Käsinkirjoitetut todistukset jumittavat opintoalalle

 Yllättävän moni on nähnyt toisen ihmisen todistuksen, en tiedä, millä ilveellä mutta on kumminkin nähnyt. Ja todistuksessa kiinnostavat paitsi arvosanat, myös ne käsialat, joilla todistus pn kirjoitettu, ja nehän ovat tuolle alalle kai vuosikymmeniksi parkkeeranneen ooettajan kirjoittamia, eli jumiuttavat tuolle alalle palkln pahemmin kuin arvosanat yksinään. Niin tuntuu käyvän, vaikka koulun päättymisestä olisi jo vuosia ja korkea aika oppilaan aloittaa oma elämä. Vastaavasti yliopistokyrssien nimet eivät saisi olla jumittamassa psikoilleen, jollei ole kyse hasveammatista juuri noiden opettajien jalanjälkiä. 

Loskaa ja jäätä

 Tänään on ollut oilvistä ja vähän plussan puokella, loskaa ja vähän pehmennyttä jäätä, pieniä lätäköitä jään päällä, paikoutelken liukasta, hidas- ja hankalakulkuista kuin vanhoissa maalauksissa. Joku poika oli kai kaatunut jäällä ja kuului itjevän hartaasti, kun läiskus mäiskis jäätä päin tuntui liian samanlaiselta kuin koulun rasite jatkuvasti niskassa. 

Koulussa ei ole se, että asia llisi liian vaikeaa, vasn se on liian jankkaavaa, liian teknistä, liian elämänviisautta vailla, liiaksi arkijärkeä vailla ja osaavaisempia oppilaita ei ole reilusti otettu huomioon, eikä kotien asenteiden eroja. 

Tuo on siis, millainen koulun ooettajan vaikutus on : liian tekninen ja urautuneen kaavamainen siinä, missä pitäisi llla viisas ja elämänviisas tilanteeseen sopivasti ja sallia elkntilaa myös paremmille oppilaille. Ooettaja itsd puokestaan kai luulee olevansa vaikutukseltaan kuin terapiakana, joka jossain maalaiskoulussa nettiuutisten mukaan oli ollut tunneilla lemmikkinä mukana. Ja ooettajan käsitys ooettajan tehtävästä on kai ooettajankoulutuksen oppikirjoista, että annetaan täysin oppimattomilke lapsille ja nuorille valmiuksia elämää varten ja tilaisuus kasvaa aikuisiksi, mutta lapsilla ja nuorilla on valmiuksia myös omasta takaa, samoin kypsyyttä, ja sitä ei koulu kylliksi ota huomioon, eivätkä yhteiskunnan järjwstelyt, kjn nyt 50 vuotta täytettyäni näkyy tehtävänäni olla kasvaa sille tasolle, jolla olkn kuusivuotiaana ennen koulun alkua, ennen kukn koulu ja opettajat jyräsivät oman ymmärrykseni yli jlllain palkln heikompilaatuisella päällä. ( Siitä sun tästä sekalaisesta elämänviisaudestani jos haluaa lukea, niin llen ulkomaalaisia ajatellen kurjoittanut joulutonttujen taidoista englanniksi ja linkeillä muita blogejani tekstin tukena : learntalents.blogspot.com . )  

Koulun oppimäärän määräytymisestä

 Siitä, kun kävin koulua, on jo reilut 30 vuotta eikä minulla ole omia lapsia. Mutta jos miettii, miten koulun oppimäärä määräytyy, niin joku kai kysyy jonkin usrin yliopstoalan ammattilaisilta, ehkä muutamalta, että mitä koulussa tarttis opiskella teidän alalta, jotta pärjäisi elämässä ja jotta jos haluaa teidän ammattiin, niin olisi perustaidot siihen, ja onko jotakin uutta, mitä nykymaailmassa tarttis teidän alalta opettaa. Kun oppimäärien laajuuksista keskystellaan, niin pohditaan kai usein jotakin vaihtoehtoa ja kun ihmuset edittävät sen sun tämän koulukritiikkinsä siihen yhteyteen, niin hifasjärkuset tuumivat, ettei ehkä sitten sitä vaihtoehtoa, ja valitsevat sitten sen jonkun muun vaihtoehdon, josta ei ole niin keskusteltu ja niin ei kritiikkiäkään ole sillä kohden mainittu niin paljon, vaikka se on kyllä jäänyt perustelematta. Tai ainakun minun kouluaikoinani laajuudet olivat sentunnelmaisia että joku pituus vaan kun lairosmaisedti tehdään, eli perusteluilta tarttis vaatia enemmän tervettä järkeä. 

