Virvatulten perässä juoksemisesta

En tiedä, kuinka isolle osalle ihmisistä Suomessa käy niin, mutta joskus tuntuu, että tavoitteet joita mainostettiin elämän suuriksi päämääriksi ja kiinnekohdiksi, elämänlaadun luonnollisiksi peruselementeiksi, onnen lähteiksi, niinovatkin jotenkin lättäniä, virvatulia tai jäävät käytännössä uottumattomiin, vaikka ensin olivat käden ulottuvilla, niin kuin vaikka omistusasunto, puoliso,perhe, työ, ym. Useassa näissä on tekemisentavasta kiinni, mikä lopputulos onnen ja vapauden kannalta syntyy. Hyvistä tekemisentavoista olen kirjoittanut hyvin monta ohjetta, katso http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html . Monessa haaveessa on ero ensikertalaisen ja työlääntyneen tai urautuneen välillä olennainen: ensikertalaiselta asia täyttää koko kapasiteetin ja sopii lokeroonsa, mutta tottumuksen myötä juttu ont utumpi ja vähemmän kiehtova, jolloin olisi tärkeä, että olisi muutakin elämää mutta toisaalta esim. vaihtelevasti aikaa ja energiaa panostaa myös tuohon hyvään juttuun. Myös ensikertalaisten mainostamat jutut ovat usein tuollaisia, hienoja, mutteivät tarjoa jatrkolle muuta kuin hyviltä vaikuttavia arvauksia. Olennaista on ero osan kapasiteetista käyttämisen ja koko kapasiteetin tarvitsemisen välillä ihmisestä toiseen. Esim. ulkomaalaiset krronisessa flunssassaan tai helteen laiskuuteen tottuneina saattavat olla kovin pienikapasiteettisia, kun taas terve Suomen ilmaston osaava koulun käynyt käyttäisi samaan asiaan vain osan kapasiteetistaan ja tarvitsisi paljon muita virikkeitä ja vaihtelua.
Ostoksissa onnistuminen on myös tärkeä taito, katso http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/11/suhteesta-tavaroihin.html . Siinä olennaista on paikkakunta, jolla asuu tai lomailee: se luo ihan erilaisen tarjonnan, eri tavoite-elämäntapaan sovitetun, eri taitoja tukevan, eri asioihin tutustuttavan, eri puolista pois luistavan.

Kaupoista, myymisestä ja yrittämisestä

Tässä kun olen asunut Savonlinnassa, missä on kovin taitavasti pidettyjä kauppoja, ja toisaalta joskus seurannut Postin yrityksiä myydä postipalveluja, niin on tullut mieleen, että pääkaupunkiseudulla ainakin olisi paljon opittavaa savonlinnalaisista taitoista kaupan, markkinoinnin ja yrittämisen saroilla. Tässä linkkejä kirjoituksiini aihepiiristä:

http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/11/saonlinnassa-kivasti-pidettyja-kauppoja.html
ostoksissa onnistumisesta http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/11/suhteesta-tavaroihin.html
http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2017/01/tyossaan-kehittymisesta.html
lahjat ja taidot opt näin http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/07/tunteidenmukaisuus-tuo-lahjakkuutta-ja.html
http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/08/uusavuttomuudesta-eroon-paasemisesta.html

Savonlinnalainen käsityöläinen, kauppias tms tuntuu tekevän satsauksen yläkanttiin hintaan nähden, mikä toisaalta tekee hänen työstään antoisaa ja kiinnostavaa ja toisaalta tuo hyvän laadun ja hyvää mieltä asiakkaille jälkikäteen, mutta joskus vaatii asiakasta uppoutumaan aiheeseen enemmän saadakseen koko hyödyn.

** *
Tää on vitsi. Kun tuosta tuli mieleen, että olisi hyvä, jos vanhukset toimisivat hyvin osaamiensa tuotteiden sisänostajina ja testaajina, niin tuli mieleen, että mitä kävisi, jos laatisivat käyttöohjeen jollekin laitteelle: Käynnistä painamalla napista On. Näyttöön syttyy valoja teksti:
- Katsotaanpas, vähän kestää, mutta nyt tulee teksti, mitäs siinä lukeekaan:
 "Käynnistä painamalla napista On. Näyttöön syttyy valoja teksti:"
Joku vasta opinnoistaan tullut tai joku työhönsä kyllästynyt oli seurannut ohjeita laatiessaan käyttöliittymää.
Tämä työntekotapa on ihan toinen, paljoon ymmärrykseen j apaljoon satsaamiseen perustuva, siis mielenkiintoon perustuva, ei työteliäisyyteen vaan sukelluksiin kiehtoviiin aihepiireihin ja elämänkokemukseen pohjautuvaa, vuosien harrastuksen myötä esim. valita yksittäinen tuote tai tiettyyn tarkoitukseen tuotteita.

* * *

15.1.2018   Ostoksissa onnistumisen taidosta yms   http://asiakkaanavain.blogspot.fi

Urautumien korjaamisesta loman, taiteen, uskonnon ym avulla

Lainaus blogistani http://savolaisuudesta.blogspot.fi

"Urautumien korjaamisesta lomalla

Uutiset Turun puukotuksista laittavat miettimään eroa Turun tai pikemminkin pääkaupunkiseudun, josta olenkotoisin, ja Savonlinnan välillä. Savonlinnassa on jotenkin suojatumpi olo. Yhdistän sen ortodoksisen Uuden Valamon luostarin läheisyyteen reilun sadan kilometrin päässä Heinävedellä.Mutta voi se johtua siitäkin, että Savonlinnan vetovoimatekijät ovat lähempänä omia haaveitani. Mutta niin, Turussa on laaja koulutettu teoriaperspektiivi jatkuvasti käytössä ja ateistisuutta tavoittelevien kanssa käy usein niin, että jos on jossakin taitava, heiltä yli hilseen menevä, niin karsivat moiset varmuuden vuoksi pois, jotta pääsisivät uskonnosta eroon, ja niin perspektiivistä jäävät kaikki hienoudet ja taidot pois eikä vain uskonnolliset. Kun taas sitten uskonnon kanssa käy niin, että on yhteisössä jokin taho, jokin laajalti kannatettu suuntaus, joak käskee katsomaan urautumien lisäksi myös muun elämän, elämänviisauden, viisauden, käytännön asianhaarat, muiden elämänalojen taidot yms ottamaan huomioon, koko ajan etsimään parempia vaihtoehtoja etenkin sinne, missä ainakin osa kaipaa parannuksia. Eli jäädään paljon korkeammalle taitotrasolle, kun on Savonlinnassa uskonto, taide, mummola, luonnon viisaus ja kulttuurien kohtaamiset ym matkailussa. Osataan korjata urautuneiat kohtia viisaammiksi, mikä on hyvä matkailuvaltti vapaa-ajan lomamatkailupaikkakunnalle."

Worker with no experience of life wanting to broaden one's view

It came to my mind that in Asia maybe many work a lot but get no experience of life. There isn't much else in their life than first studies and then working, maybe cooking and reading newspapers and magazines too. So how to start if one has not much experience of life but wants to broaden one's sphere of life? Hobbies are a good start! In them one studies some area of life that one is sincerely interested in and does that in free time ways, kind of finding more room for oneself. Hobbies are typically on a different area of life than work and offer so refreshment and not just things to do. In Finland a typical hobby group meet once a week for some months. That isn't much time away from one's working life, but offers skills for life. It is important to choose a hobby that one finds fine and enjoyable, that one is sincerely interested in and finds refreshing and fascinating. In such one's whole capacity opens to learn new things, to be more alive, to find one's own ways in life and teh real ground for one's skills. It is good to have several hobbies. You can try some and continue after half a year only in those which you enjoy and find fascinating, which bring positive variation to your daily life. First find course advertisements: what can one study, when do courses start,w here and what it costs, do you suit them by your starting skill level, but notice also what other courses you like, etc. Then you have already some idea of the courses. Then you can go to some happenings in which people tell about such areas of life, courses etc. Or at least find brochures of nice fine things, which you can keep as souvenirs, as a future goal for your life and as a subject to talk about, even if you did not manage to go to them in the first try.
One can also go to happenings, for example to music concerts of the types of music that you happen to enjoy. They offer enjoyable variation to working life and a taste of what different areas of life feel like, would one be interested them: sometimes?, as hobbies?, as one's inclination?, as the type of skills to cultivate for one's dream job? About changing to dream job, see my blog http://todreamjob.blogspot.fi . And about getting more free time, see my blog http://workandfreetime.blogspot.fi .
If you would like to go to different types of places, ick ones that you like and whose values you admire, so that you are likely to get along and find real treasures from their wisdom and ways. Similarly with new types of peole to get to know, but take care of safety, since all do not like very work style people hanging around.

