutuu, mitä pahentaa se, ettö nuo ihmiset ovat usein urautuneet kouluaiheeseen ja keskusteluissa mainitaan myös koulu ja oletetaan sen vievänaikaa,olevan aatoksissa vapaa-ajallakin. Kun taas aiemmin, kesäloman lopulla oli vaikka mitä aiheita, omakohtaisesti lähestyttyinä, yritettiin ymmärrystäparantaa useammassa aiheessa, harrastaa elämäntaitojen kasvattamiseksi ja elämänpirin laajentamiseksi vaikka mitä, vaikka miten hyvin lähestymistavoin, yrittäen käyttää omaa kapasiteettia täydesti eikä kaavamaisesti porukan jatkona.

Koulu on ikävää, jos koulussa opetettava asia ei ole kyllin mielekkäällä tavalla ja kyllin syvällisesti käsiteltyä. Oppilaat siis ovat taitavampia kuin opettajan olettama taso yleiseltä taitotasoltaan. Niinpä oppilaat kiinnittävät paljon huomiota juuri vaativimpiin laajimpiin kysymyksiin, kuten vaikka että millaista perspektiiviä, lähestymistapaa, arvomaailmaa ja sosiaalista maailmankuvaa opettaja käyttää selittäessään  jotakin varsinaisen perusoppiaineksen ulkopuolista asiaa,esim. käytännön järjestelkyä Opettajan varsinaiset ajatukset kai taas pyörivät oppikirjojen asian perusasioiden kunnollisessa opettamisessa koko luokalle, ja laiminlyövät ns sivuseikat tai paljon vaativammat miettimisen kohteen kuten esim. millaista oppimiskäsitystä ja millaista kuvaa sosiaalisesta järjestäytymisestä kotitehtävät yms noudattavat. Ja niin ollen, kun nuo, mitä oppilaat juuri miettivät ja mistä eniten johtopäätöksiä sosiaalisessa maailmankuvassaan vetävät, ovat sellaisia, ettei opettaja oikein niitä mieti, ei tee kamalan ajatuksella viisaasti eikä korjaa, ja niin oppilaat jäävät siitä littuun ja syntyy koulupakko, kun vamhemmat ym aikuiset painostavat juuri viisaimpia kohtia opettelemaan ja oppilaat tulkitsevat sen, että vaativimpia, kun ovat juuri tulleet haukutuiksi, etteivät kiinnitä kouluun tarpeeksi huomiota, että on siellä koulussa varmaan viisastakin, viisauttakin, kun vain kiinnittä rakentavasti huomiota - mutta totuus siis on ettei oler vaan on vain joku käytännön järjestely, jota opettaja ei jaksa, viitsi tai osaa huolehtia suorastaan viisaudella.

16.9.2018   Jotkut mummot ym eivät siis lue ollenkaan, edes kai lehtiä. Jos heillä ei ole kouluosaamista kunnolla itsellään, niin he tyypillisesti kannattavat suuresti koulupakkoa lapsille ja nuorille, mihin kai auttaisi,jos he lukisivat edes jonkin verran, niin olisi heillä tuntumaa aihepiiriin. Jos yleissivistys on ok, niin ei tuota lisälukemisen tarvetta ole. Mutta jollei ole kunnolla kokemusta opiskelusta, niin ei osaa yleensä arvioida, paljonko aikaa ja vaivaa mikin oppi lapsilta ja nuorilta veisi, ja niin nuo opiskelun vaatimat ajat, siis kouluakon ajallinen määrä on aivan kamalan paljon suurempi kuin hyvillä opiuskelutavoilla, etenkään paremmillä oppilailla, joilla ei kuuluisi olla koulupakkoa edes vaikka joidenkin olisi hyvä käydä koulua. Sitä paitsi lain mukaan on oppivelvollisuus, siis velvollisuus opiskella ylipäätään, ei koulupakkoa.

17.9.2018   Mietin tässä, kun viereinen talo maalattiin harmain pystyraidoin vaikka se on ennen ollut vaalein punertavin vaakaraidanpätkin, että kapean tilan vaatii ihminen, joka hahmottaa kerralla vain muutamia seikkoja, kuin kouluasiaa opetellaan kurssimaisesti, ja leveän maisemamaisen hahmotuksen ja sitä vastaavan leveän tilan vaatii taas taitavampi ja se, maisemaan lisääminen, on taitavamman, kokeneemman, joa paljon osaavan oppimistapa. Että mikäköhän mieli on opettaa peruskoululaisia ym niin kurssimaisesti? Halutaan siis opettaa perusasiat, ettei niissä olisi laiminlyöntejä. Mutta perusasiat tuossa mielessä ei kai tarkoita koko yhdeksää vuotta, saati sitten pidempää aikaa, vaan maisemamaiseen oppimistapaan voisi siirtyä jo aiemmin, oppia yhdistämänn asiat kokoansiuuteen, käsitellä asioiden useita eri puolia, oppia sekä mekaaninen taso että monimutkaisemmat elämää ja maailmaa käsittelevät asiat yhtä aikaa eikä aina erikseen niin, että syntyy elämänkielteinen paliukkaperspektiivi, joka ei ymmärrä muuta elämää, vaikka sen kai piti olla vain perusasioiden mainitsemista, ei niihin rajoittumista, ei ruutumallinen.

19.9.2018   Se minulle on tästä vaikutelmaksi jäänyt, ettäliiallinen koulupakko aiheutuu siitä, etteivät opettajat lue viikoittain yleissivistävää tietokirjallisuutta, jota saa lainata kaupunginkirjastoista ja joka on aikuisille tarkoitettu, kouluopintojen jälkeistä yleissivistystä, josta kirjavinkkejä voi kysyä ammattitaitoisilta kirjastonhoitajilta. Toinen osa liiallisesta koulupakosta tulee kai lasten aikuisilta tutuilta ym aikuisympäristöltä, jotka eivät lue melkein ollenkaan, eivät esim. tuntia viikossa (jos ovat nelikymppisiä) jotakin yleissivistystään parantavia tietokirjoja tms, ihan kunnollisesti opetellen.
Jos opettajat eivät lue yleissivistävää kirjallisuutta kuten lukemisesta harrastuneiden, usein akateemisesti suuntautuneiden, aikuisten on tapana, niin heille ei kerry taitoja käsitellä objektiivisesti asiaa kuin asiaa noiden objektiivisten tietokirjojen mallin mukaan, ja niin he eivät osaa keskustella rakentavasti oppilaiden kanssa sellaisista asioista kuin kesäloman hyödyllisyys, elämää varten opeteltavien asioiden painotukset terveen järjen mukaan, oppimateriaalien tärkeysjärjestys ja elämänlaatu oppilailla, joidenkin oppilaiden tarvitsemat vaihtoehdot perinteiselle koulunkäynnille, koko maailmankuvan huomioon ottaminen, oppilaidenkin maailmankuvien, opiskelu- ym järjestelyj tehtäessä, koulun parantaminen mm oppilaiden ehdotusten mukaan.