Robottimaisuus on huonopäisten laiskottelijoiden piirre

 Kai aika usein, kun jollekulle tulee jostakin robottimainen vaikute, hän olettaa sen kuuluvan jollekin koululaiselle tai opiskelijalle. Mutta koulumotivaatio tulee tyydyttyneeksi sillä, että lapset menevät kouluun ja käyvät koulua, eli se ei ole robottimaista vaan seesteisen rentoutunutta koululaisilla. Sen sijaan aikuiset, joilla iän myötä pois jääneen perusasioiden, etenkin tarkan katselemisen ja ulkona liikkumisen, harjaannuksen myötä pää on huono, jos nyt on koskaan hyvä ollutkaan, niin kun he kokevat ryhdistäytymisen kouluun päin itselleen ja siksi usein maailmassakin tärkeäksi, niin se on usein robottimaista. Robottimaisuus on siis yuonopäisten laiskottelijoiden piirre, esim paljon kutovien tai perheelleen ruokaa laittavien naisten.

31. elokuuta 2021   Onkohan koulukuri saman tyyppistä, kun joku muiden edittämiä asiangaaroja huomioon ottamatta pitää vain tiukasti kiinnu li jauksestaan ja laittaa sen pakolla voimaan. 

Etätyö mökkeilynä vai muunlaisten kultturien kaappaamisena

 Etätyöllä tavallisesti kai tarkoitetaan sitä, että työntekijä asuu ja on töissä samalla paikkakunnalla jo ennenn etä työtä, ja siirtyy sitten tekemään työtään tai opintojaan joko osin tai kokonaan tietyokoneella kotoa tai mökiltä käsin. Mutta "etätyö" terminä ei kerro ilmiötä noin tarkkaan, vaanjos etätöihin antaa luvan, niin pitäisi varoa,etteivät samalla vieraspaikkakuntalaiset ala tehdä töitä paikkakunnilla, joilla eivät asu, joidewn kulttuuria, arvopohjaa ja sosiaalisia ym tapoja eivät noudata, joiden kaltaisia eivät ole luonteenlaaduiltaan eivät noudattamiltaan käytännöiltä ja muka toiselle osapuolelle mukavilta uomilta, joita asiakaspalvelussa tarvitaan.

Pomottomista työpaikoista

 Ylen nettiuutisissa oli juttu pomottomista työpaikoisa https://yle.fi/uutiset/3-11640042 . Se vaikutti osaavaisen ja työhön motivoituneen ihmisen kannalta hyvältä tavalta järjestää työ, jos vain se käytännössä sujuu. Suomalainen on kai pikemminkin keskustelevainen kuin hierarginen perustekemisentavaltaan, ja pikemminkin asiantuntijan tapaan osaavainen kuin aivottomasti työtä tekevä, niin että tuollainen järjestäytymisen tapa kuulosti siltä, että siinä ovat suomalaiset vahvuudet paremmin käytössä, ja siksi viihtyvyyskin parempi.

Yksilöllinen opiskelurytmi on tärkeä

 Minua on joka syksy painanut se, miten koululaiset laitetaan lyttyyn heti kohta koulun alettua. Viime keväänä oli koronavirusepidemian vuoksi kouluilla etäopetusta tietokoneilla, ja niin kai lapset ja nuoret saivat opiskella enemmän omaan rytmiinsä ja enemmän omalla tavallaan, ja niin tänä syksynä, kun on vielä etäopiskelun mahdollisuus, ei ole tullut vaikutelmaa, että koulu niin mahdottoman paljon lapsia ja nuoria painaisi kuin ennen, vaan pahimmin pieleen menneet koulun vaikutukset on kai voitu korvata etäopiskelun tuomilla hyvillä puolilla, ja niin koulusta on näin etäältä katsoen jäänyt minulle vaikutelma, ettei se ole enää niin pahoin pielessä kuin ennen. Mutta tämä vain kovin etäältä katsoen, mutta jokin, mikä ennen painoi, on nyt kai poissa. Toivottavasti koulusivistys ei ole kadonnut minnekään samalla kertaa, jos kyse on jostain muusta syystä.

