Lasten ja aikuisten välisestä kommunikaatiosta

Lapset eivät ajattele vähän vaan paljon ja eivät palikkajärkisen teknisesti vaan filosofisen näkemyksellisesti, mutta kun ovat aloittelijoita, usein ihan ekakertalaisia, jotka eivät tiedä asioista melkein mitään, niin teot jäävät lyhyiksi, simppeleiksi mutta tavallaan myös näkemyksellisiksi tai hauskoiksi.
Vanhemmat sen sijaan ajattelevat, että lapset harjoittelevat yksinkertaisia asioita, ja siksi vanhemmat toistavat kaavamaisesti samoja ja ovat hitaasti urillaan, kun ei muka tapahdu mitään tai synny sanottavammin uutta.
Joillakin vanhemmilla on kai kouluun liittyvä käsitys, että lasten tulisi harjoitella teknisiä ajattelun perusvalmiuksia, mutta lapset kai kaipaavat haastavampia tehtäviä ja puutteet perusvalmiuksissa eivät liene perusasioiden puuttumisesta johtuvia vaan ihmistyyppien välillä valitsemisen tuomia eroja sekä elämänviisauden ja taitojen matkimisen tuomia tyylilajivalintoja yms, missä pikkujutut jäävät elämäntapavalintojen varjoon.
Opettajista osa on entisiä harjaantumisluokkalaisia ja siksi teknisiä ja kouluun uskovia. Osa kai taas on opettajankoulutuksen muovaamia:sanotaan, että lapsille pitäisi tarjota mahdollisuuksia elämää varten, elämää varten tarvittuja valmiuksia, ja katsotaan, miten joku taitava on opettanut, olisitko itse osannut saman opettaa noin hyvin, entäs sitten muut jäljelle jäävät asiat mitä niistä nyt heti osaisit opettaa nuori aikuinen opettajaksi aikova, jollet ole 40 vaan 20. J asitten kun olet oravanpyörässä, niin käytännön hankaluudet pitävät meinigin urillaan. Opettaja tuntuu luulevan, että koulu olisi kevyttä lapsille. Ero opettajaan on kais iinä, että opettaja tekee työtään muun elämän ohessa, leppoisasti, kun taas palset käyvät koulua koulun diktatuurin varjossa. Lpaset tarvitsisivat lisää vapautta, mikä kai tarkoittaa, ettei kotona tehtäviä läksyjä, ei koulumuottiin vapaa-ajalla ja että kullekin juuri itselleen sopivia haaveharrastuksia eikä vain perusvalmiuksia myöhempää varten, esim. itse olisi halunnut soittaa pianon ja harmonikan sijasta viulua, ja tanhun sijasta jotakin koko kropalla tanssittavaa sekä lukemisen sijast apartiota ja hevosia.

Lasten asema ja kaikkien elämänlaatu & meiningin tervehenkisyys

Lapsia koulu jotenkin tyhmentää, koulujärki jyrää yli lapsen oman ymmärryksen ja tuo epäviisautta, mistä syystä lasten elämänlaatu on huono. Miten suuri osa aikuisten työelämän järjettömyyksistä on lapsilta tulleen kouluvaikutteen tuomien urautumien ym piittaamattomuuksien ja palikkajärkisyyksien seurausta?
Mihin siis lasten asema katoaa? Siihen kai, kun joku aikuinen, mieskö?, niputtaa lapset joukoksi, jonka yrittää sovittaa samaan kaavaan, ja niin joku tyhmä poika haluaa jatkaa tyhmän perustason kanssa ja koko porukka joutuu niin sille sidotuksi, tai joku tyhmä tyttö sanoo, että alkeelliset jutut ovat kiinnostavia ja kiehtovia, ja niin koko luokka joutuu tekemään niitä.
Eli yksilölliset arviot kunkin taitotasosta ja kiinnostuksenkohteista sekä siitä, mistä aiheista ja keistä ihmisistä kantaa vastuuta (mikä yleensä liitty kiinnostuksenkohteisiin): niitä saa harrastaa, niihin saa osallistumisoikeuden, muttei esim. sisarusten harrastuksiin, taitotasoihin yms. Eikö silloin kukin saisi olla omanlaisensa? Ei olisi oikeuksia otettu pois kohtuuttomasti eikä annettu liikaa valtuuksia, jotka käyttää pahantekoon. Ei siis kuulu olla samat oikeudet kaikilla vaan kullakin oikeus harrastaa rakentavia kiinnostuksenkohteitaan rakentavasti.
Pyrkivätkö koulunumerot tähän suuntaan? Mutta kiinnostuksenkohteet pitäisi lisäksi arvioida, ja sallia niitä monta ja niiden muuttuvan ajan myötä ja yksilön harrastavan niitä toisin kuin toverinsa. Ja vastuunkantotaipumus samaten sekä taitoedellytykset siihen tai niiden puute.

* * *
Samaistaako joku lapset heikkotasoisiin, esim. kiinalaisiin? Lapsilla on lahjakkuutta ja oppimiskykyä paljon. Jos joku vasta vuosiapidempään opiskeltuaan on heidän tasollaan, on hän selvästi heikompilahjainen. Yleensä heikompilahjainen ei opi paljon taitavampien seassa hyvin, vaan heikompilahjaisuuden syynä ovat väärät arvot, väärä käsitys siitä, mitä äly on ja mikä ajattelukyvylle edullista ym elämässä pärjäämiselle edullista. Lisäksi heikompilahjaisen tavoitteet voivat olla ihan toiset ja esikuvat kovin osaamattomia tai ylen määrin pärjänneitä. Heikompilahjaisille pitäisi kai kertoa tuollaisista ajattelun taitoon vaikuttavista tekijöistä ja yhteiskuntakelpoisuudesta sen sijaan että niputtaisi heidät yhteen lasten kanssa.
http://pikakoulu.blogspot.fi  pikakoulu.blogspot.fi/2013/07/vaarinkasityksia-ajattelukyvysta.html
http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html

Kiehtova harmaa

"* 531. Voiko olla, että kun joillakin miehillä on parempi elämänlaatu kuin monella naisella, niin heille harmaa, siis työmäinen on omantyyppistä mieluista tekemistä, ei raatamista vaan pikemminkin ovat valinneet työn tyypin niin hyvin, että se on heille jatkuvaa tervehenkistä viihtymistä koko työpäivän ja vapaa-ajallekin sentyyppiset asiat tuovat hyvää mieltä. Että pitäisi olla jokin niin iso mieliteko, niin hyvin itselle sopiva elämänalue, että sitä tekisi työmäisen verran ja muut vain tuumisivat että huh huh mikä urakka! Mutta itse tuumisi, ettei tämä mitiä, ihan hyvin sujuu, kyllähän tässä viihtyy ja ihan hyvin jaksaa. Ettei työ silloin kenties olisi kaikista hienoimman kuuloinen mutta toisi hyvää elämää tervehenkisesti."
http://nopeaoppisuus.blogspot.fi/2015/07/10-vielakin-lisaa-huomioita.html