Koulutuksen robottimaisuudesta ja viileyden vaikutuksista ryhmässä

Monella on tuntunut olevan koulumainen perspektiivi kuin viivoja vain, jotenkin ankea ja korjautumaton, kuin robottimainen. Se muistuttaa sitä, mitä käy laihduttajille ja lämpimistä maista Suomeen keväällä tuleville: luulevat olojaan lämpimämmiksi kuin mitä ne sitten ovat ja niin heidän elämisensä menee jotenkin ankeaksi, tiuskivan voimattomaksi. Ankeudelle on tyypillistä, ettäperpektiivi on jotenkin lätytänä, ei niin viisas, tunnelmaton, ei oikein kanna, räsähtelee rikki eikä oikein korjaudu niin helposti kuin tavallisesti lämpimämpänä. Kouluperspektiivissä on tuota samaa. Voiko olla, että koulussa on liian viileää? Ehkei sitä niin huomaa, jos on ryhmässä, joka luulee, että onok lämmin. Ja silloin kun istuu paikoillaan, niin jumittuu perspektiivi sen sijaan, että eläsi ajatusten ja mielitekojen mukaan kuin kesätuulen leyhyttelemänä, niin kuin kai lämpimänä omin päin puuhatessa käy. Itse olin kouluaikoina kuin unessa, jumittunut, olinko pitkittyneessä flunssassa oikeasti?

* * *

2.9.2017   Itseä tyhmempi seura, jota joku, esim. äiti, on mainostanut ihan ok'ksi ja jonka kanssa yhdessä, esim. hänen ohjauksessaan tai hänesä mallia ottaen, puuhataan, tyhmentää paljon, urauttaen tavallista paljon kapeampiin elämänuomiin, jolloin elämänlaatu kärsii kamalan paljon. Silti tyhmä, jolle koulu on sopivan tasoinen, saattaa pärjätä kouluasioissa ihan hyvin ja viihtyä, mistä syystä joutuu tai pääsee malliksi fiksummilleen, ja niin fiksumpien elämänmahdollisuudet kärsivät kamalasti. Näin käy myös, jos opettaja on tyhmä, esim. harjaantumisluokkaa käynyt tai kovin urautunut tätä nykyä. Pitäisi antaa fiksumpien oppilaiden olla kylliksi omalla tavalaan, etenkin tyylin,lähestymostavan yms henkilökohtaisten piirteiden osalta, jotta saisivat elintilaa edes hiukan niin kuin muutkin. Kouluopin perässä orjallisesti tekeminen ei ole elintilaa, jollei koulu ole itselle sopivan tasoinen ja kiehtova.

Koulu aikuisille (ja siitä, miten sen tarve erehdyksessä tuo lapsille ja nuorille koulupakkoa)

Lapsilla ja nuorilla tuntuu olevan epäonnea näin kouluvuoden alkaessa. Näyttää siltä, että ei-ollenkana koulumalliset äidit heitä kouluun pakottavat, lienevät ulkomaalaisia alunperin, summittain hahmottavia kuin jatkuvassa helteessä elänyt, eivät ehkä ole käyneet koulua ollenkaan itse tai ovat vieraantuneet siitä liikaa elämäntavoiltaan ja siksi kaatavat sitä liikaa lasten ja nuroten niskaan. Mahdollisuus oppia tarkkaan eikäs ummittain, ei oikeastaan liity vain kouluun vaan hiukan viileämpään kehoon ja polveilevaan liikkumiseen nähdyssä maisemassa, joka on aika viileä. Eli se liittyy sekä katseen tarkkuuteen, ympäristön hahmottamisen tarkkuuteen ja hienomotoriikkaan, joita tukee tunnelmataju: tuntemuksenomainen tapa hahmottaa vaikka, että tällainen, tähän tapaan elettävä sää tai että onpa ruuhka-aika.
Kouu onlapsille ja nuorille järjetön pakko, ei sitä luokkaa mitä järkisyyt ja tunteet tukisivat. Liian suuria pakkoja syntyy, kun joku, kai siis vanhemmat, sosiaalitantat, yms, mm työttömät ulkomaalaiset, ei tee jotakin ollenkaan, vaikka kokee sen tarpeelliseksi elämässä suuressa määrin, kuten vaikka, ettei lue koulukirjoja vaikka kokee kouluoppia tarvittavan elämässä. Sellaisia liian suuria pakkoja siis liennyttää, jso nuo jotkut, joilla se tarve on, käyttäisivät sen elämänalan opiskeluun edes kohtuullisen suuruisen ajan joka viikko pitkiä aikoja putkeen niin että ehtiuvät oppia paljon, viisastuakin. Esim. olisi aikuisille koulua tunti viikossa tai tunti viikossa pakollista opiskelumaista lukemista omalta taitotasolta niin, ettei jää heikkoja kohtia alempiin taitotasoihin, kullakin ulkomaalaisella. Pitkän ajan kuluessa se olisi jo ihan eri asia kuin ei ollenkaan.
Ja jos tämä esim. on huono järjestely joillekin, niin pitäisi olla monia eri vaihtoehtoja, esim. jollekin aikuiselle koulussa istumista, siis aikuisten koulussa, kymmenen tai kaksikymmentä tuntia viikossa. Tai jotkin pari kurssia kouluaiheissa, joilla kydä kummallakin kerran viikossa. Tai oppimateriaalia erilaisista lukutavoista esim. hidas tyytyväinen pojan lukutapa, joka ei socvi kaikille, tai vikkelään hahmottavan taideorientoituneen tytön lukutapa, jossa tarkkuus ja se, ettei jää osaamattomia kohtia perustaitoihin tai toisten ajattelutyyppien tunnistamiseen,olisi tärkeää. Ja jotakin elämänatvoista, jota tukevat havaintokykyä ja jaksavaisuutta, tervehenisyyttä.

* * *

18.8.2018   Näin kouluvuoden taas alkaessa kiinnitin huomiota kouluun kulkeviern lastent yyliin ja tulin ajatelleeksi, ettäö mietn epäobjektiivisia, toispuolisia, yksisilmäisiä ja määräileviä he ovatkaan, tarvitsevat kyllä koulua oppiakseen sivistyneiksi. Mutta sitten heti huomasin, ettei se ollut heidän eka aamunsa koulussa, vaan olivat jo opettajan littuun laittamia,opettajan vaikutetta kaikkialla, niin siis ilmeisesti nuokin piirteet opettajan, kun ei niitä kesälomalla näkynyt ja nyt oli opettajien tyyliä vähn kellä vain, aikuisillakin. Kun lapset tulevat kesälomalta, he tietenkin huomatuttavat, että loma on hyvä ja ihan viisas jalapset vbiisaita ja koulua kuuluisi muuttaa viisaammaksi, ei ole tunnetta kouluntarpeesta ainakaan ollenkaan kaikilla. Mutta opettaja kävelee niiden mielipiteiden ylitse juuri noilla ominaisuuksilla, jotka lapsiin olivat tarttuneet, ja aloittaa kouluvuoden pakolla vaikka kiltin valekaavussa. Vanhemmat ihmiset kai olettavat, että opettaja käy koulujärjen mukaista ei-yksisilmäistä keskustelua lasten kanssa ja ottaa opnkeensa ehdotukset iopetuksen tai koulun parantamisesta ym tarpeellisesta, siis vähintään peruskouluasioissa käytetyn järjen tasoisella järjellä, hyvällä tahdolla ja sivistyksellä, suvaitsevuudellakin. Siihen koulun asema perustuu,mm niin oletetaan lasten ja nuorten oppivan taitoja elämää varten, mikä on koulun syy ja oikeutus, ei määräily.
Vastaavasti nelikymppinen saattaa olla hajamielinen, urautunut,laiska, etenkin kotioloissa vain kiinnostavia ja omien mielipiteidensä mukaisia juutja poimiva, tekevä, ja niin siinä joukossa tulee mm huolimattomuussvirheitä ja laiminlyöntejä, mitkä joissakin yhteyksissä tuovat vaikutelman,ettö heiltähän koulua puuttuu. Usein käy niin, että sellaiset siirtyvät väitteiksi lasten ja nuorten kouluntarpeesta, jonka ei kyllä luulisi olevan noin tähittieteelline kuin mitä tavallisesti näin tullaan olettaneiksi. Mutta onhan niin, että jos etenkin vanhempi väki on jo koulun käynyt ja omaa elämänkoemusta ja niin ollen opettelee ja muistaa taidot eri tavoin kuin lapset ja nuoret, niin silloin kertaus ja uuden opettelu tulisi tehdä eri lailla kuin nuorempana,esim.terveitä elämäntapoja opettelemalla, niihin hyviä vinkkejä antamalla, ja muu sitten käsvisi kuin itsestään, vanha muistuisi paremmin mieleen, jos esim. silmät olisivat tarkat. Mutta joka taoauksessa osa nykyisin lasten ja nuorten kouluun käytettävistä opetusmäärärahoista tulisi kohdistaa aikuisten koulutukseenyms, ja vähentää, siis terveen järjen mukaistaa lasten ja nuorten kouluvuosien määrää.