Tuoko koulu sivistystä sittenkään

Paikallislehdessä oli jonkun hyvin arvosanoin ylioppilaaksi kai tänä kevä'änä kirjoittaneen naisen kirjoitus, jossa oli pienen kokoluokan juonittelu mennyt tärkeydessä ison kokoluokan, siis maailman ja yhteiskunnan asioiden edelle, arvot lokaan. Jäi se olo, että onko tämä sivistyksen loppu, jos juuri ylioppilaskirjoitusten aikoihan, niihin liittyvässä aiheessa laiminlyödään noin pahoin objektiivisuutta ja moraalia. Mutta nyt jälkikäteen sitä surtuani huomaan, että yhtä synkät oli mielialat lukion jälkeen nuorena aikuisena, ei kai lukio antanut elämäne väitä eikä tuntunut bvievän oppilaiden meininkiä yhteiskuntakelpoiselle tolalle, ei riittänyt ollenkaan sivistystehtäväänsä ymmärryksen tason osalta. Viel' synkemmt oli mielialat lukiota käydessä, muta peruskoulusta jäi toiveikas olo,  se kai koko ikäluokalle suunnattuna ja vähemmän fakki-idioottimainen, enemmän sivistystehtävänsä tasalla. Tai oli silloin 30 vuotta sitten.
Sivistys edellyttää, että eletään maailmankuvan maisemassa ja pyritään hyvään elämään maisemassa kaikilel reilusti, vastuuntuntoisesti ja tervejärkisesti, tervehenkisestikin. Siksi sivistystä ei oikein voi oppia koulua lukemalla myöhemmällä iällä. Eikä jos koulu on liian iso taakka, liian aivotonta raatamista niin, että haluaa sysätä sen annin syrjään. Sen sijaan kiinnoastava katsahdus johonkin maailmassa merkittävään aiheeseen tai elämänviisauteen tuo nuo aiheet osaksi elämää, jota elää, osaksi maisemaa, jonka avulla ymmärtää elämää ja maailmaa.

Työnteosta kotona

Olen vuosien ajan kirjoittanut kotona ja muutenkin oleskellut kotona paljon niin, että minulla on hiukan etätyöntekijää muistuttavasta elämästä paljon kokemusta, mutta työrupeamani eivät ole pitkiä, pusimmillään ehkä tunnin tai pari, vaan teen mieluummin jotakin tekemisen ravoista ja lataudun sitä varten muuten.
Kun kotona tekee töitä, niin on kiva, jos tilan voi jakaa pienempiin osiin, oleskella yhdessä tai parissa kerrallaan eikä niin, ettätyö olisi koko ajan niskassa. On myös kiva, jos päivän voi jakaa osiin. Ikävät ovat oma rupeamansa, joka on saatava alta pois ja korjattava sitten sen tarvikkeet yms kasaan pois tieltä häiritsemästä mielialaa, tuuletettava, haukattava jotakin,ulkoiltava, kenties vaihdettava vaatteet tms muuhun elämään erilaiseen. Aamu on oma aikansa, sitten on työaika ja ilta tai mikä osa oäivästä nyt on kiva, niin pyhitetty vapaalle ajalle, työ kasattu pois kuvioista.

Pitkänäperjantaina 10.4.2020   Savonlinnan paikallisessa sanomalehdessä Itä-Savossa oli juttu koulujen etäopetuksesta opettajien kannalta ja jutussa oli kuva, jossa miesopettaja istui mökillä pihala läppärin kanssa, ja jäi olo, valtaako tietokoneen kanssa oleminen tilaa luonnolta. Itselläni on kaupungissa kerrostalossa tietokone niin, että vasta päätäni kääntämällä nöäen ulos ja puita, niin että luontokokemus on vahvempi silloin, kun en ole tietokoneella vaan juuri luontoon päin kääntynyt. Luulisi, että ulkona kännykkä häiritsisi vähemmän, kun sitöä tavallisestikin kannetaan mukana, vaikka sillä lähettäisi tekstareita tms. Tietokoneen kais opisi olla asunnossa niin keskeisellä' paikalla kuin miten mielikseen ja keskeisessä asemassa elämässään ja ajatusmaailmassaan pitää tavallisesti tietokoneella tehtäviä asioita, esim. kuunteleeko musiikkia vai tekeekö töitä tietokoneella. Muiden toivottujen elämänalueiden on saatava pitää oma tilansa ja rauhansa tietokoneen hä'iritsemättä. Läppärissä on hyvä, kun kannen voi pitää kiinni, kun ei kä'ytä konetta, niin se ei ole niin häiritsevän näköinen.

 

* * *

7. lokakuuta 2020   Jaa, liitysköhän tunttuaihe tähän jotenkin?

Pitkä tonttutaitokirjoitus, paljon linkkejä, voi olla hyödyllinen elämässä:
Skills of Christmas gnomes 1. Gnome like life in the modern world (Finland) http://learntalents.blogspot.com/2018/09/gnomes-or-more-likelily-doing-things-in.html
Skills of Christmas gnomes 2. Hero like skills   https://learntalents.blogspot.com/2020/01/some-observations-about-gnomes-and-like.html
Skills of Christmas gnomes 3. Tale like fascination in everyday real life    https://learntalents.blogspot.com/2020/02/some-additional-remarks-about-gnome.html
Skills of Christmas gnomes 4. Oath like love   https://learntalents.blogspot.com/2020/07/tale-like-things-in-everyday-life.html
Skills of Christmas gnomes 5. Gnomes from the religious point of view   http://learntalents.blogspot.com/2020/09/skills-of-christmas-gnomes-5-gnomes.html

 
The whole blog   http://learntalents.blogspot.com
  

* * *

Jaa,oiskohan nyt kun etätyöstä on monella jokokemusta, niin olennainen ero siinäm, että kotona järjestelyt ja rytmi ovat ihmisillä erilaiset, ja niin tekemistä ei pitäisi sitoa yhtä lailla toisten työkaverien rytmiin ja tekemisentapaan, vaan tarttis koettaa löytää omia itselle sopivia ratkaisuja, jotka muille kai voi välittää vähän kuin tunnelmallinen kuva opettaa jotakin muttei ihan samaa kuin kuvan ottajan elämä? Eli se, että laittais kotia kivaksi kanssa jossain välissä hetkisen, niin vois auttaa työporukan yhteispeliä, muttei jos sekin menee työksi.