Ostoksissa onnistumisesta (parempi vapaa-aika)

Kun minusta noissa muutamassa aiemmassa kohdassa on näyttänyt siltä, että työelämään ja opintoihin liittyvän tyylinen raskas taakka tulee myös siivoamisesta, niskassa painavasta laskunmaksusta ja hiertävistä arjen ihmissuhteista, niin ehkä myös tämäkin, ostoksissa ja vaatteiden valinnassa onnistuminen, tyytyväisemmäksi samalla tai vähemmällä rahalla. Kun tavallaanhan on niin, että jos arjen vapaa-aika olisi kovin onnistunutta eikä työväsymyksen ja arjen pakkojen ym olosuhteiden romahduttamaa, niin elämä kokonaisuudessaan olisi parempaa, vaikka käy töissä tai opiskelee.

Lainaus ympäristöaiheisesta blogistano http://kokonaiskuvat.blogspot.fi
" sekä se, etteivät ruokapaukkausten tyylit useinkaan ole käyttäjien mieleen, mihin kai auttaisi se, että kun esim. jugurtteja on useammanlaisia, niin ostaa niitä omantyylisiään, oli se sitten karu, säästöpakkaus tai jälkiruokamainen, ja mautkin ovat vastaavasti eri ihmistyyppien ravinnontarpeen mukaan: mössöä, kirpeää, makeaa vai mitä onkaan, niin kumminkin sitten paketin tyylikin on sille ihmisryhmälle, sille elämäntapamieltymykselle, joka kuvastuu ruassa. Tuo kai meinaa, ettei aina kannata ostaa lähimmästä kaupasta vaan kaupasta, joka tarjoaa noita tuotteita sinun pitämälläsi tyylillä, esim. mummolamainen, perusruoka tai juhlava. Huolissaan tai tyytymättömänä tarvitsee enemmän ruokaa kuin tyytyväisenä ja siksi sen, mitä menettää ostaessaan hiukan kalliimman itseä viehättävän tyylisen ruuan, säästää kai siinä, että jos niin tekee useamman ruoka-aineen kanssa, niin luultavasti selviää yhtä vähemmällä ruokapakkauksella aina silloin tällöin tai siis per tietty määrä ostettua ruokaa."
Kaipa tuo sama muissakin ostoksissa:

http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/09/vahemmalla-rahalla-mukavasti-elamisesta.html
"Jos rahoja on vähän, ei ole hyvä ostoslistamaisesti äkkiä ostaa, mitä tarvitsee, sillä silloin ei yleensä kiinnitä huomiota siihen, minkä elämäntapaihanteen mukaisia kukin ostos on ja siis siihen, miten sen kanssa viihtyy ja miten mukava se on käyttää, ja niin ehkä tarvitsee lisäksi toisen tavaran tai ruuan, joka huolehtii jonkin toisen puolen samasta tehtävästä, eli hinta tuplaantuu ja tyytyväisyys vähenee. Sen sijaan yhtään isommat ostokset (noin kympin ja yli?) pitäisi tehdä haaveillen: mitä erityisesti haluaisin ja millainen olisi siihen hyvä, minkä elämäntapatyypin osa se olisi: hanki se elämäntapahaaveiden perusteella oikeanlainen (siis mitkä ominaisuudet siihen on erityisesti taidolla rakennettu, mihin käyttöön hyväksi se on tarkoitettu, millaisten ihmisten oletettu käyttävän sitä mihin ja mihin kaikkeen se niinollen sopii ja mihin ei) esim. oikeantyylisestä kaupasta, vaikka olisi jonkin matkan päässä, niin säästät jos saat sen alle kahden ekana läheltä löytyvän halvimman sentapaisen hinnalla. Jollei osaa tehdä näin, niin pidä takoa äläkä osta mitään, niin haaveet syntyvät itsestään ja ylimääräinen aika kypsyttää ne näkemykseksi siitä, mitä haluat ja miten sen saat kätevästi."

26.10.2016   Vaatteiden avulla sosiaalisen lokeron valitsemisesta http://kauneusjaviisaus.blogspot.fi/2016/10/vaatteista-ja-sosiaalisesta-roolista.html
Työmiesmäisten tasalevyisiltä vaikuttavien naisten "Housujen tuoma lokero on osin sitä, ettei näytä huterolta ja että on aika tavallinen ja miesten ymmärtämällä tavalla tekeväinen niin kuin sekä naiset että miehet hyvin voivat olla, jos haluavat. Ja osin muut tuumivat tyylistä: "On pukeutunut työmistyylisiin vaatteisiin. Haluaa siis olla niin kuin työmis. Työmiehet puuhaavat kaikenlaista. Niinpä sopii hänenkin puuhata kaikenlaista, jos kerran haluaa.", mutta siis kaikenlaista tavallisesti hyväksyttyä. Tavallisesti ongelmana kai on, että vaatteilla on jokin selvä viesti, esim. haluan hissutella kotosalla tai juhlia, niin että se otetaan omana valintana ja kun ei siinä ole mainittu miesten töitä vaan jotain ihan erityyppistä, niin miestentyöt tipahtavat pois sillä kertaa. Toki voi käyttää monelaisia vaatteita, mutta luulen, että jos housujen tyyli on uusi, niin puolisen tuntia ihmisten ilmoilla vasta tipauttaa sentyyliseen toimeliaisuuteen, opettaa, millaista se on muiden mielestä, ja mitä siis on silloin pukeutumisellaan tullut cvalinneeksi. Tyylivalinnat lienevät samantapaisa kuin värivalinnat: valitsen sen ja sen tekemisen, arvot, sosiaalisuuden tyypin, huomion tyypin tms tällä kertaa, kun käytän tämäntyylistä vaatetta, ja tavalliset vaatevalinnat sitten luovat uoman, jossa arki isoimmalta osin on. Ei siis kuulu olla tyylipakkoja vaan vain rehellisi viestejä. Ja kyllin iso kirjo siinä, mitä pukee, etenkin jos ovat selkeitö perusvalintoja, niin luo itselle kuvaa siitä, mitä valitsee ja miksi. Siis haave-elämäntapavalintoja ja arjen elementtejä: esim. pyöräiletkö, mökkeiletkö mielelläsi, juhlitko mielelläsi ja mihin tyyliin, millaisen työn haluat siis karkea ammatin ja työn tyylin tyyppi, millaista kotielämää pidät tärkeänä, mitä vahvuuksia arvostat, mitä arvoja pidät tärkeinä, mitä harrastat innolla, yms."
Kivoja vaatteita ompelemalla  http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/03/vaatteiden-ompelemisesta-ilman-kaavoja.html