19.8.2018   Hoitoalojen työtehtävät aivät käsittele maailmankuvaa vaan sitä, mikä on jonkun vointi ja mitkä yleensä tavalliset tekijät siihen vaikuttavat, ja niin hoitoaloilla pitkään työtä tehneen koulujärki voi olla isoksi osaksi poissa käytöstä, rtuosteessa, ja osin hoitoaloilla on väkeä, jotka kesträvät bakteereita hyvin mutta ovat siis jostakin tropiikin maasta,kenties kouluja käymättömiä. Niin siis myös hoitoaloilta pois vaihtaneissa, jotka esim. antavat joitakin koululaisiin liittyviä lausuntoja. Poikkeuksena kai ovat lukemalla itsensä sivistämisestä ja terveistä el'mä'ntavoista, mm liikunnasta ja ulkoilusta sekä luonnosta harrastuneet.

Ongelmana siinä, etteivät aikuiset, jotka kaipaavat koulua tms,käy koulua tms, on kai, että iso osa heistä on niin kaukaisista maista muuttaneita, etteivät he, jos ajattelevat jotakin koulun tapaista oppia kaipaavansa, mene noin vain kysymään (kai opettajalta, opetusministeriön jostakin tiedustelunumerosta, työvoimatoimiston koulutuskysymyksissä neuvovilta tms), että hei, haluaisin tietää, onko aikuisille mitään koulua, mitä voisin käydä. Tai että jaa, no siinä tapauksesdsa haluaiaisin varmaankin harjaantumisluokalle, onko niitä, miten niille pääsee, miten niillä opuiskellaan? Ja muuttaisi tarpeen tullen koulun perässä toiselle paikakkunnalle, jolla koulua voi aikuinen käydä, sillä tajuaisi, että on se niinisop valinta elämässä, ero ihmistyypissä, että haluaako koulua vielä aikuisella iällä vaiu ei. Ja kanssa, että onko perustaitoja harjaannuttavaa opetusta niistä ja niistä maista muuttaneille, tms, jos sellaista tyuntuu kaipaavan. Ja että onko aikuisille mahdollista kerrata kouluopintoja, tai lukea omaan tahtiinsa, tai osin luokassa ja osin omin päin, yms.

Lapset menevät kumman littuun koulun alkaessa, ja pysyvät litussa koko koululukukauden. Voiko olla, että kun laoset ensimmäisinä koulupäivinä valittavat, että opettaja sivuutti lasten hienot ajatukset kesäloman hyödyllisyydestä ja lasten omasta viisaudesta, niin vanhemmat ymaikuiset ajattelevat, ettei opettaja niin saisi tehdä vaan hänen tulisi kehittää järkevyyttään ja sivistyneisyyttään niin, että muissakin kuin koulukirjasta opetettavissa asioissa hän olisi vähintään koulujärjen tasoa, itsekin ajatellessaan, ja sivistynyt edesottamuksiltaan, ja niin hänet laitetaan kuriin ja lukemaanyleissivistävää kirjallisuutta, mutta hän ei tykkää siitä ja niin hän ottaa koulun tilan ja kouluhan on reaaliteetti lasten elämässä, niin että sillä on aika iso tila. Ja käy ehkä niin, että isä ja kauemmat tutut käyttävät klisheitä arvioitaessa, että kuka on millainenkin ja keneen kuuluu mikin pakko kohdistaa, ja niin opettaja muka on täydellinen ja lapset kuriin laitettavia, mutta joutuvat kamalan kuriin, kun opettaja ei edelleen kään kasvata yleissivistystään ja ajattelukykyään,moraaliaan. Ja niin kun tilanne on pielessä, niin laposet laitetaan littuun, että heistä se muka johtuu, heidän epärationaalisuudestaan, joka usein on opettajavaikutetta. Opettaja on kai urautunut, kenties vuosikymmeniä vanhemman tyyppinen siinä kuin mitä sanoo iäkseen, ja niin hän paahtaisi koulua koko vuoden ja se olisi hänestä lyhyt aika ja hän vain sivuuttaisi lasten kommentit, ja jotenkin siitä jää se olo, että lapset sivuuttaisivat asioita, mutta bugi on usein iäkkäämpien, asemaa paljon enemmän virallisessa hierargiassa omaavien mukavuudenhalussa ja ajattelukyvyn puutteessa, josta heidän käsityksensä koulun tärkeydestä lapsille kumpuaa.
'

Vaatteet ja omat elämänvalinnat

Vaatteista en niin tiedä paljoa, mutta mainitsen tähän muutamalla sanalla vaatteista ja sosiaalisesta lokerosta, kun nyt tulin tuosta siivoamisestakin kirjoittaneeksi.
Eri ihmiset ovat eri tapaan sosiaalisia. Se on osin elämäntilannekysymys, että mikä on heille sopiva sosiaalinen etäisyys kuhunkin ja mihin tapaan heille on hyvä olla sosiaalinen tai pois vetäytyvä. Nuorilla ihmisillä seura vaikuttaa paljon, kun ei ole vielä oppinut itselle sopivaa tyyliä ja lokeroa. Ne eivät ole suosittelukysymys tai neuvojen seuraamiskysymys vaan samantapaista kuin harrastusten valinta, että kivoja, hyvää elämää tuovia, elämänvalmiuksia kasvattavaa.
Vaatteita on erilaisia eri elämänalojen harrastajille sekä eri arvoja kuvastrelevia, esim. mihin tapaan puolustautuu, mitä ryhtiä kaipaa. Mikä taas on vapaa-ajan huvi, lokero, johon mieluusti lipsahtaa ja josta mieluusti saisi työnsäkin.
Vaatteita on myös eri tekemisentapoja arvostaville, esim. kuivantyyliselle, mukavuudenhaluiselle tai näköhahmotuksen tarkkuutta suosiville. Tekemisentavat ovat yleensä elämänalueesta, käytetyistä taidoista, seuraavalle taitotasolle hyödyllisistä hyveistä ja mukavuusalueesta kiinni. Vaatteiden tehtävänä olisi auttaa itselle sopivaan elämään ja saada muut kohtelemaan edullisesti, siihen suuntaan tervehenkisesti vieden.