* * *

1. elokuuta 2021 Espoossa   Minulla on olo, ertä ainakin alkua tai selaillen tuosta pitkästä tobttutaitokirjoituksestani learntalents.blogspot.com kuuluisi etätyön varjolla luettaviin ihan laajallekin ryhmälle, vaikka kurjoitus on ulkomaalaisia lukikoita varten laadittu.

26. lokakuuta 2020   Jos tekee töitä kotona, niin tekemisestä ehkä puuttuu jokin idea tai rytmi, ja jollei työkaverien varassa, niin sitten se kai olisi kirjaston varassa: lukea vapaa-ajan harrastusten tapaan kiehtovista aiheista oppikirjoja tai ihan vain jostakin kiinnostavasta vaikka kuvateosta jostakin, niin on kuin tarinassa ja uusien ideoiden keskellä ja kumminkin on hyvä laatu eikälepsu, jos iis on oikeasti kiinnostunut noista aiheista. https://savolaisuudesta.blogspot.com/2016/07/kirjastoista.html

Hyvän opiskelutavan ohjeita lukioihin?

Lukio oli aikanaan kun sen kävin vanhempieni pakottamana, fakki-idioottimaisempi kuin peruskoulu. Tuli nyt mieleeni, että johtuuko se osin opiskelutavasta? Voisiko sen korjata, jos yliopisto-opiskelijat, jotka ymmärtävät mielekkyydestä opinnoissa,laatisivat joukon opiskelutapaohjeita, vaikakpa nettiin, missä ei olisi lyhennetty ohjeita kiteytyksiksi tms vaan kerrottu sen verran pitkästi,että saa langanpäästä kiinni, jos vaikka tuo taito puuttui itseltä tai opettajalta tms, muttei kuitenkaan niin pitkästi, ettei voisi lukea useita näkemyksiä aiheesta eri ihmisiltä, jotka kaikki ymmärtävät mielekkäästä opiskelusta, objektiivisuudesta ja maailmankuvansa avartamisesta ja monipuolisten taitojen tärkeydestä.

Hiljainen koululaulu

Päässäni on viime aikoina aina välillä soinut alku laulusta Hiljainen joululaulu, ja jotenkin se on särähtävä, häiritsevä. Mutta kun tuota miettii, niin onkohan sävelmän aiheena koulu? Lapset tehtäviä tekemässä, hiljaista, hyvä hetki koulussa. Kai sellaisia lauluja tarvitaan, tekemään koulusta parempi, kivempi, onnellisempi. Ei sitä jouluksi kumminkaan sovi nimittää, vaan se tarviuttaisiin juuri näyttämään tietä parempaan elämään kouluun liittyen, kouluun liittyvin sanoin.

Jumiutuneen tai tyhmän pään avaamisesta parempaan ymmärrykseen

" Jumiutuneen tai tyhmän pään avaaminen parempaan ymmärrykseen
Hyvä ajattelukyky rakentuu näköaistin varaan. Niinpä, jos toisella on
jumiutunut tai kovin tyhmä pää tai huono päivä, niin auttaa hänen
ymmärrystään paljon paremmaksi, jos hänen kanssaan jutellessaan,
mieluusti elämän keskellä esim. ulkona, missä on maisemia, käyttää
selkeään havaitsevaa näköaistia siten kuin arjen elämisessä on hyvä
mutta käyttää sitä sosiaalisuuden kanssa yhdessä niin että hänkin
katselee ja havaitsee selvään ja ymmärtää ilmiöt arkijärjellään.
Tuohion selkeään havaitsevaan maisematkatseeseen, jossa on arjen
ilmiöt ympäristöinen havaitseva fokus ainakin tarpeen tullen, vain
lisää sivistyksen ja jonkinlaisen näkemyksen, että on kiva elää
yhteiskunnassa rakentavaan tapaan, niin siinä on hänellä, ja sinulla
toki myös hyvä pää ja sivistys noudatettuna, ymmärrettynäkin.
Tämäntapaisesta ajattelusta voi lukea tämän blogin alusta
ajattelukurssin. "
http://pikakoulu.blogspot.com