"En ole tässä niin etevä, vaan paikkakunta, jolla asun, on tuntunut vaikuttavan eniten. Kirjoittelin kuitenkin jotakin:

"Jos olisi ostettava jotakin vain, mikä tekee elämän paremmaksi, niin ensin olisi haaveiltava, että millainen elämä olisi hyvää, ja sittent uon elämäntavan tyylilajin, sen tunnun perusteella ostettava hyvin toimiva harrastusväline, esine, vaate tms. Jos ostaa kirpparilta, niin näin, ja jos kaupasta, niin olisi valittava kaupan tyyli sen mukaan, mikä yleensä tuonut hyvän olon ja hyvän mielen, kivaa meininkiä. Esim. halpakaupat usein satsaavat siihen, että niiden suosimilla tyyleillä vähävaraiunen saisi hyvän elämän, esim. kivasti sujuvan arkjen ja työn iloa."
Katso http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/11/suhteesta-tavaroihin.html" 

* * *

15.1.2018   Ostoksissa onnistumisen taidosta yms   http://asiakkaanavain.blogspot.fi

Väsymyksen lieventämisestä

Tuollainen kirjoitelma työpäivän lättänöittävyyden lieventämisestä 
http://happinesstipsblog.blogspot.fi/2015/07/kirjoitan-taman-suomeksi-kun-en-tieda.html

Auttaisikohan tuohon tuo työtehoa vapaa-ajan avulla blogini http://workandfreetime.blogspot.fi ?

Tehtävien vaativuustasosta ja viihtyvyydestä

"193. Yli yksilön koordinaatiokyvyn menevä tehtävä käy näköaistivoittoisesti eikä yksilö saa tilaa elämälleen kummemmin kuin koulutehtäviä tai pakollista työtä tehdessä. Sen sijaan koordinaatiokyvyltä sopivan tasoisessa tehtävässä yksilö tuntee saavansa käyttää sosiaalista silmäänsä ja tilaa itselleen yksilönä, omalle persoonallisuudelleen, tunteilleen ja näkemykselleen, omille tekemisentavoilleen ja toiveilleen, tervehenkiselle elämälle. Koordinaatiokyvyltä liian kömpelö tehtävä puolestaan vaikuttaa liian palikkamalliselta ja turhan kaavamaiselta, vähän kuin vankila.
Samoin koulutehtäviä tms työmäisiä tehtäviä tehdessä käy liikaa tsemppaavan omalle elämälle kituliaasti, sopivantasoisessa tehtävässä olijalle hyvin ja liian alhaisen tason tehtävässä kuin oksat katkottaisiin pensaalta."
http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html

Asuinalueen viihtyisyydestä (parempi vapaa-aika)

Tuollanen teksti asuinalueen viihtyisyydestä http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/03/natkilaisyydesta-ja-savonlinnalaisuudes.html
 "Se on pitkälti jonkinlainen huaah-tunne niskassa painavan työn sijasta, niin kuin lomailupaikkakunnalle ja vaikkapa viikonlopuille sopiikin. Mutta samalla se on völinta, jota kaikki eivät tee kaikilla paikkakunnilla: jotkut valitsevat mieluummin työasiat vapaa-aikanakin ja sellainen seutu ei ole savonlinnalaiseen tapaan viehättävä."

Ja kans ehkä toi pihametsiköstä http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/06/onnistunut-pihametsikko-malliksi.html
"Täällä Savonlinnassa, missä asun kolmen kerrostalon ryhmässä, on onnistunut sellainen pihametsikkö, jota pääkaupunkiseudulla ja ehkä muuallakin kaivattiin: tavallisen kangasmetsän sijaan tiheä kangasmetsikkö, jossa on reunoilla lehtipuita niin kuin metsänrajoissa usein on, muttei niin tiuhaan. Se on ihan metsikön oloinen, jatkuu muutaman kerran isompaan metsikköön pihan eteläreunalla, ja luo osittaisen näköesteen talojen välille, mikä on asumisviihtyvyydelle hyvä."

Ihmissuhteista (parempi vapaa-aika & paremmat työpaikan ihmissuhteet)

Ei tämäkään ole varsinaisesti töitä tai kolua tai opintoja, mutta elämänlaatuun vaikuttaa paljon, että tulisi toimeen ihmisten kanssa, vaikka olisi vain sattuman kauppaa heidän kanssaan tekemisissä tai jo vaihtamassa muualle, tai ylipäätään olosuhteiden vuoksi tekemisissä vain.
Perinteinen suomalainen hyvin toimiva tapa setviä ihmissuhteet on sääntö "Elä ja anna toisten elää". Siinä kukin saa tilaa ja ei sotke muiden elämää, ja niin tullaan käytännössä juttuun, vaikkei yhtä köyttä yhdistys oltaisi.  http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2013/11/ela-ja-anna-toisten-elaa.html
Oma tapani löytää lokeroa itselleni, vaikken ollut toiveiltani samanlainen kuin ympäristöni ihmiset, oli rinnastaa tekemiseni ikiaikaisten terveiden elämäntapojen osina, niiden juonteena, muiden tekemisiin niin ikään tuolla tavoin hahmotettuina, esim. että oman ymmärrykseni ja tunteideni mukaan suunnistan parempaan elämässäni. http://healthilymoral.blogspot.fi/2011/08/world-is-of-love.html
Vapaa-ajan puolen ja sosiaalisen puolen kanssa tuntui tulevan paremmin juttuun, kun mietti kannattavansa elämää isolla E:llä sekä hyvää elämää ylipäätään maailmassa, kai ikiaikaisen ihmisluonnon mukaan.
Monet mielikuvat ihmissuhteista ovat mielikuvia nojautumisesta, ja viihtyvyys ja tuki puolestaan tulevat tekemisistään pitämisestä ja samanmielisyydestä.
Usein sivistys ratkoo monta ongelmaa ja sivistynyt etäisyys on usein etäisempi kuin mihin ihmissuhteissa monet hakeutuvat.