Siivoamisen määrästä

Sanotaan,e ttä tropiikissa on kamalasti pöpöjä ja siksi tarttee pitää koti tiptop koko ajan ihan siivottuna, kemikaalein puhdistettuna, mikä ei taas viileässä ilmastossa ole terveellistä, kun ihan antiseptisessä kuten pakkasilma ei ole iholle hyvä asua, ei kai muutenkaan terveellistä esim. mielialalle.
Usein ihmiset yrittävät tehdä kaikenkattavia ohjeita, että miten pitäisi asuaja minkä verran siivota,mutta noissa asioissa on monta henkilöstä riippuvaa piirrettä, joiden myötä siivoamisen määrä ja tyyppi kuuluu olla ihan erilainen.
Esim. jos jollakullaon mielestään mukavia sanomalehti- ym paperipinoja mutta asuu hajamielisesti, niin kenties siinä teekupposen kanssa tossutellessa jokin paperi putoaakin, ja jos on kömpelö ja paperi ei ole tärkeä, niin kai se on vain pehmeä jalan alla, ei ole tuota ihmistä haittaava piirre. Jos joku sen sijaan siivoaa rivakan piittaamattomasti kotoaan tai työpaikalla osan paperiroinasta ym tavarasta pois mutta osa jää, niin jäljelle jäänyt on rikkonainen tunnelmaltaamn ja juuri niitä vanhimpia eniten huonoksi menneitä papereita, roskia ym, eli kovin epäviisas jättää, kun ei se ole mihinkään tekemiseen, asumiseenkaan hyvä tuolle, mutta toisaalta hän ei aki niin häiriinny siitä kuin muut, kun se on hänen oma tapansa tehdä ja se kai merkitsee, ettei hän huomaa sellaisia asioita kuin että mikä kiva tekeminen tässä oli kesken tai kuin muistona jäänyt versus että roskien rippeitä vain, ja niin hän ei kai perusta tekemisiään ja elämistään sellaisiin asioihin, kuten monet muut taas puolestaan tekevät.
Jos sitten miettii sitä, että mikä määrä tavaraa saa olla huoneessa esillä, niin se riippuu paitsi käyttäjästä, myös vuodenajasta yms elämän kuvioista. Helteellä hahmottaa asioita summittaisemin kuin muina vuodenaikoina, ja niin ei saisi olla niin paljon tavaraa esillä eikä se saisi vaatia niin paljon miettimistä tms hahmottamista kuin muina vuodenaikoina onkiva. Muttei kaiole velvoitetta laittaa kotiaan erityisestihellettä varten.
Ihmiset tarvitsevat sekä virikkeitä että rauhaa ja tyyntymistä. Jotkin tarvitsevat mota esinettä, kuvaa, aihepiiriä elämässään ja joku vain yhden suuren  plus peruselämiseen tarvittavaa. Ihminen, jonka katse ivlistää kuin tavaroiden ohitse niitä ymmärtämättä, että mitä ne ovat, oppii huonoja tapoja tekemisiin, olemaan katsomatta, kun taas kyllin simppeli sisustus, jotta katsoo mielellään puiden oksia yms monimutkaista tervehenkistä, tekee käsityskyvyn ja huomiokyvyn paremmaksi. Toisaalta toinen perheenjäsen saattaa tarvita enemmän virikkeitä katseelleenkin ja viihtyä eri aihepiirien parissa, mistä syystä on hyvä, jos kullakin on oma huone tms oma soppi, esim. verhon tai sermin katveessa.

Koulun tarpeen analysointia

Koulusta tulee mieleen, että joku lasten vanhemmista tai näiden tuntemista ammattilaisista, jolla oli houno pää, tuumi, että jotakinkoulun tyyppistä kyllä tarvitaan, ainakin jonkin verran jossain vaiheessa, laitetaan siis lapset kouluun. Ja niin siellä istuvat 9 tai 12 vuotta putkeen kaikki kouluvuoden arkipäivät, vaikkei oikeastaan ollut perustetta päättää mitään niin suunta työputkea, niin totalitaarista käytäntöä. Siinä, missä ajattelukyky tai elämänkokemus loppui,käytti totalitaarisenalinjausta, jonka oli huomannut aiemmin joissain tapauksissa pätevän, vaikka oikeasti siihen ei olisi saanut päättää mitään, kun ei kerran osaa, vaan olisipitänyt antaa asialle aikaa hautua, eri ihmisten löytää uusia huomioita siihen, mikä olisi lapsille ja nuorille hyväksi.
sama virhe tulee, kun joku äiti tms miettii, ettei ole kiva, joslapset ovat kokoajan jaloissa, laitetaanpas siis heidät kouluun. Jos lapset halutaan pois jaloista, esimleikkikenttä, nuorisotalo, kaverin koti tai joskus mummola olisis iihen parempi paikka, samoin harrastukset. Ei ollut mitään syytä päättää siihen niin ikävää kuin kouluparemmille oppilailleon.
Kun mietitään jotakin noin suurta kuin että mihin lasten ja nuorten koko vuosi pitäisikuluttaa, niin siihen pitäisi porukalla keksiä monta hyvää ideaa, antaa niiden vähitellen muodstaa maisemakuvan siitä, mikä olisi hyväksi ja millaiset järjestelyt sitä tukisivat. Ja mikä taas on ylimääräistä, liikaa jöötä.
Yleensä, kun miettii jotakin, niin rakennetun ympäristön ruutumalliset hahmot, suorat viivat, lättänätpinnat yms eivät ole hyvä'ksi ymmärrykselle, jos niitä samalla katselee tai o juuri ylen määrinkatsellut tai miettinyt niitä. Sen sijaan pitäisi katsella luontoa. Hyvä on metsämaisema tai yksittäinen kasvutavaltaan näkyvissä oleva oksa, jonka rytmit ovat luonnolliset, vähitellen tilanteet kehittyvät toisikseen niin kuin oksaan vertaamalla voi huomata, ja tunnelmataju ja tunteet sekä elämänviisaus ja maisemakuva ovat mukana.

10.8.2017   Luulen, ettei kouluun tehtäviä muutoksia ole hyvä suunnitella silloin juuri, kun koulut alkavat,s illä suunta on silloin koulutyöhön pakottamiseen päin, mutta jos on hyviä ideoita kesäloman jäljiltä, niin niitä on toki silloin hyvä tuottaa vastaisen varalle. Koska muutosten on tarkoitus olla järkeviä ja ylipäätään hyvälaatuisia, siis koulun ja opiskelun parantamisyritelmiä, lasten ja nuorten elämän parantamisen tapoja, niin niitä olisi kai hyvä tehdä silloin, kun koulu sujuu tavalliseen tapaan omalla painollaan, siis kai etenkin keskellä lukuvuotta melkein milloin vain, muttei esim. ihan kesälomaa aloitettaessa, sillä silloin ne helposti vesittyvät siihen, että no, nythän on tämä loma jo ihan kohat tulossa, tehdään erilailla nyt ja sitten taas ensi vuonna samaa vanhaa koulua.

Onko niin, että koulujen alun lähestyessä vanhemmat tuumivat, että "jaa-a, koulut taas alkavat, pitääpä varmaan meidänkin laposemme sinne laittaa", siis toimivat yleisten tapojen mukaan, sen sijaan, että olisivat jotenkin erityisesti meittineet asiaa. Ja niin lapset laittaa kouluun jonkinlainen ymmälläänolo, taju, että jotakin pitäisi oppia mutta miksi juuri koulu, sitä ei tiedä, ja aikataulu: kalenteri, lukujärjestys tms mielikuva, joka määrää ajankohdan, ja sitä opettajat sitten käyttävät vanhempien perspektiivinä: jonkinlaista ruutumallia että kalenteria minä vain mietin. Ja lasten perspektiivinä käytetään jonkinlaisia ekakertalaisen merkintöjä, että näistä oli puhetta ja noista, ei edes viikkoa tai muutamaa myöhemmin kokeen tienoilla ollutta, että tällaisista asioista oli puhe tunneilla. Ja niin tulee kamalan lättänä perspektiivi lomalaisen viisaan perspektiivin tilalle jo siitäkin. Koulun alkaessa pistää silmään meiningin lättänyss: kouluun pakottavat etenkin ne, jotka aikanaan kävivät harjaantumisluokkaa tai joilla oli huonoja numeroita paljon, pakottavat kaikkia lapset eikä vain tuttuja. Eli kouluun pakottava perspektiivi on paljon tyhmempi kuin useimpien lasten omat perspektiivit. Siksi kai koulun parantamista pohdittaessa olisi iloa jostakin keskusteluryhmästä tms, mihin koululaiset saisivat pitkin vuotta esittää omia parannusehdotuksiaan, ratkaisujaan ja toiveitaan, toki myös korjattavia ongelmia.