Opiskelutavasta

Jos saa lukea omin päin, niin opiskelutapa määrää pitkälti onnistumisen ja tahdin. Usein ihmiset tekevät omin päin hyvin, etenkin sitten, kun heillä on elämänkokemusta sekä opiskelusta että muusta aika paljon tai paljon. Mutta usein käy niin, että muita opiskelemaan neuvoessaan he viittaavat lukemiseen kaavamisesti, esim. järjestyksessä pakertamiseen ja kirjojen ruutumalliseen ulkonäköön, kun taas itse lukivat vapaamuotoisesti, jos lukivat omin päin. Opiskelussa olisi olennaista tehdä mielekkäin tavoin ja ne taas vaihtelevat ihmistyypistä toiseen, esim. sen mukaan, mistä ammateista on harrastunut, sillä ne määräävät klähestymistapoja ja vahvuuksia ja kertovat, mitä on painotettava lisäksi, jotta onnistuisi opinnoissaan. Opiskelun kannattaa olla tunteidenmukaisia mielekkäitä reittejä, niin oppii hyvin, mutta se ei saa olla mukavuudenhalua itsetarkoituksena eikä sitä, että jättää huolehtimatta kokonaisuuden, esim. ikävissä aineissa jäisi jälkeen, kun taas kaukaa viisas ei jätä lopuksi kompastuskiveä vaan mahdollisimman mukavalla ja hyvin sujuvalla tavalla raahaa mukana ikävät pakolliset aineeet ja jos jotakin jättää lopuksi, niin jonkin eri tavalla opiskeltavan kivan aineen, jota kyllä jaksaa ja oppii. Opiskelussa pitäisi olla koko ajan mukana laadun tavoittelu: opiskellaan mielekästä ja tarpeellista ja opitaan hyvin, elämän varalle hyvin, monenlaista ja etnkin perustaidot vahvoina ja myös taito soveltaa niitä muuhun vastaan tulevaan, sekä luullakseni filosofinen ymmärrys,e ttä mikä on mitäkin, mihin niitä tarvitaan, minkä elämänalojen asioita ne ovat ja minkä taitojen kanssa pelaavat hyvin yhteen.

Aivottomasta robottimaisesta koulupakosta eroon pääsemisestä

"
11.8.2019   Tätä blogia tehdessäni minulle on syntynyt uusi käsitys bakteereista, pöpöistä ja kenties pikkueliöistä, joita ihon pinnalla kenties elää. Tautien sijasta ne tuntuvat tuovan vaikutetta lähinnä ko pöpöjä tuottavan ihmisen elämäntavasta, sen uomista, vireestä, tavallisista tyoimista ja mielialasta, myös taitotasosta tunnelmineen. Niin esim. tropiikkilaiselta saatava sairastuttava pöpövaikute olisikin tuon tropiikkilaisen tavallisen elämän tasoista elämää: tokkuraista, ei niin elämänviisasta, ei niin taitavaa ja sellaisessa kunnossa arjen tehtävät selvittävää, sosiaalisuutensa tyypinkin siihen sovittaneena. Niinpä, kun koululaiset menevät kouluun ja siitä syntyy jokin kumma koulupakko, että menee vai ja lukee vain, vaikkei se oman ymmärryksen mukaan ole hyvä opiskelutapa tai vaikkei taitojen kannalta tarvitsisi vaan voisi lukea vapaamuotiisemmin, itsenäisemmin, ja tututkin monet tuumivat, että rahkeita luulisi olevan, niin voiko tuo vika, että menee kouluun kuin robotti ja lukee kuin sumussa kuin tyhmemmän tavalla, olla vaikutetta muilta perheenjäseniltä, koulun luokkatovereilta, opettajalta tai muilta koulun tiloissa liikkuvilta tai vapaa-aikana kohdatuilta, kuin pöpövaikute mutta vaikka tyytyväisten elämänuomien vaikute joltakulta, joka on niin paljon tyhempi, että koulu on hänelle sopivan tasoinen, tai moneltakin sellaiselta. Ja esim. jso joku haluaa lavastaa, että on luokkatoverien tasoinen vaikkei yllä sille tasolle, niin sellaiselta, jotka kai ovat niitä tyytyväisimpiä, mutta yleensähän tyytyväisimmät laittavat vähiten elämää varten ja eniten sietävät ja niin heidän mallinsa on kamalan huonoa elämää tuova niille, jotka eivät viihdy samassa. "