Siivoamisesta (parempi vapaa-aika)

Toinen usein niskassa painava arkea huonontava pakkopulla on siivoaminen. Siinäkin on tekemisentavalla ja arvostuksilla väliä.
Jos tekee käskettynä, niin mukaan tulee käskijän tekemisentapa, elämänarvot ja asenteet sekä välit häneen. Jos niiden alaisuudessa siivoaminen on kivempaa kuin omin päin, esim. siksi, että tuo toinen on elämänviisaampi ja kätevämpi, niin käyhän se, mutta muuten olisi parempi tehdä ominpäin.
Yleensä jos elämä sujuu huonosti tai on pulassa, on siihen syynä se, että on ollut liikaa urillaan ja muut olosuhteet jääneet huomioimatta ja niin johonkin ongelmaan törmätessään ei väistönvaraa ole vaan jää jumiin. Eli on ollut kuin henkilö, joka ei itse siivoa jälkiään, ja niin kaikki selviäminen jää muiden auttavaisuuden ja muiden taitojen varaan. Jollei siivoa ihan jatkuvasti kaikkea vaan tavaraa kertyy joltakin ajanjaksolta ja sitten käy kerrostuman läpi, niin huomaa, miten paljon mitäkin tuottaa. Samaan pääsee kai jos kiinnittää asiaan huomiota arjesta huolehtiessaan.
Yleensä ei jaksa pakollisia kovin hyvin, jos on vain pakolliset plus laiskottelua tai saamattomuutta päivän ohjelmana, mutta jos tekee monenlaista ja on kivoja harrastuksia, niin vikkelästi siinä sivussa mm siivoaa, eikä se silloin paina melkein ollekaan.
Siivoamisessa on kiva se, miten hyväksi elämälle saa elinympäristönsä, jotta siellä vietetyistä hetkistä tulee hyvää rattoisaa aikaa ja tekemiset sujuvat joustavasti ja mukavasti. Polveilevuus on usein avain sujuvuuuteen ja viihtyvyyteen, kun voi säätää, minkä verran mitäkin, millä tavalla ja vaihtaa toiseen ja taas eteenpäin niin kuin viihtyy. Ja jos siinä välissä on siivoamistakin, niin käyhän se, kun ei liian pitkään tai raataen.
Yleensä reippautta tuo, kun on vaihtelevan vaativaa eikä kaikki luistettu vähimmällä: jos vaikka joskus siivoaa huonekalua siirrellen, niin se on helpompi kuin ihan vain tietyt aina. Ja jos seassa on erityyppisiä tekemisiä, antavat ne puhtia, kun huonoilta urilta voi vaihtaa toiseen tekemiseen ja takaisin palatessaan tehdä jollakin toisella tavalla, vaikkapa eri laatutason ottaen tai eri vauhdin, eri asioita painottaen, eri ajan sille omistaen.

Sisustamisesta http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2015/08/sisustamisesta-yms.html

Kokemukseni mukaan siivoaminen ei ole kivaa, jos miettii "roska, roska, hyi yäk mitens sotkuista, miten voi ollakaan, ja likainen vaate taas lojumassa", vaan jos miettii elämäänsä siivotessaan: "mainos, no näitä mainoksia katson, ihan kiva, mutta noita toisia en, tarttis laittaa ne heti ovella paperinkeräykseen jotteivät menisi huonoiksi ja joutuisi roskiin. Nenäliina, tässä sitä flunssassa olen viime päivät ollut, onneksi ei pahemmin. Alla hiekkaa, kiva olla ulkona mutta kumma että tänne asti kantautuu hiekka, sukissako? Ja likaisista vaatteista, että onko toinyt niin likainen, etä menee pesuun vai käytänkö sitä vielä ja missä haluan ne pitää, jos niitä näinä päivinä käytän?" yms elämän läpikäymistä eikä roskien.Ja puhidstamista olen miettinyt käytännön tekemisenä ja se on kivempi niin, vähän niin kuin puutyöt ja pyykit.

Laskujen maksusta: kivempi tapa maksaa laskuja (parempi vapaa-aika)

Kirjoitran tähän nyt laskujen maksusta, vaikkei se ole opintoja tai työtä Mutta se kumminkin pilaa elämää ja painaa niskassa ja olen huomannut, että se taas johtuu siitä, että sen tekee väärin, eikä niinkään laskunmaksusta sinällään. Eli:
Laskunmaksussa huonoimpia malleja ovat ne, jotka tekevät sitä tai laskujen perintää työkseen, sillä he keskustelevat juuri niiden kanssa pitkällisesti, joilla on hankaluukisa laskujen maksussa, esim. eivät viihdy ja jaksa yrittää. Lisäksi he tekevät sitä liikaa niin että laskuja pursuu korvista ulos. Samoin kireät luonteet, jotka vakuuttelevat tulevansa laskunmaksun kanssa erinomaisesti toimeen, tulevat kentieskireästi toimeen sen kanssa, mutta siitä mallia ottaessa tulee muille liian huono olo: ei viitsisi, kun hyvät puolet olivat toisen henkilökohtaisia piirteitä eivätkä kaikille sopivia.
Sen sijaan, jos itse maksaa laskuja, jotka allekirjoittaa, niin se ei tunnu pahalta vaan ihan tarpeelliselta. Jos esim. haluan lehden, niin tulen kyllä maksaneeksi sen parikymppiä ajallaan ja jää siitä olo, että lehti on tähdellinen, kyllä siitä maksan ihan mielelläni, jos vain rahaa on.
Mutta sitten jos lehti maksaa liikaa, esim. neljäkymppiä, niin jään miettimään, ett' onko se sen väärtti, kun budjetissani ei ole tilaa sitten lähess muulle kuin ruualle, bussilipulle, suokralle ja sähkölaskulle, ja toki vuokralle. Eli säästäväisyys, ajan ja vaivan uhraaminen säästämiselle ja jonkinlaisten raamien ja arvostusten kuvauksen laatiminen itselleen siitä, mihin kuluttaa ja minkä verran, auttaa pitämään laskunmaksun miellyttävänä.
Ikäviä laskuja aikanaan olivat esim. koulukirjat, kun en lukiota halunnut yhtään käydä, niin vanhemmat vain pakottivat ja sinne menivät isommat rahat kuin harrastuksiini, joiden tavallan olisin halunnut elää. Eli laskunmaksun miellyttäväksi tekeminen vaatii, ettet maksa toisten laskuja, joita et itse allekirjoita. Tai siis kai jotakin pientä voi maksaa, jos toinen haluaa, muttei pilata koko budjettia jollakin ikävällä.
Pakolliset laskut kuten puhelin ja netti, tarttis saada mahdollisimman edullisesti, niin jää hyvä mieli.
Huijauksista, kömmähdyksistä ja karhulaskuista jää paha mieli siinä määrin kuin niihin kuluu liikaa rahaa. Samoin kytktkaupoista, etenkään pakollisen oloisissa menoissa, jää paha mieli, kun sitä toista ei olisi halunnut ostaa.
Joskus olen pitänyt kirjaa menoistani. Se auttaa hahmottamaan, minne rahat katosivat ja mistä saisi vähällä vaivalla eniten säästöä. Se vain yleensä johtaa siihen, että alan miettiä, mihin haluan tuhlata rahani, ja niin ostan soittimen, oli minulla rahaa eli ei.