Onko vanhemmilla liian vähän opetustaitoja ja kommunikaatiotaitoja, ja sosiaalista kautta oppimisen taitoja, kun heidän oma kiinnostuksensa kouluaiheisiin kääntyy muka näkemykseksi, miten lapsen kuuluisi opiskella, sillä eihän vuoden tai vuosien puurtaminen ole ollekaan sama kuin aina joskus vartin verran lasten myötä kouluaiheisiin uppoaminen? Joskus tulee olo, että vanhemmat olettavat lapsen oulutyön myötä löytävän inspiraation ja oppimisen ilon, mutta nehän ovat tyypillisiä kovin lyhyille hyvin sujuville opiskelutuokioille, esim. 5 tai 10 min. Ja pitkään puurtaessaan taas tylsistyy. Jos ymmärtäisi, että eri taidot perustuvat eri elämänalueiden varaan, täytyy huomata taidossa olennaiset seikat ja olla hyvin sen tekemisten eri puoliin virittäytynyt, niin ehkä sen tajutessaan osaisi arvioida paremmin, mitä tahtia kukin oppii ulkoa luettavia asioita ja miten paljon tavallisissa taidoissa tapahtuu muutosta. Kaikki muutos ei ole parempaan päin, sillä lomalainen on tavallaan osaavainen ja koulun urauttama taas voi olla tyhmentynyt eikä oikein taitojensa vireessä.

Asiat, joissa onpaljonpakkoa muttei ainakaan koko matkalta kyllin hyvö ymörrys mukana, pitäisi tokaisujen sijasta kommunikoida selkein selostuksin kerta toisensa jälkeen, selventäen muita asianhaaroja myös, jotta tyhmäkin, laitosmainen pää tai pihalla oleva ulkomaalainen tai ihan eri mieltä oleva tai eri mieliteot omaavakin ymmärtää ja saa asiat oikein. Esim. ei pitäisi sanoa, että "koulunkäynnissä on iso järki", kun siinä harjaantumisluokkalaiset ym laittavat juuri fiksuimmat käymään koulua, vaan pitäisi sanoa, että jos koulussa istumiseen/opiskeluun on jonkinkohdalla kovin vahvat järkiperustelut, niin tämän olisi itse käytänä koulua tai opiskeltava kouluasiaa, kun taas jos oma järki on parempi kuin koulun järki ja koulussa tylsää, niin olisi aihetta tuon ihmisen lukea omin päin, vaikkapa kaupunginkirjastossa, olematta liiaksi sidoksissa kouluun, olematta tavalliseen koulunkäyntimuotoon pakotettu.

11.8.2017   Kouluun ei pitäisi pakottaa idioottimaisin syin tai idioottimaisen ajattelutyypin vallalla, vaan pitäisi pitäytyä kunnolliseen, mieluusti vähintää yhtä hyvälaatuiseen kuin lasten oma ajattlu kesäloman lopulla, vaikka se tarkoittaisi pitäytymistä perusteluun "jotain oppia elämää varten olisi hyvä saada", mutta kuinka paljon koulussa olisi istuttava, on sitten eri kysymys, kaii käytännössä tavan mukaan määräytyvä, mihin yritetään saada terveen järjen toivomia variaatioita.

 Jos kouluun joudutaan siksi, että olisi hyvä jotakin opiskella ja siksi, etteivät vanhemmat osaa, voi tai halua työnsä lisäksi siinä ohessa luoda uudenlaista tapaa opiskella ja elää lapsuus ja nuoruus, niin silloin koulujöön ei tarvitsisi olal niin suuri eikä idioottimainen vaan summittainen, ja kuuluisi kehitellä uusia parempi variaatioita koulunsta niin, että eri oppilaat voisivat opiskella ainakin osin eri tavoin, ja silloin olisi olennaista, että olisi teitä muunlaiseen opiskeluun, esim. vihkosia, että näin opiskelen kouluasiat omin päin esim. kirjastossa., tms oppaita teitä luomassa, ym esitteitä, esittelyjä tms mitä nyt tarvitaan niitä luomaan. Eli jos tiet olisivat valmiina, elämänmalli olemassa ja turvallinen, niin kenties silloin voisi noita yksilöllisi variaatioita olla paljon helpommin, vapaammin.
Jos ja kun opiskelutavan pitäisi olla lapsen tai nuoren omien tarpeiden mukaan, nuo ohjevihkoset yms pitäisi luettaa lapsella tai nuorella itsellään eikä antaa hänen vanhemmilleen vain. Koulun tulisi tarjota nuo opiskelutiet, ja kirjastin yms yhteiskunnan, ei vanhempien toiveiden niinkään juuri.

12.8.2017   Jos ja kun lasten tyyli näyttää siltä kuin koulu olisi teknistä ja tylsää, merkitsee se, että lasten oma taitotaso objektiivisessa ajattelussa on paljon korkeampi kuin kouluopetuksen käyttämä jäsennystapa, eikä koulua niin ollen pitäisi pitää sopicvantasoisena ja haastavanakin, positiivisia tunteita herättävänä, kun se on sitä vain heikoimmille oppilaille. Kouluopetuksen syvällisyyttä tulisi kasvattaa olennaisesti ja jäsennystavasta tehdä paljon vähemmän tekninen mutta niin, että asian ymmärtää eikä olepuppua. Ei ole mitään järkeä vaatia koululaisia tyhmentymään teknisiä juttuja viisaina pitävien tasolle!Insinöörialojen taitojen oppiminen ei vaadi teknisyyttä vaan kuvallista hahmotusta ja konkreettista objektiivisuutta.

Kamalan jöömäiset käsitykset siitä, että koulua pitäisi käydä, ovat kai yleensä aivan liian tyhmien käsityksiä eivätkä kuulu kuunneltaviksi. Sen sijaan tavallinen näkemys on, että jotakin oppia pitää saada ja että olisi hyvä lapsilla ja nuorilla olla paikka, missä viettää turvallisesti päivänsä ja saa ruuan. Se, että ihan kaikki pitäisi opiskella, vaikka olisi aivotonta, on kai opettajan työnteon yksi tavoite, josta hän pitää kiinni, koska ei tiedä, miten muuten voisi sanoa pitäneensä tunnin ja ansaitsevansa palkkansa. Oppisisällöistä taas päättävät kai opettajat eli opettajan työhön urautuneet ja motivoituneet, eivät niin laaja-alaisen yleissivistyksen ja hyvän ymmärryksen perspektiivistä vaan haalien töitä omalle alalleen.

Kouluopetusta suunniteltaessa olisi olennaista ottaa tervejärkisesti huomioon se, että monella oppilaalla on kesälomalta tullesa parempi pää, enemmän ratkaisuja keksivä ja elämänviisaampi kuin keskellä kouluvuotta. Koulu ei siis ole kaikessa ajattelun taitojen opettaja vaan ainakin joillekin riippakivi, ajattelun osa-alueiden huonontaja. Ylipäätään pitäisi miettiä sitä, onko urautunut työnteko se, mitä halutaan tukea, vai olisiko terve järki pidettävä mukana. Kesällä mietitään asioita näkemyksellisesti, kun taas urautunut koulupää käy niitä läpi tekninen yksityiskohta kerraan, mikä ei ole motivoivaa, kun juuri on oppinut ajattelemaan omin päin, löytämään ratkaisuja elämänymmärryksen kanssa sovussa eikä liikaa yhteen oppiaineeseen kerralaan rajoittuen, ulkolukuun tyytyen. Kunnollisen objektiivisen ajattelun oppimisen ohjeita olen kirjoittanut blogiini http://pikakoulu.blogspot.fi .

13.8.2017   Jos lapsi tai nuri kärsii koulusta, niin jotkut vanhemmat ajattelevat, että hyvähän se on elämässään jotakin myös kärsiä, niin se jalostaa. Mutta eihän kärimyksen kuuluisi olla kokoaikaista eikä sen kuuluisi kohdistua muutenkin viisaimpiin vaan niihin jotka ovat tökeröimmin toisia huomioonottamattaomia, pahantekoon ja pahantahtoisiin, vaikka pahantahtoisuuden syy kai usein on joissakin eturistiriidoissa, kateudessa ja sosiaalisissa solmuissa sekä elämänviisaudenpuutteessa. Sitä paitsi koulun tehtävä ei ole kärismyksen tuottaminen, ei sitä saa sellaiseksi muuttaa! Olisi sen sijaan korjattava epäkohdat, tehtävä variaatioita oppilaiden yksilöllisten tarpeiden huomioonottamiseksi.
Usein kun lasta tai nuorta koulu painaa, vanhemmat suhtautuvat kuin se olisi tervehenkisen rasituksen tuomaa väsymystä, vaikka se on yleensä seurausta siitä, että koulun tuoma rasitus on vääräntyyppinen, liian aivoton. Silloin kai harrastukset ja vapaa-aika voivat saada elämänsisältöä tervehenkisemmäksi, enemmän tasapainoon yksilölle sopivin tavoin.