Parantamisaiheisesta blogistani http://parantamisesta.blogspot.com

Kotona opiskelemisen mahdollisuudesta

Savonlinnassa alkoivat koulut tänään, mikä sai minut muistelemaan, että ainakin omina kouluaikoinani 80-luvulla koulusta sai kai lukuvoden aikana olla kaksi viikkoa poissa huoötajan luvalla, mutta pidempi poissaolo olisi jättänyt liikaa jälkeen opinnoissa, jollei sitten osoita, että on lukenut jo sen, mitä koulussa sillä aikaa opiskeltiin, ja niin saa lupaa taas olla lisää poissa, kun kerran opiskelee.
Luulen, ettei opiskelu suju hyvin, jos lukee aina samat kuin koulussa ja kireästi pakotettuna, vaan tarttis lukea hiukan jo etuköteen ja olettaa, että aikaa voi kulua 3-4 tuntia koulupäivässä, niin ehkä silloin jaksaisi paremmin. Ja tarttis lukea silleen kun mielekästä on, vaikka netistä, että mitä aineita tänä periodina tai lukukautena ja lukea sitten yksi luku per oppitunti, jollei muuta ole netissä mainittu. Ja lukea sillen, kun itselle on hyvä, eikä koulun tahtiin, mikä olis ihan sama kuin istuis koulussa, vaan omin päin voilukea useamman luvun yhtä ja sitten taas muuta, jos se sopii hyvin, sillä jotenkinhan on sukellettava kuhunkin aiheeseen eikä vain suoritettava tehtäviä, niin opiskelu on mielekkäämpää. Ja lukea vaikka kahden päivän ryppäissä plus perjantai, ekana paljon ja tokana vähemmän, jos on jo luettuna, jahommata jotakin muuta harrastettavaa tms kuksikin päiväksi niin, ettei vain istu kuin koulun jälkeen ja ododta vanhempia töistä kotiin.
Jos jotkin aineet ovat ikäviä, niin niitä tarttis siinä sivussa lukea ja tehtäviä tehdä kyllin iso kimpale, jotteivät ne jää itseopiskelun esteeksi, ikävien aineiden kasaksi, jora ei ole luettu.

Koulunkäynin näkökulmasta

Koulun mielekkyys on tarkistettuaikuisten näkökulmasta, sekä äidin ja isän että opettajien silmin ja jossain määrin isovanhempien silmin. Tyypillistä sille on, että selaavat koulukirjoja vain vähän aikaa ja miettivät, että onko hyvä, että lapset opiskelevat mm nämä asiat, eli aikuisille asiaa on paljon lyhyessä ajassa ja niin teko on mielekäs. Se on myös se näkövinkkelim josta koulupakko määräytyy: tajusitko, että nämä opiskeltavat asiat ovat pääpiirteissään mielekkäitä ja niissä on monta kivaa tutustumisen arvoista yksityiskohtaakin. Mutta sitten kyllästymistä ei ole otettu ollenkaan huomiota eikä koulun vapaa-aikaa haittaavaa vaikutusta eikä pakottamisen suurta määrää eikä aikuisten käsittämättömän idioottimaisia vieheitä koulupakon suhteen, kun kai tuumivat, että koulusta pitävä eli heikompi ja/tai luistava oppilas on oikealla opiskelutavalla ja se, joka on jo opiskellut ja osaa ja haluaisi muutakin tehdä, on muka lusmu, ei muka ole tajunnut, että koulua tarvitsee ollenkaan opiskella, ei muka ole istunut tunteja ja vuosia koulussa vaan jotenkin vainleijunut sen yli ja ohitse, muka saanut nukkua tunnit, ja sitten se,että osaisi, on muka valetta ja toisten piirre tai havaintovirhe tai on sotkettu ihmiset muihin ihmisiin, ja siksi sitten kiristävät koulupakkoa aina vain lisää. Niin että lapsen näkökulmasta näkyisi kommunikaatiopvirheen tai minkä lie seurauksena tulevan koulupakko, mutta vain vähän aikaa vuodessa (kyllin hyvissä ajoin, jottei tule kirimisen pakkoa tai ratkaisu prakaa jostakin) opiskellen ja jostakin muusta kirjasta ikään kuin kuvitusta, jotakin kiinnostavaa lukien, kai selviäisi aika lailla terveen järjen mukaisella koulupakolla, jos se siis on vanhempien ja isovanhempien näkökulman tapainen lähestymistapa, luulen.

9. elokuuta 2019   Eli pääkohdat on tsekattu tai sitten niistä ei ole osattu sanoa, ettämikä tarkalleen olisi parempi. Ja lisäksi muisti vaatii,että on kerrottava asioista tarkemmin ja enemmän ykistyiskohtia, jotta pääkohdat muistaisi viewlä vuosien jälkeen. Mutta siis asian pääkohdat on tsekattu mutta eri lukemisentavalla kuin mitä koulussa käytetään. Koulussa käytetty on kraah-mallisempi ja vanhempien käyttämä on motivoidumpi, viihtyvämpi, hetken mieliteon tapainen, tekemisen mielekkyyksien kantama, ei opiskelutapaohjeiden. Ennen kaikkea on eroa vapamuotoisuuden määrässä ja siinä patistaako joku lukemaan kurinalaisuuden suunnalta olevcalla tekemisentavalla kaikea tarkkaan kuin liukuhihnalta, eikä mielekkyyksien mukaan kuin romaania lukiessa.