(Jos tästä syystä perinnän töitä jouduttaisiin jakamaan useammille osapäiväisille, niin perinnästä tms kokonaan pois vaihtaville seuraava työpaikka voisi esim. olla sihteerin puhtaaksikirjoitustyö: siinä saa olla niuho, tehdä aika lailla samanlaista, mutta löytää samalla uusia mielekkyyksiä, jotka muiden työpaikkojen kanssa sopivat hyvin yhteen. Usein on kai hyvä, että jostakin pois vaihtaessa ikään kuin nollaa tyylin, tekemisentavan ja asenteen ne osat, joista haluaa eroon. Eli esim. insinöörialoilta pois haluava lukisi kirjoja ja mm tiedettä, joka kenties tyylillisesti ja tekemisenä korvaisi laskemisen, ja jonka puolestaan laajempi sivistys ja muut tekemiset voisivat korvata, ja niin jäisi vanha tottumus insinöörityöhön pois ja omat kiinnostuksenkohteet ajan myötä tilalle.)

* * *

15.1.2018   Ostoksissa onnistumisen taidosta yms   http://asiakkaanavain.blogspot.fi

Joustonvara + viisaus

Joustonvara viisaasti käytettynä poistaa elämänviisauden ym viisauden puutetta.
http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/08/kyronsalmen-silta.html

Uusavuttomuudesta eroon pääsemisestä

Katso http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/08/uusavuttomuudesta-eroon-paasemisesta.html
(Ajattelukurssi löytyy linkillä http://pikakoulu.blogspot.fi/2011/11/ajattelukurssi.html)

Katso myös lahja- ja taito-ohjeet Haaveammattiin-blogini http://nopeaoppisuus.blogspot.fi alusta

Mistä ruutumalli tulee?

Minua ihmetyttää, kun olen viime ajat kirjoitellut ja harrastanut taiteita ja ollut kiinnostunut uskonnosta, niin olen ollut monimutkaisempien hahmotustapojen kanssa tekemisissä. Niin nyt sitten mietin työväenopistoa ja sinne ihmiset tulevat koulu- tai työpäivän jälkeen ja päivän työstä on jäänyt palikkamallinen jäsennystapa joka vie ilon elämästä ja on taidoille kehno, samoin omassa elämässä ohjautumiselle ja työn ym epäkohtien korjaamiselle kehno. Ihmiset eivät ole sitä valinneet ja kumminkin se on maanvaiva. Mikä se oikein on ja mistä tulee? Tyypillisesti töissä esim. kopioidaan kopiokoneella paperia ja lasketaan "sulle 2, 5, 20, 22, siinä, ja sulle tulee tässä, odotas, 2 eiku tossa ..." niin tällasistako piirteistä ruutumalli tulee? Miksi painotus tulee niihin? Tarvitaanko kopiokoneelle yms uusi muotoilu, uusi rytmi tms, joka orientoi avarkatseisemmaksi, kekseliäämmäksi, viihtyvämmäksi, fiksummaksi, paremmin ymmärtäväksi siinä, mitä pitäisi painottaa ja mitä ei? Esim. jos välissä lasketaan jotakin sitä sun tätä tai viitataan "tämä ja tuo" yms, niin rakenteet hahmottava tunnelmatajunkin omaava maisemakatse huomaisi, mitä lasketaan  ja mitä olleen tekemässä ja millaisessa maisemassa, kuka, mitä, miksi yms. Mutta tulevatko tuollaiset palikkamalliset painotukset osin tehtävän typeryydestä, osin jonkun urautuneisuuden typeryydestä, osin siitä, että työntekijät ovat hassusti erilaisia, jotenkin eri vinkkelistä ja työtehtävät samoja juuri tiettyjen piirteiden osalta kaikille mutteivät oikein syvällisesti? Tarvittaisiinko syvällisempi tehtävänanto ja diskattaviksi työtehtävien lätistämiset "että äkkiö nyt kun onb kiire" pois muovaamasta tavallista tehtävänkuvaa? Muttakävisikö silloin niin, että osa alkaa lorvia? Ottavatko he siinä mallia niistä, joilla ei ole kokopäivätyötä?

Tunteidenmukaisuudesta arjessa

Tuollaisia kirjoitelmiani:
http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2014/02/tunteiden-viisauden-mukaan-elaminen.html
http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2015/10/tunteidenmukaisuudesta-kaytannossa.html
http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2015/12/tilan-saamisesta-tunteidenmukaisuudelle.html
http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2016/04/huonosta-olosta-hyvasta-olosta-ja.html
http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2015/02/onnellisen-elaman-alkeita.html
http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2014/12/kipinoivat-ihmissuhteet.html
http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2014/05/yhteiskunnallisten-ongelmien.html

Kouluajan elämänviisaudesta

Voiko olla, että kouluajan elämänviisaus oli isolta osin koulun luokkatoverien elämänviisautta, jota näki, kun nämä olivat lähdössä koulusta kotiin tai puhuivat vapaa-ajastaan? Ikävästä vapaaksi on suunta, jolloin miettii kunnolla, mihin vapaa-aikansa käyttää, kun taas esim. pitkäaikaistyöttömällä on kyllä aikaa mutta arki on ehtinyt kompastua kaikenlaisiin käytännön hankaluuksiin, joista toisten toimettomuuteen juuttuneiden seura ei auta pois. Kouluajan näkökulmaa ehkä teki viisaammaksi koulussa opettajien kertoma terveistä elämäntavoista (ja yhteiskunnan toiminnasta), mistä sitten oppilaat tekivät elämänmyönteisiä tai muuten vain itselleen sopivia versioita.

Sanontaa pyörittelin mielessäni

Kun lapset saa opettaja koulun työputkeen, on kuin lapset olisivat purkissa, aisoissa, eivät enää vapaita ja elämästään päättäviä. Silloin usein sanoo opettaja työputken päätteeksi, että "asia on purkissa", sen sijaan, että sanoisi: "Nyt pääsette vihdoin prukista ulos!". On kuin tuohon sanontaan olisi häivytetty vapaudenriiston mielikuva pois toimimasta käytännön korjausten pontimena. Voiko olla, että muitakin sanontoja pitäisi analysoida siltä varalta, että niiden erikoiset mielikuvat ovat jonkin muun asian häivyttämistä, yksilönvapauden mahdollisuuden häivyttämistä? Joskus kai opettaja sanoi, että on parempi, että asia on purkissa kuin että lapset olisivat purkissa, mutta korjaus vapaiksi ja käytännöt tervehenkisiksi, työ oppilaiden mukaan säätyväksi jäi kumminkin tekemättä.