Opettajien tehtävä on vain järjestää koulu, lähinnä pitää tunnit. Mikään tervettä järkeä isompi jöö siihen ei kai kuuluisi kuulua, jonkinlainen terveen järjen vaatiman kunnioituksen tärkeitäaiheita kohtaan vaatiminen kai kumminkin, jotteivät lapset tai nuoret menisi ihan vailla tolkkua, kuin aineissa. Mutta jöötä tulee kai siitä, kun yrittää saada lapset tunnille ja tekemään läksynsä. Ikävää jöötä tulee yleensä elämässä järjestelykysymyksissä, kun jonkin käytännön jutun huolehtiminen sivutuotteenaan tuottaa jonkin vaatimuksen muille tai haitan tms efektin. Järjestelykysymyksen voi yleensä hoitaa terveellä järjellä ja terve järki pystyy ottamaan huomioon myös lapset, varaat vain heille kylliksi aikaa ja energiaa.

16.8.2017   Tuntuu, että näin kuolujen ekalla viikolla on kaikenlaisella elämänmakuisella kiltillä hyvällä elämällä epäonnea, kuin listittäisiin pois, ja rähähää-hähä valtaa kamalasti alaa. Voiko olla, että koululaisten isät sotkevat kiltin hyvän elämän ja elämänmakuisuuden laiskotteluun ja ymmärryksen pahoihin puutteisiin ja toisaalta poikien pahanteon ja pakottamisen elämässä oppimisen tarpeeseen, millä kouluakkoa perustelevat? Näissä asioissa tarvittaisiin hyvä koulujärken, arkijärjen tms kunnon perusjärjen mukainen maailmankuva, johon eri asiat merkitä selvästi, että mikä on mitäkin, sillä muutoin isät ym heikompiälyiset eivät pysy perässä vaan sotkevat asiaan tunteensa ja hukkaavat koko ajan ajatusten punaisen langan, luulevat asioita ihan toiselta planeetalta oleviksi kuin mitä ne ovat. Opettajista ei voi kaikessa ottaa mallia, isäkään, sillä opettaja ei yleensä ole tunneasioissa järkevä ja sivistynyt, vaan olisi kiinnitettävä huomiota siihen, keneltä oppii mitenmin hyvää järkeä missäkin aihepiirissä ja kenen vaikutuksen alaisena taas tekee isoja ajatusvirheitä. Ihmisiä ei matkita ulkonäön perusteella näytellen vaan tekemisten ideaa, elementtejä, tekemisentapaa, yleistä taitotasoa eikä taitotason aseman omaksumista ilman taitoja. Lapsilla on yleensä ihanok perusjärki, mutta aikuiset ovat laiskoja, kun ei ole heidän omasta elämästään kyse vaan jostakin vuosia kestävästä työtä vaativasta, ja niin aikuisilla on näissä asioissa usein kovin heikko ajatusten laatu ja monella myös heikko tai ihmiset ihan väärin tunnistanut moraali. Kun henkilöiden isoimmista ominaisuuksista on isoja väärinkäsityksiä, niin on yleensä sotkettu henkilöt, esim. siksi, ettei haluta uskoa, ettei oma lemppari olisi kaikista paras ja täydellinen muihin verrattuna. Siksi pitäisi henkilöt tunnistaa paitsi nimillään, myös sillä mistä heidät tunnetaan, minkä ikäisiä ja mitäsukupuolta he ovat, missä asuvat miten, mitä ammatteja, harrastuksia ja ominaispiirteitä heillä on. Ja tässä on huomattava, että jos isä haluaa kiertää aihetta, niin hän tarttuu kaikkiin sivuhenkilöihin kuin he olisivat päähenkilöitä a suuren mielenkiinnon kohteita kuin sadussa ikään. Silloin olisi kai myös aiheellista selittää, mihin järkeä elämässä tarvitaan, yms, ja miten ottaa keskustelussa jrkevyyden taso huomioon, sillä muutoin taas luistaa aihepiiristä kuin ei olisi koskaan kuullutkaan. Onkohan joidenkin miesten käsitys armeijasta, että hyökätään ei-armeijamaisten kimppuun? Ja armeijan sitten samaistaa miesten ammatteihin ja kouluun.Kokeekohan isä koulun koskettavan vaistoluontoaan ja tunteitaan vahvasti, olevansa syvässä liikutuksen tilassa sukupolvien kulun suhteen kun koulut alkavat ja hänen poikansa on myös koulussa? Jos poika kokee sen yhteenkuuluvuutena isäänsä päin,niin silloin pika myös tuntee sopivansa kouluun. Silloin olisi kai olennaista huomauttaa, ettei koulu ole sopivantasoinen tytöille, vaan tarvittaisiin fiksujen luokka tytöille, erilainen koulu tytöille, erilainen tapa aikuistua, esim. omin päin lukien ja harrastaen, itseän sivistäen ja terveesti eläen.
Ehkä kesä oli liian kuuma isälle ja hänellä oli kumma olo, kun sai syödä vainkevyesti. Koulujen alkaessa ilmat viilenevät ja se tuo paremman olon sekä mahdollisuuden syödä tavalliseen tapaan niinkuin pitää itselleen hyvänä. Ehkä isä sotkee tuon huojennuksen koulujen alkuun, kun myöhemmin kouluvuotena tuumii, että "mutta tuntui se niin hyvältä, kun koulut alkoivat, jotenkin silloint untui,e ttä se on oikein, niin kai se sitten on, vaikkei nyt olisi niin varma siitä.". Ehkä isän pää oli liian kuuma kesällä eikä hän pystynyt ajattelemaan kunnolla. Hän kaipasi selkeämpää päätä, joka on muina vuodenaikoina, ja sotki sen koulun vaikutukseen. Voi olla, ettei muissa maissa osata elää kesää niinkään hyvin kuin Suomessa, tai ainakin Suomeenmuttavat usein ovat niitä, jotka eivät osaa kuumia ja lämpimiä säitä niin hyvin kuin suomalaiset. Kesällä myös ajatellaan eri tavalla, luonnon vehreyden parantamalla tavalla ja lomalaisen tavalla. Se on siis eri asia kuin puskan plänttimäisyyden tavalla tms: luonto onviisas, viljelty ei yhtä lailla. Kesäajattelusta kunnolla objektiivisen tekee ajattelukurssini http://pikakoulu.blogspot.fi/2011/11/ajattelukurssi.html . Olen myös kirjoittanut pitkästi vuodenajoista http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html missä yli 60 kohtaa kesäajan ongelmista eroon pääsemisestä, ja toki muutakin kesästä. Kuuma pää tosiaan on vältettävissä kesälläkin. Olennaisinta siinä on välttää teetä, kahvia ja ihan kuumia ruokia, ei kaloreita niinkään välttämättä, jollei halua, ja välttää seisomasta auringossa tma missä keho kuumenee. Hellepäivien iltapäivällä ja illalla pitäisi käydä uimassa, edes kahlata, ja varoa kuumenemasta sen jälkeen. Talvikaudella tosiaan on selkeämpi pää, mutta se johtuu siitä, että kesällä on ollut taitamaton ja pääon ollut kuumempi kuin pitäisi,minkä lähestyvän syksyn viileys korjaa ja samoin lämmönsäätelyä parantaa, kun kuljetaan enemmän, on enemmän vaihtelua eikä vain helle ja viileä tai ruoka ja taukoa syömisestä.
23.8.2017   Lähinnä kuuma kai tulee kahvista, joten kahviin tulisi kesällä lisätä kylmää vettä. Se on turvallisempaa kuin jääpala ja useammin saatavilla. Tai sitten kääntää kahvinkeitin pois päältä, kun kahvi on keittynyt, ja odottaa, että kahvi jäähtyy ennen kuin juo.
Blogini http://opisuomalaisuus.blogspot.fi lämmittelyohjeista:
"178. Luulen, että tropiikista kotoisin olevat ja kenties muutkin lämpimämmistä ilmastoista kotoisin olevat säätävät tavallisen kehonlämpötilansa jonkin verran liian korkeaksi, helle- ruoka- tai kahvipöytämäiseksi, jolloin liikkuminen on lösöä, jää helpoisti rauhallisesti paikoilleen ja hukkaa koko ajan lämpöä, kun keho hönkii sitä ulos kuin heti ruuan jälkeen. Sen sijaan liikkumisen kuuluisi olla mieliteko, luontevampaa liikuksia ihan vain liikkuakseen, vailla ajateltua idea, muististakaan haettua ajateltua tekoa, kuin olla ihan paikoillaan, ja keho ei saisi hönkiä lämpöä ulos ollenkaan, vaan tunteen ihon pinnan luona tulisi olla kiinteä, kimmoisa, jänteväkin eikä ollenkaan höyrymäinen tai kattilan mieleen tuova."