Lasten kasvatuksesta jotakin

Minulla ei ole omia lapsia ja ei oikein tuttujenkaan lapsia, mutta yleisen elämänymmärrykseni perusteella sanoisin jotakin kasvatuksestakin.
Jos ihmistä vahtii tai pitää kurissa kovin, niin hän tahtoo vapaaksi, ja niin liialla kurilla ei saa noiden ohjeiden tyyppistä tulosta. Joko ihminen vapaaksi päästyään karkaa muille elämänalueille tai sitten hän ryhtyy rikolliseksi.
Mutta ihmisellä, nuorellakin on oma taitotasonsa, jolla hän toimii mielekkäästi (mm yhteiskuntakelpoisesti) ja jonka varassa hänelle voi antaa vapauksia, jos meininki on sentasoista vähintään, niin että hän vapaana oppii monipuolisesti elämäntaitoja ja saa kaipaamaansa elintilaa. Mutta jos antaa liikaa vapauksia sellaiseen, mikä menee häneltä ihan yli hilseen, niin se ei tuota yhteiskuntakelpoista viisasta itsenäistä, onnellista ja taotavaa aikuista vaan pahantekoa ja holtittomuutta. Ja liian vähin oikeuksin ei opi mitään ja kärsii vapauden ja elintilan puutteesta.

Joku olettaa, että liian kurissa pidetyistä kasvaa erityisen yhteiskuntakelpoisia, mutta eikö ole niin, että jso joku on taitava ja vastuuntuntoinen, niin tavallinen määrä elintilaa ei ole tarpeeksi ja niin se tuottaa liian kurissa pidetyn. Kun taas joku olettaa että vapaudet tekevät vastuuntunnottomaksi, mutta eikö juuri vastuuntunnottomalla, jolle on annettu tavallinen määrä elintilaa, ole liikaa vapauksia.

Yhteiskuntakelpoisuuden tulee koskea myös ihmiskontakteja, esim. sisarusten kohtelua.

Laitosmaisen työntekotavan laadun kohottamisesta

Kun nuori aikuinen opiskelee ammattiaan varten, niin opinnoissa luvataan hänestä tulevan taitava ja arvostettukin ammattiosaaja. Mutta sitten jos ammatissa tehdään töitä työlästyneeseen tapaan, niin huomiokyky ja asioiden huomioon ottamisen tapa eivät siinä ole kovin hyviä ja niin laatu kärsii siitä kovin eikä niin ollen ammattia niin arvostetakaan ja ammattitaito eri kehity niin korkealle kuin muuten voisi samoilla henkilöillä olla. Siksi kuitenkin luulisi, että jos ammattitaitoa voisi jotenkin kehittää kovin hyvin, niin sellaiseen olisi motivaatiota. Haaveammattiin-blogini alun lahjakkuuden ja taitojen oppimisen ohjeet http://nopeaoppisuus.blogspot.com opettavat uusissa kiehtovissa harrastuksissa taitoja, joiusta voi tulla myös vanhan ammattialan ammattitaidon yksi tuki joltain osaltaan,mutteivät sovi kaavamaisesti tehtyyn vaan vain uuteen ja kiehtovaan.
Urautuneessa työnteossa on huomio huono ja siitä tulee iso osa työn virheistä ja puutteista, ja se taas johtuu kai liian pitkistä työrupeamista, joiden aikana jokin osa ihmisestä väsyy, ei ole enää tuorein mielin, kaikki tapaukset erilaisina ottavana vaan vähän kuin tyhmä kone, joka ei aina toimi hyvin, näin siis varsinaiseen tasoonsa nähden tai potentiaaliinsa nähden. Siksi jos työrupeamat olisivat lyhyempiä, ryhdyttöisiin uuteen, tehtäisiin sitä jonkin aikaa ja sitten vieläviimeiset, niin ehkä huomio olisi parempi. Mutta onnistuisiko se paremmin, jos tehtävät olisivat monipuolisempia, olisi sitä sun tätä, mutta yksilön kiinnostuksista yms riippuen eikä kaikille ihan sama.
Terveellä tavalla tekemisen ohjeita olen kirjoittanut monta, ehkä osa niistä sopisi tähänkin http://opisuomalaisuus.blogspot.com/2014/03/terveet-elamantavat.html