Koulupakko vai oppivelvollisuus

Olin äsken sattumalta Savonlinnan keskustassa ja näin opettajankoulutuslaitoksen

tukimielenosoituksen ja tuli niin paha mieli siitä: näytti siitä, että siinä oli

iso joukko isolta osin hyväntahtoisia tyhmiä ja siltä osin ei mitään vikaa, mutta

sitten näytti myös siltä, että käyttivät valtavasti pakkoa muihin omien

mielipiteidensä tueksi. Isäni Helsingissä oli tyhmä akateeminen ja osa hänen

mielipiteistään oli objektiivisia ja kunnollisia mutta osa taas oli ihan puppua ja

juuri n iiden puppumielipiteidensä tueksi hän käytti kamalan suurta pakkoa ja

suurin pakko niistä oli koulupakko ja yliopistopakko, joita hän perusteli sillä,

että hän oli itse aikanaan pitänyt koulusta ja ollut tyhmä oppilas, joka ei

helpolla opi, ja samoin yliopistopakkoa hän perusteli sillä, että itse piti

yliopistosta ja halusi jatkaa yliopistovirassaan. Eli nuo perustelut eivät

liittyneet ollenkaan siihen, miksi muiden pitäisi käydä koulua tai lukea

yliopsitossa, jos osaavat jo itse paremmin, mihin hän kuitenkin käytti valtavasti

pakkoa, ja nyt nuo opettajankoulutuksen tukimielenosoituksen aikaan torilla olleet

näyttivät samaan tapaan pakkoa käyttäviltä. Mielestäni tämä vaikuttaa suurelta

epäkohdalta, joka isolta osin selittää koulupakkoa ja koulun järjettömyyttä:

tyhmille ei pitäisi antaa niin suurta valtaa toisten yli, ei lastensakaan ylitse.

Koululle on omat perustelunsa, on hyvö oppia elämää varten, mutta se, mitä

nykylapset monet kaipaavat, ei ole koulun suuri määrä vaan muu oppi elämää varten,

sillä jo heidän vanhempansa ja isovanhempansa kävivät koulua ja niin he ovat

oppineet sentapaista näkövinkkeliä ym taitoja jo kotona vanhemmiltaan ja muilta

aikuisilta ja niin ei koulua nykypäivänä tarvita enää yhtä pitkää aikaa kuin

menneinä sukupolvina.


Koulua tarvitsevat siis eniten tyhmimmät oppilaat, esim. harjaantumisluokkalaiset kovin pitävät koulusta. Fiksumpien kohdalla tarvitsisi muistaa, että Suomessa on lain mukaan oppivelvollisuus eikä koulupakkoa. Eli jos on kyllin sivistynyt ja hyvällä ymmärryksellä varustettu, niin se riittää, ei tarvitse pilkuntarkkaan samoja opiskella kuin koulussa, jottei olisi käytännössä koulupakko valekaavussa, vaan riittää, että on viisas, kypsä, vastuuntuntoinen hyvällä tavalla yhteiskunnan jäsen, vaikka olisi nuorikin, vasta lapsi, niin silloin koulua ei enää tarvitse käydä ollankaan tuon jo kyllin sivistyneen yksilön, mutta muiden kyllä on opiskeltava vielä lisää, jolleivät ole itse myös kyllin sivistyneitä jo.

Veroilmoituksen teosta ja laskunmaksusta yms urakoista

En ole kovin hyvä saamaan aikaiseksi veroilmoitusta tai laskujen maksua, mutta luulen, että se on osin sosiaalista: nuo hommat ovat hankalia niin monelle muullekin, että jotenkin tekemään ryhtymisen hankaluus tulee siinä siivellä. Tässä omaa osaamistani tekemään ryhtymisestä:
Pitäisi ensin arvioida urakan suuruus ja vaativuus ja hankalien kohtien määrä ja niiden hankaluuden suuruus. Sitten ottaa etäisyyttä kovin paljon koko puuhaan ja lomailevan näkökulman läpi arvioida, paljonko aikaa urakkaan kuluisi, jos tekisi aika leppoisalla mutta joutuisalla tavalla ja hyvällä ymmärryksellä ja jättäisi jonkin verran lisäaikaa, jottei tarttisi niin stressata. Jos urakka koostuu selvistä osista tai vaiheista, niin arvioida sekä niihin kuluva aika, vaiva ja energia että kokonaisurakka.
Tekemään ryhtyessään pitäisi olla aika jaksavainen ja kyllin levännyt ja tehdä hyvällä leppoisalla joutuisalla hyvälaatuisella tekemisentavalla. Ja aina heti, jos jossain leikkaa kiinni ja jää jumiin tai tulee jokin ongelma tai takeltelua, niin pitää taukoa, levätä, tuulettaa huoneilma kunnolliseksi, haukata edes voileipä, sillä energianpuute aiheuttaa takeltelua, ja huolehtia kohdevalo ja kattovalo sekä riittävän toimiva mukava työtila. Katso ongelmaa viisaasti kauempaa: millä lähestymistavoilla saat sen hyvin ratkottua ja kuinka ne hyvin jaksat - niin että voimia jää riittävästi myös loppu-urakan tekoon joutuisasti tai toisella kertaa levättyäsi jos aikaa ja jaksavaisuutta on, esim. jatka tämä osio loppuun ja tee muut seuraavalla istumalla.

Linjausten korjaamisesta

Useinkai, jos esim. koulussa opettajalla tai sitten töissä, menee jokin linjaus pieleen, niin se yleensä oli mietitty ja ok jonkin paljon pienemmän ryhmän kannalta, esim. tyhmimpien kannalta, mutta sitten sen sovellusalue on liian laaja. Tyypillistä on, että muut tekevät monimutkaisempia paremmin ymmärrettyjä raikaisuja, joissa on tunteenomaisempi tyyli ja perusasiat huomioitu jossain kohden lähes ohimennen eikä koko ajjan ponnistelua vaatien. Jos siis laittaa yleistyksensä voimaan sielläkin, missä se kohtaa vastustusta tai jossa sen voimaan saaminen vaatii kuin muotin painamista jonkinlaisella voimalla, niin siellä menee pieleen, siellä ovat muiden ratkaisut viisaammat ja niin tuo tyhmempi yritelmä pitäisi jättää omalla ainollaan eli käytännössä voimaan vain pienellä alueella eikä erikseen voimaan laittettuna laajemmin.