15.2.2018   Minua ihmetyttää tuo, että miksi koulu, esim. lukio, on aivoton jöö, vaikka koulun on tarkoitus opettaa hyvää ymmärrystä ja sivistynyttä käytöstä. Voiko olla, että osalla pojista on niin huono arkijärki, että kouluoppi on tosian heille se suurin ymmärrys, mitä onnistuvat tavoittamaan. Sen sitten tietävät itsestään, ja kun eivät osaa yleistää tervejärkisellä tavalla, niin arvaavat, että koulu jöönä olisi muillekin paras ratkaisu, ja siitä tulee tuo koulujöö.
Kanssa jos sosiaalitantat ym hoitotädin oloiset asiantuntujat, joihin koululaisia koskevissa arvipissa vedotaan, ovat tropiikista, kenties Afrikasta alunperin eivätkä ole käyneet koulua, ja ovat aika epäobjektiivisia, niin heidän omasta kouluntarpeestaan tulee lapsille koulupakko, vaikkei se tietenkään lasten kouluntarvetta ole. 
 Pitisi olla niin, ettei kouluun saisi pakottaa aivottomalla jööllä, vaan koulua tukevilta puheenvuoroilta tulisi edellyttää kunnollista järkeä, objektiivista ja viisasta, moraalistrakin.

Itseopiskelun tiellä olevista esteistä

Minua on ihmetyttänyt, kun täällä, missä asun Savonlinnassa, on pihalla leikkinyt/mellastanut ehkä 12-vuotias poika, jolta tuntuu puuttuvan muiden lasten koulusivistyksen perspektiivi, laajempi maailmankuva ja sivistys kokonaan ja joka tuntuu opiskelevan tappokoneeksi. Onko tuo koulun opettajien käsitys siitäm itä lapset ja nuoret kannattavat, kun sanovat,e ttä on hyvä on, että on edes joku, jonka ei tarvitse kydä koulua? Koulun opettaja haluaa pakottaa tuolla tavoin koulun penkille, tekemällä varoittavan esimerkin. Mutta lapset ja nuoret tietenkin kannattavat sitä, ettei olisi koulupakkoa vaan vain oppivelvollisuus, mahdollisuus lukea kotona tai kaupunginkirjastossa. Mutta siitähän opettaja ei saa rahaa, niin opettaat sitten sabotoivat sen vaihtoehdon kokonaan pois. Ja kotona opiskelun kompastuskievenä on, että äiti tai isä ei ehkä käy töissä, mutta salaa sen visusti. Lapset ja nuoret tottakai kannattavat sitä, että jos koulussa on tylsää, jos jo osaa niin hyvin, ettei tee mieli jankata koulun tasoisia juttuja tuohon tahtiin kuin koulussa, niin saisi itse omin päin lukea nopeasti ja olisi sitten vaikka bussilippu koulun puolesta tms, jotta saisi säästyneellä ajalla mennä tallille, soittaa jotakin,harrastaa, ulkoilla, tms, niin kuin reilua ja ideana on Suomen lainsäädännössäkin. Juuri sivistyneimpien, viisaimpien lasten ja nuorten tulisi saada vapautus koulupakosta ja noudattaa vain oppivelvollisuutta! Itseopiskelua ei ole tapana kutsua kouluksi vaan itseopiskeluksi tai omin päin lukemiseksi, kaupunginkirjastossa lukemiseksi tms.

Mutta pitää samalla varoa, ettei syö esim. kirjastoon tuotua ruokaa, juomaa tms, esim. jugurtteja, joista joku kertoo että joo, onhan ruoka koulussa, mutta tänään tuotiin näitä koulun keittäjien lähettämiä / itseopiskelijoille kuuluvia jugurtteja tänne teille välipalaksi. Etenkään, jos neovat hiukankaan auki tai ulkomaalaisen valmistajan,koska ulkomaalaisen tavallinen voi olla kamalan tokkurainen suomalaisen tavalliseen nähden ja itseopiskeluun soveltumaton. Ja myrkky samaten ikävä. Toisaalta on paljon aikuisia, jotka eivät ole käyneet koulua, ainakaan niin paljoa kuin minkä kokevat elämässä hyväätekeväksi, ja käyttäytyvät vastuuntunnottoman irrationaalisesti tavallista koulua puolustaessaan tai tavallisia elämänkuvioitaan puolustaessaan (esim. mitä heidän omat lapsensa tekisivät, jos ryhtyisivät hekin itseopiskeluun, tulisivatko päivällä kotiin käymään, kun äiti olisi valehdellut että se käy hyvin).
Toisaalta pitää itse niin kaukonäköisesti huolehtia omista ruuistaan, välipaloistakin, ettei nälissään tarvitse haukata jotakin vain, vaikka olisi epäviisasta.

Tuosta myrkytysvaarasta tai aineiden laittamisesta ruokaan tai juomaan tulee kai joillekuille mieleen, että pitäisi neuvoa lasta tai nuorta tekemään kaikki samassa kuin muutkin, mutta sehän kuulostaa kouluun pakottamiselta, on poliisiasia, rikos, jos niin neuvoo.

9.8.2017   Luulen, että jokin perustason sosiaalinen silmä puuttuu monelta nuorelta tai vanhemmalta, ja niin tulee niputettua yhteen oppilaita, joiden suhde opiskeluun ei ole samanlainen.
Tehtävät, jotka ovat mielekkäitä ja kivan tasoisia vaativuudeltaan itselle, ovat motivoivia, tuovat jopa inspiraation and tunteen, että tällaisia asioita kyllä tarvitaan maailmassa. Sen sijaan tehtävät, jotka ovat tylsiä, aivottomia, motivoimattomia, tuntuvat isona rasitteena ja saavat arvelemaan, ettei mokomille kuulu niin iso asema maailmassa eikä etenkään kuulu olla pakkoa uhrata niihin paljoa aikaa. Noille jälkimmäisille sopisi itseopiskelu: käydä omin päin hyvällä lähestymistavalla äkkiä läpi iso kasa asiaa ja lukea lisäksi jotakin itselle ylentävää, tasoa nostavaa, tenttiä vain tuo ei-niin-vaativa aines. Mutta jos kaverina on käytännönläheiosesti kouluun suhtautuva, siis kai sellainen, jolle koulu on sopivan käytännön tekemisen tyyppistä, niin sotkeeko tuo muuta elämää kaipaava parempi oppilas kaverinsa käytännönläheisyyden esim. käsitöihin yms, missä ei ole koulun tärkeyden huutamista sivuvireenä, vaikka se on juuri koulussa viihtymistä, koulun sopivuutta? Jääkö silloin oma tie muuhun elämään pois siksi, että kaveri on teoreettisissa aineissa eritasoinen kuin mitä itse on? Toisaalta itseopiskeluun kaipaava ei kai sovi hikipingonkaan kaveriksi, hikipinko, kun kai sopii kouluun. Mutta olisi tajuttava, että itseopiskelun tarve on juuri paremmilla oppilailla, ja esim. monet harjaantumisluokkalaiset ovat taas kouluun niin motivoituneita, että ihailevat opettajan ammattia suurena haaveenaan. Siksi ei kai käy niin, että isoin osa oppilaista siirtyisi itseopiskeluun, vaan pitäisi vain tarjota lisää eri vaihtoehtoja, eriyttää opiskelutapoja ja -paikkoja.

10.8.2017   Jos joku tuumii, että "jos ei koulua, niin ei sitten kirjastoakaan", niin sellainen henkilö on koulupakon kannattaja, luulisin.