Koulupakon syistä

Nyt kun olen nelikymmpinen, niin tiedän jo jotakin siitä, miten ikä vaikuttaa taitoihin, kun ikää on jo enemmän. Iän myötä ihminen löytää omaa lokeroaan yhteiskunnassa ja maailmassa ja saa asemaa, ja samalla asiat ovat hänelle tutumpia, jo kovin monta kertaa tehtyjä useimmat arjessa, esim. satoja tai tuhansia kertoja toistettuja. Siksi hänestä tulee huolimattomampi, tuottaa välillä paljon huonompaa laatua kuin mihin voisi yltää. Samaa käy, jos ihminen tai eläin saa puuttua toisen omiin asioihin: hän ei vain jaksa välittää, miten niissä käy ja mitä tarkalleen pitäisi tehdä, ja niin hänellä ei saisi olla niihin valtaa, vaan hänen mielipiteensä pitäisi ohittaa, jos se ei ole kunnollinen, ja siitä pitäisi jäädä muisto, että hän välistä tuottaa ei-kunnollista. Mutta koulupakko ihan vainolettaa, että lasten on käytävä koulua, ja siinä on ideana,e ttä lapset tarvitsevat oppia elämän varalle, ja luettavaa on siinä heillä niin paljon, että useimmiten kai siihen tarvitaan koulua. Ja niin aikuiset ihmiset yhdessä pakottavat lapsen kouluun. Tässä on tyypillistä, että huonojärkinen aikuinen käyttää paljon pakkoa, koska tuntee kouluopiskelun itselleen arvokkaaksi, ja luulee siksi lastenkin sitä tarvitsevan, kai koska nämä ovat erityyliset kuin aikuiset. Sen sijaan hyväpäinen ei koe, että kouluun pitäisi pakottaa, ja  olettaa lastenoppivan itse, mihin taas niin vähäinen asenteen rakentaminen niin suureen opiskelumäärään nähden ei luo hyviä rahkeita, ja niin hänen lapsensa saattavat kai lukea huolimattomasti ja jäädä siksi taidoissa hiekommiksi.

Koulun lyhentämisen tavasta

Useimmat kai tuumivat, että jotakin koulun kaltaista oppia on hyvä olla, koululaisetkin, vaikkeivät pitäisi koulusta, mutta oppimisen tavasta ja opiskelutahdista sekä oppiaineksen tarkemmasta valinnasta on eriäviä mielipiteitä. Moni harjaantumisluokkalainen kai haluaisi kaksin verron pidemmän ajan kouluvuosia: siinä vain istuisi mukavasti, hääräilisi omiaan ja sivistys kaatuisi niskaan opettajan toimesta, olisi paremmat asemat elämässä pärjätä, kukoistaa. Toisaalta oppilaiden vanhemmat usein lukevat vuoden koulukirjat vartissa tai parissa, eli isomman elämänkokemuksen, opiskelukokemuksen,älyn, tietämyksen ja oman kiinnostuksen määräämän tahdin ja opiskelutavan myötä ainakin voisi koulun lukea kamalan paljon nopeammin, ihan uskomattoman nopeasti, esim. tuonkokoisen kimpaleen kerralla useaa oppiainetta yhdellä kertaa niin kuin yleissivistykselle hyväksi on. Opiskelutahti pitäsi siis miettiä oppilaskohtaisesti, että mikä olisi kullekin hyvä ja mielekkäintä oppimisen ja elämän kannalta. Se merkitsee, etteivät kaikki opiskelisi samassa ja kanssa, että oppiaineksessa olisi oltava joitakin eroja syvällisyyden ja perustaitojen kjunnaamisen kohdalla. Aluksi varmaankin riittäisi muodostaa kuva siitä, millaisa nuo vuoden oppimäärän opiskeluun kuluvat mielekkäimmät opiskeluajat kullakin yksilöllä olisivat, ja sitten erikseen järjestää se tai ainakin jotakin aika lähelle niin mahdolliseksi kaikille. Silloin kai yhdeksi kysymykseksi jää, onko lapsen tai nuoren turvallista olla yksinään niin iso osa ajasta, jos koulun lukee nopeasti ja aikaa jää ylitse, mutta voisiko turvallisuuskysymyksen ratkaista esim sillä että alaluokkien tavallisia koulupäivänpituuksia vastaavan ajan olisivat nopeasti lukevat jossakin kirjaston, leikkikentän ja nuorisotalon yhdistelmän tapaisessa, missä aikuiset huolehtisivat turvallisuudesta? Jos oppimäärää lukee taitojen osalta nopeasti mutta tietomäärä puuttuu, niin eikö omin päin nopeasti lukemalla tietoa omaksu hyvin, jos kokeet olisivat hyvään opiskelutapaan kannustavia juuri omin päin lukemiseen sopivia, mutteivät koulua muhinoivia kuin se muka olisi leppoisa lempijuttu niille, joille se on liian hidastahtista. Kanssa teknisyyksistä oliisi opettajienkin hyväksyttävä, etteivät ne ole luonteeltaan paljoa ymmärrystä omaavat, ja niin oppilaille jää helposti se olo, että ne ovat vaikeita, kun ne pikemminkin oat huonolaatuisia ajattelun ja elämisen kannalta sekä niukkoja ymmärryksen osalta, yleensä kaavamaisesti sovellettavia, mutta perusjäsentely- ja yksinkertaistustaitojan osaniin, ettei ruutumalli näytä mystisesti tuovan ymmärrystä, joka oikeasti on jäsentelyn hyödyllisyyden ja itse asia-aineksa osa.