Kanssa jos jossakin ammatissa, esim. hoitoaloilla, on ihan eri ammattitaito ja ammattitaidon näkövinkkeli kuin koulujärki tai järki ylipäätään, niin koulussa opitun perustadon huolehtimisesta pitäisi pitää huoli erikseen vielä lisäksi, jottei meininki degeneroidu paljon alhaisemmantasoiseksi kuin mihin samat henkilöt pystyisivät, jos se olisi työpaikan käytäntönä, vaatimuksena ja työpaikalla opetettuna asiana.

Jos esim. hoitoaloilla koulunpenkiltä tulee suoraan töihin, niin usein vain toistaa opetettua ja käytäntöjä sekä toisten mallista tekee, ei siis kanna vastuuta siitä, että meiningissä olisi järkeä ja tervehenkisyyttä, mikä on tosi paha jos niin käy kaikille. Eli jotakin laatukriteeristöä mm asiakkaiden näkökulmasta tarttisi jokaisen ajan myötä kehittää sekä arkijärjen että koulujärjen avulla. Tarttis kanssa muodostaa realistista tilannekuvaa: mitä tehdään ja miksi, onko se ideana, onko laatu kyllin hyvä ideaa varten, voisiko sitä edes teoriassa parantaa ja jättää tekemättä ne asiat, joissa laatu on liian heikko.

Koulun tarve pikemminkin osalla aikuisista

Kirjoitin sanan perus+koulujärki ja siitä tulikin peruskoulu+järki. Voiko olle, että koulua laadittaessa haluttiin oppilaiden oppivan perus+koulujuttuja ja siitä jotenkin tuli koulun nimeksi, ikään kuin ohjelmanjulistukseksi persukoulu? Eli koulua voisi kenties uudistaa niin, että se antaisi perussivistyksen mutta ikävä ties minkä jonninjoutavien asioiden läpikahlaaminen jäisi noin vain pois? Omien reilun 25 vuoden takaisten kouluaikojeni perusteella arvioisin, että koulua voisi lyhentää puoleen. Mutta mitä tarvittaisiin lisäksi, olisi aikuisten koulu Suomessa maahanmuuttajille ja ulkomailla Suomesta koulun vuoksi harrastuneille. Tarvittaisiin perustaidot kaikille eikä vain syntyperäisille suomalaisille. Ennen kaikkea tarvittaisiin asiaperspektiivistä toimiminen rakentavasti eikä pahaa tehden, kuten se hoitoaloilla kenties usein vääristyy: asenteilla on väliä muttei se merkitse, ettei tarvbitsisi olla moraalinen eikä se merkitse, että saisi valehdella asiat huonosti/inhorealistisesti, jos kysytään totuutta.

Hyvän laadun tavoittamisesta korjaamisessa ja elämänviisaudessa

Kun olen näitä aihepiirejä pohtinut, on vaikuttanut siltä, ettei kaikissa maissa kaikkea tehdä kunnolla vaan tyydytään johonkin työelämän ja koulun laatuun, usein uraputkeen yhdistettynä ruokaan ja naisetkin saattavat olla pikemminkin laiskottelijoita, valehtelevaisia tms kuin oikeasti asiat hyvälle tolalle korjaavia. Osin on niin, että eri kulttuureilla on eri vahvuudet, jotka johtuvat ainakin osin ympäristöoloista, mm ilmastosta ja tärkeimmistä naapureista. Mutta millä tavalla siis oppia hyvä laatu elinolojen korjaamisessa, jos tuota laatua ei alun alkaen ole melkein ollenkaan?
Blogini http://opisuomalaisuus.blogspot.fi ja http://Finnishskills.blogspot.fi alun muutama kaikille hyödyllinen ohje opettaisivat arkijärjen, "Elä ja anna toisten elää"-ohjeen, luonnonrakkauden tuomaa tervehenkisyyttä ja kannattavuusperusteisesta moraalista jotakin. Lisäksi tuossa ekassa blogissa on pitkä kirjoitus terveistä elämäntavoista sekä toinen vuodenaikojen elämisestä.
http://aboutmytexts.blogspot.fi/2013/08/how-i-learned-my-thinking-skills.html
http://aboutmytexts.blogspot.fi/2013/01/about-my-ways-of-thinking.html
http://healthilymoral.blogspot.fi

Kaavamaisuuksien välttämisestä työssä ja opinnoissa

Alunperin, kun vasta aloitti työn tai opinnot, niin järjestelyt olivat mielekkäitä, mutta sitten niihin tottui, urautui ja niistä tuli kaavamainen taakka. Jos miettisit ajassa taaksepäin, ensin siihen, milloin järjestelyt vielä olivat mielekkäitä ja ehkä kirjaisit paperille, mikä niiden idea oli. Sitten siihen, kun olisit kaivannut lisää tilaa ja hyvin ymmärsit, miksi se olisi ollut tarpeen, ja kirjaa nuo perustelut ylös edellisten lisäksi. Käy näin läpi vuodet elintilan laajennus laajennukselta ja kirjaa perustelut ylös, niin sinulla on valmis perspektiivi, jolla perustella puuttuvan elintilan saaminen takaisin. Kaikilla ei ole ihan samanlainen ymmärrys, joten perustelut paperilla voivat olla ympäristön vuoksi tarpeen.

Tunteidenmukaisista työntekotavoista

Ks. http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2016/02/tunteiden-mukaisesta-tyontekotavasta.html

Mistä urautuneisuus osin tulee

Kursseilla usein opettaja on tyhmempi kuin ehkä yksikään oppilaistaan, koska hän on ainoa, joka jaksaa loputtomasti käydä läpi samaa asiaa aina vain uudelleen. Hänen huomionsa piiri on siis kapeampi kuin oppilaiden, mistä syntyy näköalaton urautunut vaikutrelma. Hän myös tykkää noiden asioiden pyörittelystä, muttei huomaa eli ymmärrä niistä paljoakaan, mikä jättää oppilaille sen olon, että eivät ole oppineet kyllin kunnolla, etteivät kunnolla osaa, ja siksi jäävät passiivisiksi. Tyhmemmän alaisuudessa joutuu helposti aivottomaan työhön ja muuttuu jotenkin kumman avuttomaksi, kun uhraa aikaa ja vaivaa noin tyhmään lähestymistapaan. Voiko samaa vikaa olla joissakin pomoissa ja joidenkin ammattien vanhoissa työntekijöissä?

