Lasten kasvatuksesta jotakin

Minulla ei ole omia lapsia ja ei oikein tuttujenkaan lapsia, mutta yleisen elämänymmärrykseni perusteella sanoisin jotakin kasvatuksestakin.
Jos ihmistä vahtii tai pitää kurissa kovin, niin hän tahtoo vapaaksi, ja niin liialla kurilla ei saa noiden ohjeiden tyyppistä tulosta. Joko ihminen vapaaksi päästyään karkaa muille elämänalueille tai sitten hän ryhtyy rikolliseksi.
Mutta ihmisellä, nuorellakin on oma taitotasonsa, jolla hän toimii mielekkäästi (mm yhteiskuntakelpoisesti) ja jonka varassa hänelle voi antaa vapauksia, jos meininki on sentasoista vähintään, niin että hän vapaana oppii monipuolisesti elämäntaitoja ja saa kaipaamaansa elintilaa. Mutta jos antaa liikaa vapauksia sellaiseen, mikä menee häneltä ihan yli hilseen, niin se ei tuota yhteiskuntakelpoista viisasta itsenäistä, onnellista ja taotavaa aikuista vaan pahantekoa ja holtittomuutta. Ja liian vähin oikeuksin ei opi mitään ja kärsii vapauden ja elintilan puutteesta.

Joku olettaa, että liian kurissa pidetyistä kasvaa erityisen yhteiskuntakelpoisia, mutta eikö ole niin, että jso joku on taitava ja vastuuntuntoinen, niin tavallinen määrä elintilaa ei ole tarpeeksi ja niin se tuottaa liian kurissa pidetyn. Kun taas joku olettaa että vapaudet tekevät vastuuntunnottomaksi, mutta eikö juuri vastuuntunnottomalla, jolle on annettu tavallinen määrä elintilaa, ole liikaa vapauksia.

Yhteiskuntakelpoisuuden tulee koskea myös ihmiskontakteja, esim. sisarusten kohtelua.