24.8.2017   Vois kanssa tuumiam niin, että jos koulu on toisille ihan liian tylsää ja aivotonta, teknisen tyyppistä ja toisille ei, niin noille toisille käy tavallinen perinteinen koulu ja ne, joille koulu on tylsää, kaipaavat paljon nopeammin, esim. kominkertaista tahtia, etenevää syvällisempää koulua. Sitä ei kuitenkaan saisi kutsua älykkäiden luokaksi tms omituista luokitusta tuovalla ei-arkisella nimityksellä, vaan jos älykkäiksi ei yleensä mainita, mutta hyvät numerot mainitaan, niin se olisi parempai numeroita saavien luokka, esim. 8-10, vaikkeivät nuemrot olisi ainoa kriteeri, että kuka millä luokalla.

26.8.2017   Jotkut vanhemmat & muut aikuiset tuumivat, että vaikka itse olisi oppinut kouluasian hyvin, niin muut tarvitsevat kuitenkin koulua edelleen, ja siksi aikuisessa elämässä tarvitaan koulun arvostamista,suuntaa kouluun päin. Mutta juuri kyllästynythän alkaa yrittää pois koulusta, kun taas jos olisi lukenut kouluasian nopeasti, moninkertaisella tahdilla kevyesti omin äin tai kirjastossa, niin tuumisi kai paljon herkemmin, että hyvä, tarvitaanhan koulua, voin minä koulua tukea, kunhan kukin saa opiskella mielekkäällä tavalla.

* * *
21.9.2017   Haaveammattiin-blogissani http://nopeaoppisuus.blogspot.fi on pitkästi sosiaalisen lokeron vaihdosta haaveammattiinsa päin, ja siitä kai huomio siitä, miten keskustelut usein menevät, olisi hyvä koululaistenkin havaita. ELi itsellä on jokin lempiaihe, josta haluaisi puhua ja jota ryhtyä harrastamaan. Siksi keskustelussa vastaa juu, juu, niin, niin siihen mitä yoinen puhuu itseään kiinnostavista aiheista, ja odottaa hetkeä päästä keskustelemaan lempiaiheestaan. Ja niin siinä sitten käy, että toisille lempiaiheita ovatkin muut aiheet ja niin he vastaavat, juu, juu, niin, niin tms sinun lempiaiheeseesi. Siis jos haluat ryhtyä harrastamaan jotakin, mistä vanhempasi tms tutut eivät ole niin harrastuneet juttelemaankaan, saati sitten näkemään vaivaa sen eteen, niin olisi harrastettava omin päin, harrastusseuroissa yms samoin harrastuneessa porukassa. Yleensä ihmiset olettavat, että toisella on mahdollisuus moiseen. Ja kommunikaatio menee pieleen juuri siinä, että jos toisella ei olekaan sitä mahdollisuutta vaikka piti olla. Eli useimmat rakentavat sen varaan, että lapsella ja nuorellakin on oma aikansa ja oma tekemisentapansa jopa koulussa, ei liikaa pakkoja. Siihen on kaikki sovitettu, sitä kautta ajatukset ja järjestelyt kulkevat. Niinpä kaikki lähtisi luultavasti toimimaan hyvin, jos vapautta olisi käytännössä sen verran kuin mityä oeltetaan. En oikein tiedä, mistä sen puute johtuu, johtuuko esim. ulkomaalaisista vaikutteista: helteessä elävät kaipaavat ihan toisenlaista elämää, ehkä se jättää sinunlaiseesi elämään, suomalaiseen tekemisentapaan liian vähän tilaa. Kanssa voi olla, ettei äidin "ei nyt, odota vähän" tarkoita, etteo saisi tehdä mitään odottaessaan, vaan että saisi puuhata omiaan, olla omaa elämänsisältöä, joka tuo jaksavaisuutta ja hyvää mieltä, vapaudent unnetta, myös arjessa joka kohden tai melkein joka kohden, niin kaikki tulevat paremmin toimeen sekä toistensa että koulun vaatimusten yms kanssa. Eli itseopiskelunkin voisi jotenkin omatoimisesti hoitaa, jos äidin kiellot eivät olisi totaalisia pausseja yms vaan voisi itsekin tehdä sitä sun tätä oman elämänsä eteen.

24.9.2017   Asuin nuorempana Helsingissä ja nykyisin Savonlinnassa. Helsingissä oli yliopisto kamalan tärkeä ihmisille, kun taas Savonlinnassa oopperajuhlat ja matkailu sekä mökkeily ja osin Uuden Valamon ortodoksiluostarin läheisyys, vaikka se onkin reilun 100 km päässä. Matkailupaikkakunnalla yritetään tehdä suuri parannus matkailijan elämään, vaikka ihminen on vain hetken paikkakunnalla: tarvitsee muistaa tulla ensi vuonna uudestaan. Toisaalta nyt postiluukusta tullutta Helsingin yliopiston lehden näytenumeroa relatessani en voinut olla miettimättä, että kuinka pönttöä ja samalla kuinka idealistista: lähestymistapa on ihan vain järjen perusasioita,e i näkemystä, ei elämänkokemusta tukena. Toisaalta, kun asioita vain ajatellaan, niin voidaan asettaa haaveita tavoitteiksi noin vain ja keksiä porukalla niiden suuntaan vieviä viisauden palasia, joita pääkaupunkiseudulla tuntui olevan monta. Ne eivät auta elämässä yhtä tehokkaasti kuin käytännön taidot mutta setvivät asioita jotenkin pohjia myöten,raahaavat kenties kolmanneksen tai viidenneksen matkasta ideaaleja kohden ja käytännön elämänkokemuksen myötä tulleen maailmankuvan heikkous jättää kelkasta, mutta ainakin tuo on nuorille ja ei-niin-viisaassa sopassa oleville ihan hyvä vaihtoehto.
Tuollaisia viisauden palasia olen koonnut blogikirjoitukseeni terveistä elämäntavoista ja tervehenkisistä tekemisentavoista http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html
 Sen mitälapsuudestani muistan, niin lapsilla oli ihan eri olot sen mukaan, millaiset vanhemmat heillä oli ja sopiko koulu heille. Yleensä kaikkien kanssa tulee paljon paremmin toimeen, kun noudattaa "Elä ja anna toisten elää"-sääntöä http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2013/11/ela-ja-anna-toisten-elaa.html (vaikken itse kyllä niin kamalan hyvin tullut toimeen, mutta joitakin vapauksia näin sain, jotakin helppoutta).

Yksi este koulun parantamisen tiellä ja itseopiskelun tiellä siis myös, on näköalattomuus, urautubneisuus, jota koulunkäynti tuo etenkin silloin, kun koulua vain jatkuu ja jatkuu. Siihen on kai syynä tyhmentyminen. Haaveammattiin-blogiani http://nopeaoppisuus.blogspot.fi kirjoittaessani kiinnitin huomiota siihen, miten itseä tyhmemmän kanssa keskusteleminen romahduttaa tuon tyhmemmän lähestymistapaan ja niin elämänmhadollisuudet, joita itse tarvitsee ja joihin itse omin voimin yltäisi, jäävät pois. Juttelu ei ole niin vahingollista, koska siinä eivät molemmat käytä ihan samaa näkökulmaa kuin samaa työtä samaan tapaan tekisivät. Tyhmentyä voi opettajien urautuneen työntekotavan myötä, siksi että koulukirjat eivät tarjoa haasteita, joiden tasalle nousta, silloinkaan, kun kouluputki on tulevaisuudenkuva keskellä lukukautta, vaan tehdään tyhmällä tavalla kuin puolella mielellä, tai siksi, että  osa luokkatovereista, vanhemmat tai sisarukset ovat tyhmiuä tai käyttävät seurassasi palikkapäätä, vaikka tekevät muulloin myös muuta. Monimutkaisemmat hyvin hahmotetut tekemiset ja elämänalueet ja korkeampaa taitotasoa käyttävä seura auttavat jonkin verran: niiden voimin yltää parempaan ainakin hetken verran heti perään ja jos oma haaveammatti tai identitteetti muuten on noiden viisaampien elämänalojen niin pidempäänkin,mutta silloin eivät muut yleensä kai tajua lähteä mukaan, vaan pitäisi heitä jotekin musituttaa noista elämänalueista ensin.