Työpäivän jälkeinen uupumus ja polveilevuus

"En tätäkään niin tiedä, mutta arvelisin, että jos työpäivä on uuvuttava, niin palautuminen on tärkeää ja siinä on tärkeää, että säätää oikein, mikä määrä mitäkin, milloin ja että on monenlaista, mitä tarvitsee. Kovin kaavamaisesti se ei siis oikein käy, kun ei siinä ole säätöjä, vaan jos töistä lähdön aikoihin ja työmatkan sekä kotona ensi ajat tekisi jotenkin polveillen niin, että olisi omnenlaista mutta päivästä toiseen eri verran niin että kunkihetkiset tuntemukset määräisivät, mitä, milloin ja miten paljon, niin sujuisiko palautuminen paremmin. Vapaa-ajalle "Elä ja anna toisten elää!" tuo tilaa omien ja muiden tunteiden ym tarpeiden noudattamiselle, miksei työhönkin."

Ikätoverien tärkeydestä

Lainaus Haaveammattiin-blogistani http://nopeaoppisuus.blogspot.fi
"* Mikä ainakin minun elämääni häiritsi opiskeluaikoina oli, että kaveripiirissäni oli ainakin yksi selvästi vanhempi ihminen, jota luulin ikäisekseni. Olisi hyvä osata heitä jotenkin tunnistaa, jottei oma elämä menisi mönkään siksi, että vieressä vanhempi ihminen haluaa hyötyä nuoremman kasvatuksesta tai muista vahvuuksista. Vanhemmalla ihmisellä on paljon enemmän kokemusta asioista, niinpä hän istuu seurassa jokseenkin kyllästyneenä mutta nappaa äkkiä ideat ja tekee jonkinlaisen näköisversion siitä, millaisia ne jutut hänen kokemuspiirissään ovat olleet, jotenkin erityisen elämänmakuiselta (tai muuten tavoitteenomaiselta) vaikuttavan mutta niin ulkomuistista tehdyn, että jos nuorempi siinä vieressä nappaa idean ja koettaa tehdä perässä jotakin samantapaista niin tulee vain lättänää kiinnostumatonta tai ei-niin-kiehtovaa. Vanhempi ihminen on ikään kuin eri pohjalta koko ajan, kun taas omanikäinen on ihan siltä tutulta pohjalta, mitä itsekin elää siinä juuri, ja niin oamnikäiseltä napattu idea voi kantaa elämää paremmille urille paljon helpommin."

Ulkomaalainen työ- tai opiskelupaikalla ongelmien tuojana

Jos tuota miettii, että mitä käy, jos joku tulee ihan vieraasta kulttuurista, jossa ei tunneta suomalaisuutta kai ollenkaan, mutta onnistuu puhumaan suomea ja vaikuttamaan suhtkoht suomalaiselta, niin mitä käy työ- tai opiskelupaikalla. Ulkomaalainen ei tunne kulttuuria vaan hänellä on siinä paljon oppimista. Niinpä hän hahmottaa jotakin ja toivoo, että muut pysykööt siinä niin, että ehdin oppia uutta myös muista aiheista. Niinpä ulkomaalainen tuo kaavamaisuutta. Voi olla ihan hyvin hoksottimin varustettu ja ystävällisen oloinen mutta tekee elämästä kaavan, jota ei kumminkaan itse noudata kunnolla, koska ulkomaalaisena ajattelee, ettei tunne kulttuuria ja kaava voi olla väärinkin ja on niinpaljon muuta elämässä huomioata viemässä. Kun taas kaveria kaipaava nuori siinä vieressä nojaa, tekee ikään kuin sopimuksen opsikelukaverinsa kanssa että me yhdessä näin ja yhdessä pidämme puoliamme, niin joutuukin kaavaan eikä saa tukea. Jotenkin jää olo, että tarvitsisi paremmin tunnistaa, kuka on mistäkin kotoisin ja miten ummikko suomalaisuudessa ja ketkä taas ihan vain tavalliseen tapaan elelevät.

Yleensä kun ihmiset ovat samaa kulttuuria, he tuntevat saman elämänmenon perusteluineen, omaavat samat perustaidot ja tuntevat näkövinkkelin, josta käsin yleensä eletään, ja ovat samalla tapaa luotettavia tai epäluotettavia. Mutta jos ihminen tulee toisesta maanosasta, ei hänelle yhteisön perusmeininki ole ollenkaan tuttu. Hän ei tunne sitä välttämättömyytenä. Niinpä tavalliset tärkeät tarpeelliset asiat voivat romahtaa hänen kohdaltaan ilman että niitä on huolehdittu mitenkään. Tätä kai pitäisi epäillä, jos perusluotettavuudet puuttuvat. Toinen maanosa on usein liian kaukana, että noin vain voisi tulla työhön, johon vaaditaan suomalainen.

Urautumisen haittapuolien lieventämisestä

Töitä tehdessä helposti urautuu. Aina tulee samat kysymykset ja samat tehtävät eikä aikaa tai huomion piiriä riitä muihin asioihin, vaan jos niitä aloittaa, niin heti ne taas keskeyttää työn tavalliset kuviot, jotka jatkuvat omalla painollaan ja eri aihe unohtuu. Mutta jos olisi aikaa edes viisi minuuttia päivässä miettiä uutta, niin kai sitä tulisi silloin edes jotakin mietittyä, edistettyä, kun sile oma aika olisi, mutta tarvittaisiin myös valmistautumisaika, esim. tauko, jos muuten ei suju.  Jotakin parannusta työhön, miettiä että mitä se vaatisi, tarvitaanko lisää sille omistettua aikaa ennen kuin sen saa käytöön, uusia kuvioita, työntekotapojen joustavuutta laajemman ymmnärryksen mukaisesti yms. Joskus juuri, kun kaipaa muutosta, eri ihmisillä se ehkä on eri aikaan päivästä, tai erityyppisissä töissä erilaisin järjestelyin.

Jolleivät kaikki työpaikalla halua muutoksia, pitäisi toimenkuvia eriyttää sen verran että jotkut voivat jatkaa aika urautuneesti vanhaa ja toiset tehdä parannuksia. On kai kyse erityyppisistä ihsi´´misistä, joiden tarpeet ja työpanos ovat erilaiset. Kai nuo erot voidaan ottaa huomioon siinä, missä luonne-erotkin. On hyvä, että jotakin joustavuutta ja uuden oppimista on, koska työ kuitenkin muuttuu vuosien myötä ja usein menestyvän yrityksen piirteenä on kyet' vastaamaan uudenlaisiin tehtäviin, jonkinlaiseen tehtävän rönsyilyyn uusille aloille.